Opadelen peliarvostelu no. 18: Deus Ex – Human Revolution/Mankind Divided
Olisi tässä muutamakin peli nyt rästissä arvosteltavana, joten koitetaas aktivoitua vähän tälläkin saralla. Tällä kertaa vuorossa Deus Ex sarjan uusin peli Mankind Divided, sekä sitä edeltänyt Human Revolution.
Deus Ex: Human Revolution/Mankind Divided
”I once thought I could save the world. Now look at it.”
Alkuperäinen Deus Ex vuodelta 2000 nauttii suuren klassikkopelin asemaa tänä päivänä, minkä pohjalta 2010-luvun Deus Ex -pelit myös ponnistavat. Originaalista pelistä itselläni ei ole kokemusta, mutta sen verran tiedän, että se ei ole tarinansa osalta suoraan tekemisissä Human Revolutionin (2013) ja Mankind Dividedin (2016) kanssa, jotka ovat oma tarinakokonaisuutensa. Pelit sijoittuvat kuitenkin samaan maailmaan, mutta alkuperäinen Deus Ex sijoittuu kauemmas tulevaisuuteen kuin HR ja MD. Tyylillisesti molemmissa uudemmissa peleissä liikutaan edelleen alkuperäisen pelin tyylissä: tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, first person shooter on pääasiallisesti vallitseva pelattavuuden tyyli ja kyberpunk on edelleen pelien genrenä. Lopulta molemmat pelit ovat kuitenkin selkeästi normaalia FPS rähinää moniulotteisempia, mikä oli myös alkuperäisen Deus Ex:n pääsylippu menestykseen.
Human Revolution sijoittuu lähitulevaisuuteen vuoteen 2027. Maailma on muuttunut yhä teknologisemmaksi vuosikymmenten aikana ja viimeisimpänä läpimurtona on kehitetty teknologia, jolla pystytään kehittämään ihmisten kykyjä ja aisteja robotiikan avulla. Nämä ”parannellut” ihmiset (augmented) ovat osa ihmiskuntaa ja heidän lukumääränsä kulkevat pelin alussa miljoonissa. Alalla näyttää olevan kirkas tulevaisuus, mutta jotkut tahot haluavat käyttää teknologiaa hyväkseen omien tarkoitustensa edistämiseksi. Tämän motiivin edessä inhimillisyys, ihmisoikeudet ja yksilönvapaus ovat lähinnä huonoja vitsejä. Salaliitot ovat kaiken keskiössä ja tapahtumien laajuus tuntuu sitä suuremmalta, mitä enemmän asioita selviää. Lopulta asiat kärjistyvät ja maailma kohtaa mullistuksen, joka tappaa miljoonia ihmisiä ja jakaa ihmiskunnan verisesti normaaleihin ja augmentoituihin ihmisiin. Tämän seurauksena globaali terrorismi kasvaa ja ihmiskunnan tulevaisuus näyttää olevan täynnä sortoa, pelkoa, epäluuloa ja väkivaltaa. Nämä ovat tapahtumia, joista Mankind Divided alkaa.
Kaiken keskiössä on agentti Adam Jensen, joka HR:n alussa joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja hänen kehonsa joudutaan vahvasti augmentoimaan. Hän on eräänlainen superagentti, joka tehtävä on yrittää selvittää salajuonien takana toimivien hahmojen motiiveja ja tuoda syylliset oikeuden eteen. Deus Exien juoni ja tarina ovat ehdottomasti pelien parhaita puolia ja ne tuovat esille monenlaisia teemoja ja tyylejä. Kyberpunk genren tyylisen futuristisen alamaailmamiljöön lisäksi Deus Ex:t ovat osaltaan myös salajuonien täyttämää etsivätyyliä, puhdasta toimintaa ja hiukan myös tunteisiin vetoavaa draamaa.
Pelien teemat käsittelevät monia ajankohtaisia asioita: terrorismia, erilaisuutta, ihmisten etnistä jaoittelua, sotia, sortoa, epätasa-arvoa, inhimillisyyttä (ja sen puutetta), kapitalismin ja globalisaation vaaroja, ahneutta, valtaa, näitä riittää. Pelit onnistuvat tuomaan näitä teemoja esille hyvin puhuttelevasti; pelaaja joutuu itsekin pohtimaan oikean ja väärän tasapainoa harmaassa maailmassa ilman selkeää musta-valkoisuutta. Pelaaja joutuu monesti punnitsemaan päätöksiään ja miettimään, onko esimerkiksi totuuden julkituominen oikeutettua, mikäli se aiheuttaa suunnatonta kärsimystä ihmiskunnalle. Moraalikäsitykset ovat koko ajan tapetilla ja ainut asia mikä näissä on selkeää on se, että moraalit ja arvot ovat juuri sen näköisiä kuin niitä vaalivat sivilisaatiot ja ihmiset; oikea ja väärä ovat ihmisten luomia käsitteitä ja jokaisella valtiolla on aina oma oikean ja väärän normistonsa, minkä mukaan pitäisi pelata. Aina ne eivät vain ole kaikkien mieleen ja juuri tämä aiheuttaa konflikteja ja vallankumouksia.
