Opadelen leffa-arvostelu no. 22: Star Wars – The Last Jedi (Episode VIII)
Noniin, vuoden kuumin spektaakkeli myös täällä päässä viimein katsottu. Arvostelu sisältää spoilereita, joten jos et ole leffaa katsonut, älä lue pidemmälle.
Star Wars – The Last Jedi (Episode VIII)
Ohjaus: Rian Johnson
Kesto: 152 min
Julkaisuvuosi: 2017
On jälleen se aika vuodesta, kun kansakunnat kokoontuvat sankoin massoin elokuvateattereille ympäri maailman, kun kaikkien aikojen scifi-fantasiasaagan uusin osa on näyttäytyy valkokankailla. Star Wars ylittää sukupolvien rajat, ja on tarjonnut viihdettä ja elämyksiä maagisella tarinallaan vuosikymmenten ajan. Disney repii tarinasta nyt kaiken irti minkä saa; uusi trilogia on jo suunnitteilla, minkä lisäksi spin-off leffoja on tiedossa ainakin Han Solosta ja Obi-Wan Kenobista, viimeisimpien tietojeni mukaan. Disney saattaa vetää koko saagan täysin överiksi, mutta niin kauan kuin elokuvat ovat laadukkaita, niin toivotan kaiken tervetulleeksi. Tähän mennessä ainakin asia on ollut näin, viihdyttävän Episode VII:n ja loistavan Rogue Onen palauttaessa tarinan arvoiselleen tasolle. Episode VIII: The Last Jedi on siis varmasti ollut monien odotuslistalla pitkään, allekirjoittanut mukaanlukien.
No, elokuva aiheutti hiukan ristiriitaisempia fiiliksiä kuin odotin. Aloitetaan hyvillä puolilla. Elokuva on visuaalisesti todella näyttävä, eikä erikoistehosteissa ole episodien I-III muovisuudesta tietoakaan. Taistelukohtaukset ovat intensiivisiä ja sulavasti kuvattuja, mikä on välttämätöntä näin hektisessä ilotulituksessa, ellei halua elokuvan näyttävän sekavalta mössöltä. Pelkkää toimintaa elokuva ei kuitenkaan ole, ja tilaa annetaan runsaasti myös hahmokehitykselle ja dialogille. Kaikinpuolin elokuvan tempotus ja kohtausten jäsentely on hyvin toteutettu, toisin kuin The Force Awakenissa, jota vaivaa aavistuksen liian hektinen tapahtumien kulku ja siitä seuraava ähkyn tunne.
Elokuvan suurimpia vahvuuksia ovat sen päähahmot ja tässä elokuvassa erityisesti Kylo Ren, Rey ja Luke Skywalker (Poelle ja Finnille myös kunniamaininnat). Mark Hamill tekee loisteliaan roolisuorituksen ikääntyneenä Skywalkerina ja hahmossa on enemmän karismaa kuin koskaan aiemmin. Hahmolle annetaan myös kiitettävän paljon ruutuaikaa. Hänen motiivejaan avataan myös elokuvassa hienosti; miksi hän on päättänyt eristäytyä ja miten tapahtumat ovat hänen elämäänsä muokanneet. Reyn hahmoa viedään elokuvassa myös hienosti eteenpäin ja tämän elokuvan myötä on viimeistään selvää, että hänestä kasvaa seuraavan elokuvan merkittävin hahmo. Hänen vanhempiaan ja menneisyyttä ympäröivää mysteeriä ei oikeastaan avata vielä tässäkään elokuvassa, mikä jättää mukavasti mysteeriä ja spekulaatiota Reyn ympärille (ellei Kylo Renin puheet Reyn vanhemmista pidä paikkaansa, mitä todella toivon).
