Opadelen leffa-arvostelu no. 15: Doctor Strange
Opinnäytetyön ja töiden kanssa on viime aikoina mennyt niin tehokkaasti kaikki aika, etten ole noin kuukauteen kerennyt taas tännekään kirjoittelemaan. Koitetaas jälleen aktivoitua. Marvelia pukkaa taas, viimein tuli käytyä tämä uusinkin tuotos katsomassa.
Doctor Strange
Ohjaus: Scott Derrickson
Kesto: 115 min
Julkaisuvuosi: 2016
Marvelin elokuvien julkaisutahti on nykypäivänä melko hektistä, mutta liukuhihnatuotannostaan huolimatta elokuvien laatu on pysynyt hämmästyttävän hyvänä. Ant-Man, Deadpool, X-Menit, Guardians of the Galaxy, uusin Captain America, The Avengers, kaikki ovat toinen toistaan viihdyttävämpiä tuotoksia omassa genressään. Koska en edelleenkään sarjakuvia ole juurikaan lueskellut, ei Doctor Strange ole entuudestaan minulle tuttu hahmo. Ainoastaan tiedossa oli ennakkoon se, että kyseessä on yksi Marvelin erikoisemmista supersankareista. Benedict Cumberbatchin buukkaaminen päärooliin herätti heti mielenkiintoni ja nykyisen Marvelin laadun huomioiden tuli tästä lopulta elokuva, joka oli pakko nähdä.
Tarinankuljetus noudattaa pitkälti Marvelille tuttua kaavaa: Persoonallinen mutta täysin normaali ihminen on päähenkilönä, joka on tarinan alussa jollain tavalla kulkeutunut elämän nyrjälle puolelle jonkinasteiseen rappioon. Tiettyjen sattumien kautta hänestä muodostuu kuitenkin lopulta maailmaa pelastava supersankari, joka kokee valaistuksen elämässään ja muuttuu ihmisenä. Mukana on tietenkin myös supervoimiltaan samanhenkinen pahis, jota vastaan sankarimme on määrä taistella. Doctor Strange ei siis yllätä tarinansa osalta juurikaan, sillä samaa kaavaa toistaa lähes kaikki studion elokuvat.
Tästä huolimatta Doctor Strangen tarinan ja hahmon toteutus on jollain tavalla luotu vakuuttavammin kuin esimerkiksi Ant-Manin tai Captain American kohdalla. Tämä johtuu paljolti varmasti Benedict Cumberbatchin karismasta, sillä mies tekee varmaa työtä elokuvassa, mutta tämän lisäksi käsikirjoitus ja ohjaustyö ovat myös hyvin tyylikkäästi toteutettuja. Huumorilla on edelleen osansa tarinassa mutta tällä kertaa se ei ole liian dominoiva voima, ja tämän lisäksi elokuvassa on oikeasti upeita kohtauksia, jotka vievät Strangen hahmonkehitystä hienosti eteenpäin, esimerkkinä Strangen ja The Ancient Onen astraalimuotojen keskustelu salamoivan taivaan edessä; dialogi on uskottavaa ja katsojalle tulee olo, että Strange ymmärtää oikeasti maailmaa ja paikkaansa siinä eri tavalla keskustelun jälkeen.
Onnistuneen hahmokehityksen lisäksi Doctor Strangen hahmo on normaalia Marvel kaiffaria mielenkiintoisempi, eikä pelkästään Cumberbatchin ansiosta. Itsekäs perfektionisti kirurgi, joka on koko elämänsä pelännyt epäonnistumista; tämä on johtanut siihen, että hän tekee ainoastaan ratkaisuja, joissa hän tietää onnistuvansa. Erinäisten vaiheiden jälkeen hän saa sitten tiukan opiskelun kautta supervoimia toisista ulottuvuuksista ja universumeista, niin sanotusta astraalimaailmasta, jonka voimia voisi myös taikuudeksi sanoa. Elokuvan esittelemät yliluonnollisuudet ovat välillä hyvinkin korkealentoisia mutta samalla hyvin kiehtovia. Ainut asia, mikä tässä ns. taikuudessa elokuvassa häiritsee on se, että elokuva yrittää niin kovasti rationalisoida ja selittää, mitä ne oikeasti ovat. Taikuudesta luodaan jotain fyysistä olemusta ja tieteellistä faktaa, vaikka toimivampana ratkaisuna olisi ehkä ollut vain antaa taikuuden olla taikuutta. Esimerkiksi Harry Potter tarinan taikuus on sen takia juuri niin onnistunut, että sitä ei edes yritetä selittää tai järkeistää mitenkään, taikuus vain on ja sillä hyvä. Ehkä Doctor Strangen kohdalla tämä on kuitenkin ollut myös tarpeellista, sillä Marvelin hahmot perustuvat lopulta paljon todelliseen maailmaan, minkä takia yhtäkkinen selittämätön yliluonnollisuus olisi ehkä kokonaisuutta ajatellen melko outoa. Tästä huolimatta liika rationalisointi epärationaalisista asioista on aina vähän vaarallinen polku tarinankertojille. Varsinkin, jos mukana kuitenkin on myös täysin selittämättömiä asioita; levitointiviitta jäi nyt täydeksi mysteeriksi, mihin olisin hiukan lisää avaamista kaivannut.
