Opadelen levyarvostelu no. 13: Devin Townsend Project – Transcendence
Uutukaista Townsendia olisi jälleen tarjolla. Kattotaas mistä levy on tehty.
Transcendence
Näin pitkän linjan Devin Townsend fanina on aina ilo ja jännitys odottaa herran seuraavaa levyä. Koskaan ei oikein tiedä millainen kakku lahjapaperin alta paljastuu, sillä mies on tehnyt musiikkia ambientista äärimetalliin, herkistelystä progeen ja poppimetallista kaiken edellämainitun kokeelliseen sekoitukseen. Valitettavaa on ollut kuitenkin huomata miehen viime vuosien albumien kehitys, sillä vaikka Epicloudilla on omat tähtihetkensä, vaivaa sitä sen sortin juustoisuus ettei siitä pitkäksi aikaa irtoa iloa, ja mahtavan Ziltoid albumin jatko-osa Z2 menee jo niin monella osa-alueella överiksi mössöksi ja pelleilyksi, ettei siitä jää oikein mitään järkevää mieleen levyn päätyttyä. Täyttä sontaa Devin ei tietystikään koskaan ole tehnyt ja onneksi viime vuosilta löytyy myös todellisia helmiä; DTP:n aloittanut Ki ja myöhempien aikojen fantastinen Deconstruction ovat väkeviä taidonnäytteitä siitä, mihin mies kykenee, kun sävellyskynä on terävimmillään. Nämä ovat myös miehen haastavimpia levyjä mutta Devinin kohdalla on aina mennyt niin, että vaikeimmat albumit ovat niitä parhaita ja helposti lähestyttävät huonoimpia (poislukien Terria, joka kolahti heti ja kolahtaa edelleen. Ja tietty miehen paras levy Synchestra, jonka alkupuoli kolahti myös heti ja edelleen mutta minkä kokonaisuuden nerokkuus hahmottui vasta vuoden kuuntelun jälkeen). Jännityksellä siis odotin Transcendencen ilmestymistä, toivoen jälleen mestariteosta ja peläten joko liiallista hassuttelua tai juustoilua. Noh, kolhuitta ei selvitä tämänkään kanssa mutta paljon on myös hyvää mukana.
Levyn aloittava Truth on uusintaotto miehen 1998 vuoden Infinity albumilta ja toimii levyn aloittavana kappaleena edelleen hyvin, kuten Infinitylläkin. Soundit ovat tällä kertaa myös hiukan kultivoituneemmat. Vaikka kappale aloittaa levyn hienosti lämmittelevällä tunnelmallaan, en silti ymmärrä miksi Devin kierrättää nykyään lähes joka levyllään jotain vanhoja kappaleitaan, vieläpä niin ettei niihin tule edes juuri minkäänlaista muutosta. Varsinkin, kun tätäkin levyä tehtäessä materiaalia kertyi ilmeisesti useamman albumin verran. Kyllä se Panteran Cowboys From Hell on myös rautainen avausbiisi mutta ei sitä nyt ehkä ole tarkoitettu kuin avaamaan se yksi ja tietty albumi. Levy jatkuu saumattomasti Stormbending kappaleella, joka antaa heti raamit Transcendencelle; tyyli on selkeästi metallia mutta tunnelma on meditoivaa, suurieleistä ja seesteistäkin. Sitkeät lauluosuudet, lievät rytmivaihtelut ja keskitempoisesti rullaava, tunnelmaa nostattava mahtipontinen olemus nostavat Stormbendingin oikein laadukkaaksi kappaleeksi.
Levyn kolmas kappale Failure on ehdottomasti levyn parhaita, ellei jopa paras kappale. Kappaleen teho perustuu toistuvaan takovaan rytmiikkaan ja melko tummanpuhuvaan tunnelmaan, mikä toimii erinomaisesti etenkin siitä syystä, että rytmitys on osattu sovittaa kappaleeseen loistavasti; kappaleessa on ryminää ja suvantoa, uutta intensiteetin kasvatusta ja huippukohtaa niin hienosti toteutettuna, että se luo kerrassaan upean draaman kaaren koko kuuden minuutin kestolleen. Loistavasta kitarasoolosta lähtevä kasvatus tuo mieleen 2001 vuoden Terrian erinomaisen Deep Peace -kappaleen, mikä on pelkkää plussaa. Secret Sciences oli ensimmäinen kappale levyltä, jonka Devin julkaisi ennakkoon ja jo tämän kappaleen myötä kuulijalla oli lupa odottaa hienoa levyä. Kappale on tunnelmaltaan hyvin positiivinen ja sisältää paljon Devinille tunnusomaisia kirpeän hienovaraisia proge-elementtejä. Kappaleen rakenne on tyylikäs, sillä pitkiä säkeistöjä tarjotaan kuulijalle kaikessa rauhassa, ensimmäisen kertosäkeen iskiessä vasten kasvoja vasta kolmen ja puolen minuutin kohdalla, mistä tietty loppuhuipentuman jakso kappaleelle alkaa. Liian aikaisin esiteltynä kertosäkeet tuppaavat yleensä kulumaan tehokkaasti loppuun, onneksi näin ei ole tämän veisun kohdalla.