Elokuvan mielenkiintoisin hahmo on kuitenkin Kylo Ren, josta on muodostumassa yhä arvaamattomampi hahmo ennustaa ja tulkita. Snoken murhaaminen oli tavallaan odotettavissa, mutta en kuvitellut sitä vielä tähän elokuvaan ja tähän vaiheeseen Renin hahmokehitystä. Renin kohtalo on vielä epäselvä ja en ole enää varma onko hän antagonisti vai antisankari tässä tarinassa, sillä hänen tekonsa ja motiivinsa eivät ole millään tavalla yksiselitteiset, kuten mm. hänen ja Luken yhteenotto menneisyyden Jedi-temppelissä osoittaa. Hänen hahmonsa on myös siitä mielenkiintoinen, että hän ei ole Vaderin kaltainen superpahis, tai Sidiouksen tyylinen mastermind, vaan epävarma nuori mies, joka haluaa tulla tunnustetuksi ja suureksi, mutta ei välttämättä omaa siihen tarvittavia kykyjä tai mielenlujuutta. Kylo Ren vie Star Wars saagaa kauemmas perinteisestä hyvä-paha asetelmasta, mikä on hyvin virkistävää ja tervetullutta, ja Snoken kuoltua tarinasta puuttuu nyt tyystin todellinen pahis, mikä on Star Wars universumissa poikkeuksellista.
Elokuvan juoni on pääasiallisesti erittäin onnistunut ja virkistävällä tavalla erilainen Star Wars tarina. Intensiivinen, koko elokuvan kestoinen takaa-ajo läpi avaruuden on erittäin tuore idea Tähtien sodan maailmaan ja ehdottomasti yksi elokuvan parhaita puolia. Tapahtumien ripottelu pitkin galaksia toimii jälleen hyvin, ja erityisesti Reyn ja Luken tekemisiä on mielenkiintoista seurata. Myös lopun taistelut kaivosplaneetalla ovat näyttäviä ja toimivat kliimaksina elokuvalle hyvin, vaikka assosiaatiosta The Empire Strikes Back -elokuvan Hoth kohtaukselle ei voikaan välttyä. Kerrankin hyviksien suunnitelma ei myöskään onnistu, kun Poen ja Rosen soluttautumissuunnitelma Snoken alukselle päättyy petokseen. Siltikin, vaikka Poe ansaitsee elokuvissa omaa tarinankulkuaan, niin hänen ja Rosen tekemiset kasinolla tuntuvat kovin päälleliimatuilta ja väkisin keksityiltä juonikuluilta, mistä tulee olo, että käsikirjoittajat eivät keksineet oikein mitään järkevää hahmolle, mutta jotain nyt piti keksiä kuitenkin. Tästä huolimatta elokuvan juoni kuljettaa sujuvasti ja mittavasti tarinaa sekä hahmokehityksiä eteenpäin.
Ensimmäisen moitteen kautta voidaankin siirtyä elokuvan ongelmiin. Aloitetaan hahmopuolelta, missä suurimmaksi pettymykseksi nousee ylijohtaja Snoke. Episode VII:ssa Snoke jää täysin mysteeriksi ja jopa geneeriseksi pahikseksi, mutta hahmossa oli silti paljon mielenkiintoa, sillä kukaan ei tiennyt hänestä mitään; mistä hän on tullut, miten hän on noussut valta-asemaan ja missä hän on ollut kaikki nämä vuodet. Odotin näihin kysymyksiin vastauksia jos nyt ei vielä tässä elokuvassa, niin ainakin seuraavassa. Mutta mitä leffassa tapahtuu? Snoke kuolee täysin yllättäen, ilman että hänen taustojaan avataan millään tavalla katsojalle. Kylo Renin hahmokehityksen osalta Snoken kuolema on olennainen tapahtuma, mutta Snoken itsensä kannalta tämä oli äärimmäisen huono veto käsikirjoittajilta tässä vaiheessa, liian moni kysymys jää vastaamatta. Snoke on selvästi pitkään elänyt olento ja voimakas Sith lordi, mutta missä hän on ollut Sidiouksen valtakauden aikana? Sidiouksen ja Vaderin piti olla galaksin ainoat Sithit, joten missä ihmeessä Snoke oli? Miksi hän ei haastanut Sidiouksen tyranniaa? Miten hänestä tuli Imperiumin jäänteiden johtaja? Hänen hahmossaan ei ole mitään järkeä, koska näitä asioita ei selitetä mitenkään. Toivottavasti vastauksia vielä saadaan tulevaisuudessa, mutta ne olisi mielestäni pitänyt avata jo ennen hänen kuolemaansa. Nyt hän jää vain kummalliseksi ja geneeriseksi pahikseksi, joka näyttää ja tuntuu huonolta Voldemort kopiolta. Tämä on todella harmillista, sillä kunnon taustatarinalla hahmossa olisi voinut olla potentiaalia vaikka mihin.