Elokuvan muut hahmot ovat myös yllättävän mielenkiintoisia. Marvelin ongelma on ollut aina se, että sen tarinoissa pahikset ovat todella epämielenkiintoisia, poislukien Ultron ja Loki, joka on lopulta myös enemmän antisankari kuin pahis. Mads Mikkelsenin näyttelemä Kaecilius on kuitenkin virkistävä poikkeus; hahmon motiivit ovat erittäin selkeät ja katsoja pystyy ymmärtämään hahmon valintoja, vaikka ei niitä hyväksyisikään. Hän esittäytyy elokuvassa enemmän harhaanjohdetulta ja murtuneelta yksilöltä kuin pahuutta pahuuden vuoksi viljelevältä antagonistilta, mitä Marvelin elokuvissa esiintyy aivan liian usein. Myös Tilda Swintonin näyttelemä The Ancient One on oikein onnistunut hahmo nimenomaan sen takia, että hän ei ole mitenkään mustavalkoinen hyvis. Vaikka hänen roolinsa on olla maailman astraaliulottuvuuksien suurin varjelija, käyttää hän silti voimavaroinaan ulottuvuuksia, jotka haluavat syöstä maapallon ikuiseen pimeyteen. Hänen historiaansa ja syitään ei myöskään selitetä täysin auki elokuvassa, mikä luo mukavaa mystiikkaa hänen hahmonsa ympärille.
Rytmiikkansa osalta elokuva on oikein sulava ja helposti katsottava, abstrakteista teemoistaan huolimatta. Ohjaustyö onkin visuaalisesti erittäin vaikuttavaa ja tämä puoli on hyvässä tasapainossa itse tarinan kanssa. Toiminnan ja pohtivampien dialogikohtauksien suhde onkin elokuvassa hienosti toteutettu, eikä mättöähkyä pääse siksi muodostumaan. Vakavat ja puhuttelevat teemat tuovat myös mukavasti syvyyttä tarinaan. Ehkä ainut moittimisen arvoinen asia on Strangen koulutuksessa; elokuvalla tuntuu olevan äkkinäinen tarve saada nopeasti Strange muuntautumaan vain supersankariksi, minkä takia hänen koulutusvaiheensa menee ohi vähän turhan nopeasti. On kuitenkin vähän hassua, että normaalisti vuosia kestävä astraalimaailman hallitseminen ja manipulointi sujuu Strangelta erittäin nopeasti, minkä lisäksi on myös outoa, että kirurgi osaa yhtäkkiä taistella vaativilla taistelutekniikoilla lyhyen koulutuksensa jälkeen. Olisivat vaikka hypänneet muutaman vuoden ajassa eteenpäin jossain vaiheessa tarinaa, se olisi ollut paljon uskottavampaa.
Doctor Strange on lopulta oikein viihdyttävä ja onnistunut elokuva, joka nousee Marvelin yksilöelokuvien parhaimmistoon. Strange on mielenkiintoinen hahmo ja elokuvan teemat ovat kiehtovia, mutta tämän lisäksi se pitää sisällään sopivasti Marvelille tuttua huumoria, syvällistä dialogia, onnistunutta hahmokehitystä sekä hienosti toteutettuja sivuhahmoja. Tämän lisäksi ohjaustyö ja elokuvan tempotus on toteutettu hyvin, ja kohtausten tasapaino toiminnan ja draaman välillä on hyvä. Joitain ongelmia elokuvassa on, mutta onneksi mitään liian suurta epäkohtaa tai häiriötä ei löydy. Doctor Strange on mielenkiintoinen lisä Marvelin elokuvauniversumiin ja oletettavasti häntä tullaan näkemään jatkossakin vielä paljon. Eeppinen Infinity War alkaa jo häämöttämään horisontissa ja toivon mukaan, kun Thanos laskeutuu rankaisemaan kaikkia, on Doctor Strange kaiken keskiössä muiden Avengereiden kanssa. Sitä odotellessa.
Arvosana: 8,0/10