Higher on levyn pisin teos lähes 10 minuutin kestollaan ja esittelee myös levyn monipuolisinta antia musiikillisesti. Alun herkkä fiilistely muuttuu pian energiseksi metallimähinäksi, joka äityy kerran jopa kunnon blastaukseksi, mikä on levyn ainut todellinen rähinäosuus ja hyvä niin; kerran käytettynä se toimii loistavasti mutta Transcendencen tunnelman mukaista tyyli ei kuitenkaan ole pitemmällä juoksulla. Ihan täyskymppi Higher ei kuitenkaan ole, sillä vaikka kappaleella on selkeästi haettu levyn suurinta mahtipontisuutta, jää osien vaihdoksiin välillä hiukan päälleliimattu olo, eikä riffit ole välillä ihan siitä parhaasta päästä, eikä siksi tarkoitetut koukut ole ihan niin teräviä. Hieno kappale kuitenkin. Stars on levyn helpoiten lähestyttäviä kappaleita kepeän tunnelmansa ja lyhyen kestonsa ansiosta. Teos on hyvä välipala isompien biisien välissä mutta lopulta jää hiukan laimeaksi kokonaisuudeksi, eikä kappaleessa ole oikein todellista tarttumapintaa, vaikka sinällään biisi onkin oikein mukiinmenevä. Melodiat unohtuvat kuitenkin lähes välittömästi kuuntelun jälkeen, eikä kappaleessa ole oikein minkäänlaista vaihtelua.
Nimikkobiisi Transcendence kosiskelee jälleen mahtipontisuuden tavoittelun kanssa mutta tätäkin kappaletta vaivaa tasapaksuus, täyteen ahdetun sovituksen aiheuttama ähky ja kunnollisten melodioiden/riffien puute. Ihan ok kappale eikä missään nimessä huono mutta niin oli Z2 albuminkin kaikki kappaleet, eikä siitä jäänyt oikein mitään sanottavaa jälkipolville. Offer Your Light on albumin outolintu ja aluksi kappaleen ensisoitossa luulin, että bändi oli vaihtunut. Sen verran siirappinen on biisin alussa kuultava mauttomille hybridimetallibändeillekin tuttu synatilutus. Kappaleessa on energiaa ja menoa mukavasti mutta järkyttävän syntikan ja keskinkertaiseksi jäävän kertosäkeensä takia kappale ei oikein jaksa kantaa kovin pitkälle. Ja kaiken lisäksi se ei tyylinsä ja tunnelmansa puolesta oikein istu hyvin muun levyn kanssa. From The Heart nostaa onneksi jälleen tason rimaa, palauttaen tunnelman kauniin metalliseen fiilistelyyn. Valitettavasti myös tälle albumille Devinin näköjään täytyi myös saada vähän siirappia ja juustoa, sillä kappaleen parisuhdekriisiset sanoitukset muodostavat yhdessä slovarimaisen herkistelyn kanssa tätä mahlaa aavistuksen liikaa. Viimeiset 4 minuuttia ovat kuitenkin erinomaista tunnelmointia seesteisen kitaranäppäilynsä kanssa, sielu lepää tämmöisen parissa. Levyn päättää Ween yhtyeen alkuperäisbiisistä coveroitu Transdermal Celebration, joka sopii Devinin tyyliin oikein mukavasti ja mies tekee tästä heviballadista hyvinkin toimivan version. Lopussa biisi rauhoitaa levyn vielä kirkkaaseen ambient äänimaisemaan ja hitaaseen fade outiin tyylillä.
Transcendence on vähän ristiriitainen kokemus. Parhaimmillaan se on erinomaista Townsendia ja huonoimmillaan keskinkertaista ja siirappista, mutta tästä huolimatta levy on kokonaisuutena yllättävän yhtenäinen (poislukien Offer Your Lightin omituisuus). Riffit eivät aina ole ihan miehen parhaimmasta päästä, eikä biisikokonaisuuksien sovittaminen ole aina mennyt ihan nappiin mutta niitä todellisiakin onnistumisia löytyy, eikä levy oikeastaan missään vaiheessa pulahda paskan puolelle. Täydellinen se ei kuitenkaan ole ja olisin tavallaan sinkkubiisien perusteella odottanut parempaa levyä, sillä harvinaisesti nyt juuri nuo sinkkubiisit nousevat levyn parhaiden veisujen joukkoon. Omanlainen tunnelmansa levyllä kuitenkin selkeästi on, eikä tämänkaltaista fiilistä löydy oikein miltään muulta Devinin aiemmalta levyltä. Tämä nostaa tietyllä tapaa Transcendencen uniikiksi levyksi miehen diskografiassa. Lähimmäksi tunnelmassaan levy ehkä muistuttaa upeaa Terriaa, jossa biisit ovat vain parempia (tosin soundit ehkä vähän huonommat, siitä plussaa uusimmalle levylle). Jollain tapaa ajattelen kuitenkin tämän levyn muutaman vuoden takaisen upean Deconstructionin vastakappaleeksi; siinä missä Deconstruction on mielipuolista tuhovoimaa ja kaaosta, on Transcendence eheytymistä ja harmoniaa. Musiikillisesti ei kuitenkaan valitettavasti ylletä Deconstructionin mielenvikaisen mähinän tasolle, mutta onneksi Devin on viimein kuitenkin päässyt siitä keskinkertaisuuden suosta ylös, mihin hän Epicloudin ja Z2 albumien kanssa joutui. Vielä saamme kuitenkin seuraavaa Terrian ja Synchestran kaltaista mestariteosta odottaa myöhemmille ajoille.
Huippukohdat: Stormbending, Failure & Higher
Arvosana: 7,7/10