Ehkä tätäkin suurempi ongelma elokuvassa piilee kuitenkin Voiman konseptissa ja siinä, miten Disney on sitä päättänyt käyttää. Voima on aina ollut olennainen osa Star Wars mytologiaa ja omalla tavallaan se on ollut myös suuri mysteeri, joka sitoo kaiken universumissa ja jota Jedit ja Sithit kykenevät manipuloimaan hyödykseen pitkäjänteisen harjoittelun avulla. Yhtäkkiä tämä koko idea muuttuu näiden uusien elokuvien myötä. Jo episode VII:ssa kummastelin sitä, miten nopeasti ja voimakkaasti Rey osasi käyttää voimaa ilman minkäänlaista koulutusta, mutta ajattelin vielä siinä vaiheessa, että hän on vain poikkeuksellisen lahjakas Voimassa. The Last Jedi -elokuvassa kuitenkin käy ilmi, että Disney yksinkertaisesti hyödyntää Voiman konseptia täysin omalla ja aiemmista poikkeavilla tavoilla. Yodan haamu kontrolloi luonnonvoimia, Luke luo hologrammeja toiselle puolelle galaksia, Rey siirtelee vaivatta kokonaisia lohkareita, ja pahin kaikista, Leia levitoi avaruuden halki ilman suojavarusteita ja ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta voimankäytöstä. C’mon, viimeksi mainittu on ehkä koko 2000-luvun kornein leffakohtaus, millä ei ollut mitään pointtia edes. Miksei Leia vain selvinnyt räjähdyksestä ilman tuota naurettavaa avaruudessa leijumista? Ymmärrän, että tällä haluttiin yllättää yleisöä ja antaa Leialle isompaa roolia, mutta miksi ihmeessä episode VII:ssa ensin sanotaan, että Leia hylkäsi Jedikoulutuksen ja ei koskaan oppinut käyttämään Voimaa, ja nyt yhtäkkiä hän levitoi tuosta vaan avaruudessa ilman mitään suojavarusteita? Ei näin Disney, ei näin.
Ylipäänsä pointtina tässä on nyt se, että Disneyn näkemys Voimasta on erkaantunut Voiman alkuperäisestä ideasta mielestäni vaarallisen paljon. Disney ei kunnioita alkuperäisten elokuvien näkemyksiä, vaan esittää voiman jonkinlaisena ihmeellisenä taikavoimana, mitä melkein kuka tahansa pystyy yhtäkkiä hyödyntämään mitä omituisimmin keinoin. Okei, Luke hologrammina oli tavallaan ihan siisti idea, mutta tavallaan siinä kohtaa elokuva myös ampui pahasti yli. Olisi ollut mielestäni paljon tehokkaampaa, mikäli hän olisi fyysisenä hahmona yrittänyt suojata kapinallisten jäänteitä. Elokuvan huipentava valomiekkataistelu Kylo Renin kanssa olisi myös ollut todella tyylikäs ratkaisu, varsinkin jos se olisi päättynyt Luken kaatumiseen; tämä olisi myös kuljettanut Kylo Renin hahmoa vieläkin mielenkiintoisempaan suuntaan, kun hän olisi tappanut sekä Snoken että Skywalkerin. Anyway, Disney käsittelee Voimaa tässä elokuvassa todella naiivisti ja holtittomasti, mikä vie tätä trilogiaa kauemmas Star Wars saagan alkuperäisestä tunnelmasta ja tyylistä kuin olisi tarpeellista.
Jotain pientä ongelmaa elokuvassa näiden lisäksi myös ilmenee, kuten se, että jälleen kerran kierrätetään ideaa, missä pienen joukon pitää soluttautua vihollistukikohtaan säätämään jotain laitetta, hämyisestä kuppilasta etsitään hämyistä tyyppiä auttamaan, ym. Tämä on kuitenkin pientä ongelmaa Snoken ja Voimankäytön rinnalla. Tämä on todella harmillista, sillä elokuva on muuten pääasiallisesti erittäin toimiva, mutta tällaiset yksittäiset suuret ongelmat pilaavat leffasta yllättävän paljon. Eniten tässä ärsyttää se, että Disney olisi voinut pienilläkin muutoksilla saada ihmeitä aikaan, ja parhaimmillaan tästä elokuvasta olisi voinut muodostua tulevaisuudessa jopa klassikko. Kaikki potentiaali sillä siihen olisi ollut, kun elokuvassa on kuitenkin niin monessa asiassa myös onnistuttu, erityisesti hahmokehitysten ja juonenkuljetuksen saralla. Elokuva ei ole kuitenkaan missään nimessä huono, mutta Disney on nyt vaarallisella polulla joidenkin ratkaisujensa kanssa, enkä pidä mihin suuntaan Star Wars tunnelma on joiltain osilta menossa. Jään kuitenkin innolla odottamaan tulevia spin-off elokuvia ja tietysti Episode IX:ää, sillä moni asia on vielä tarinassa avoinna, ja kerrankin tarina on sellaisessa vaiheessa, ettei lopputulosta osaa ennustaa. Toivotaan, että Disney ei suolaa koko saagaa totaalisesti.
Arvosana: 7,9/10
Rakas Opadele!
Olen samoilla linjoilla kanssasi elokuvan ongelmakohdista, etenkin Reyn voimakkuudesta, joka oli mielestäni jo episode XII elokuvassa pahimpia ongelmakohtia. Nyt jedikoulu on kuin apukoulu niille, jotka eivät voimaa osaa kunnolla käyttää, eikä todellinen talentti moista kaipaa. Olisin itse pitänyt leffoissa kynsin ja hampain kiinni siitä, että mestariksi on vain yksi tie: vuosikausien kurinalainen harjoittelu. Lisäksi tämän elokuva pahimpia ongelmia oli mielestäni liiallinen tilannehuumori ja söpöt hahmot, joilla kevennettiin tunnelmaa aivan liikaa. Tarinahan oli jokseenkin traaginen ja kapinallisia kuoli kuin liukuhihnalta, eikä heitä ollut lopussa kuin kourallinen jäljellä. Silti tunnelma oli pääosin kepeää ja koomista. Reykin tuli viimeiseen taisteluun ammuskelemaan hymyssä suin naureskellen, että ”tämähän on hauskaa”. Disney on toki Disney, eikä siltä varmaan pitäisikään odottaa uskottavaa dramatiikkaa, mutta mielestäni tässä seikassa kuitenkin onnistuttiin Rogue Onen osalta aivan mallikkaasti. Näiden seikkojen lisäksi koin myös Finnin ja hänen entisen upseerin välisen taistelun turhaksi ja leffan pituus oli myös liikaa. Olisi ollut tiiviimpi paketti ja tyly lopetus, kun homma olisi loppunut Kylo Renin force chokeen ja valtaan nousuun.
Loppuun kiitokset hyvistä arvosteluista muidenkin leffojen osalta!
Moi!
Kiva kuulla, että arvostelut nappaa =) Samoilla linjoilla ollaan pitkälti elokuvan kanssa, mutta toisaalta on alkanut myös tuntua siltä, että tämä vaatisi uudemman katsomiskerran ja ehkä seuraavan episodin ilmestymisen, että pystyy lopullisen tuomion tästä antamaan. Jos esim. Snoken ympäriltä paljastuu seuraavassa leffassa vielä jotai olennaista, niin asenteeni tätä kohtaan saattavat muuttua, mutta en näe tätä kuitenkaan todennäköisenä. Perusteelliset ongelmat elokuvassa vievät liikaa pois alkuperäisistä fundamenteista, mikä muuttaa koko saagaa mielestäni huonompaan suuntaan, vaikka sinällään tunnelma leffassa oli sinänsä ihan hyvä.