Tarina on molemmissa peleissä hyvin vahvaa ja Human Revolutionin mielenkiintoisten tapahtumien seurauksia käsitellään Mankind Dividedissa vähintään yhtä tyylikkäästi. Hahmot peleissä ovat myös varsin onnistuneita erilaisine maailmankatsomuksineen, mutta jostain syystä päähenkilö Adam Jensen ei kuitenkaan nouse kovinkaan mielenkiintoiseksi persoonaksi. Hahmoon pääsee kyllä sisälle ja siihen kiintyy sitä mukaa, kun pelit etenevät, mutta persoonana Jensen on vähän liian jäykkä, punaniskainen ja kylmä. Hänellä on vahvuutensakin, kuten tietyy älykkyys, diplomatiataidot ja oivaltamiskyky, mutta hahmo jää lopulta melko etäiseksi ja pelaajalle tulee sellainen olo, että hahmon kehittelyssä on yritetty vähän liikaa, minkä seurauksena siitä tulee liian kärjistetty ollakseen täysin uskottava. Epäonnistunut hahmo ei kuitenkaan ole, mutta ei nouse myöskään ikimuistettavimpien protagonistien joukkoon pelien rintamalla.
Teknisiltä toteutuksiltaan Mankind Divided on kaksikosta selkeästi onnistuneempi. Toki pelit ovat eri alustoille tehty, mutta tästä huolimatta Human Revolutionin grafiikat ovat 2013 vuoden peliksi melko huonot, mikä laskee hiukan pelin pisteitä tältä osin. Grafiikoilla ei sinänsä ole kuin kosmeettista merkitystä, mutta jokainen peli on aina aikansa näytös, eikä HR yllä kuin keskinkertaisuuteen ottaen huomioon, että paremman näköisiä pelejä tehtiin jo yli viisi vuotta ennen tätä. Lisäksi pelin keltainen yleisväri on jokseenkin häiritsevä ja raskas katsella. Mankind Divided on jo huikean paljon parempi tuotos tältä osin ja peli näyttää hyvin nykyaikaiselta grafiikoidensa osalta.
Tarinan lisäksi tärkeimpinä elementteinä peleissä on luonnollisesti pelattavuus ja sen toimivuus, ja molemmat Deus Ex:t ovat tältä osin myös erittäin hyviä ja monipuolisia. Pelit ovat pääosin first person shootereita, eli aseenpiiput näkyvissä möyhennetään vihulaisia milloin milläkin aseella. Tästä huolimatta Jensen kykenee kehittämään myös augmentoidun kehonsa taitoja ja taistelun osalta tämä tarkoittaa sitä, että lähitaistelumenetelminkin pystyy tekemään tuhoa, halutessaan lyömällä tajun kankaalle tai ihan kylmästi tappamalla. Augmentaatiot toki mahdollistavat myös muunlaisten taktisten apukeinojen ja voimien käytön, mikä on hyvä lisä peliin. Lisäksi Jensen pystyy suojautumaan esineiden taakse tulituksen/väijytyksen aikana, mikä mahdollistaa suuremman taktikoinnin taistelujen aikana suoraviivaisen räiskinnän sijaan. Näiden liikkeiden aikana FPS muuttuu kolmannen persoonan visuaaliseen muotoon, ja tämän lisäksi keskustelut ja välikohtaukset ovat myös kolmannessa persoonassa. Nämä elementit tekevät Deus Ex -peleistä siksi osittain FPS pelin ja osittain elokuvamaisemman tuotoksen, mikä on yhdistelmänä erittäin toimiva ja virkistävä. Toimivuutta lisää pelattavuudessa myös se, että mahdollisia lähestymistapoja tilanteisiin on monia; tulituksen sijaan voit etsiä vaihtoehtoisia reittejä (esim. ilmanvaihtokanavat) ja stealth toimintaa, mikä tuo paljon monipuolisuutta ja koukuttavuutta toteutukseen. Erityisesti Mankind Dividedissa vaihtoehtoja voi suorittaa laajemmin niin, että pelaajan täytyy etsiä ja miettiä toden teolla ratkaisuja optimaalisen lopputuloksen löytämiseksi.
Sivutehtäviä on molemmissa peleissä jonkun verran, mutta enemmänkin niitä voisi olla kahdestakin syystä: ensinäkin ne ovat pääasiassa hauskoja ja toiseksi niistä saa hyödyllistä EXP:tä, millä pystyy kehittämään hahmon voimia. Myös sivutehtävissä Mankind Divided vie pidemmän korren, siinä ne ovat paljon kekseliäämpiä ja vaihtelevampia. Erityisen inspiroiva on esimerkiksi tehtävä, jossa pitää huomaamatta murtautua pankin ylimmän kerroksen toimistoon keräämään todisteita; tehtävää suorittaessa pitää miettiä jokainen yksityiskohta hyvin tarkkaan. Kerrassaan mainiota pelisuunnittelua. Boss battlet ovat myös Mankind Dividedissa paremmin toteutettuja, sillä niitä ei ole kuin yksi. Boss battlet konseptin itsensä takia ovat vähän vanhanaikanen ajatus, eikä nykyajan pelit sitä tarvitse, ellei pelin idea pohjaudu niihin (esim. Bloodborne). Human Revolutionin boss battlet ovat hyvin väkinäisen oloisia ja tuntuu, että ne on laitettu peliin vain sen takia, koska niin kuuluisi tehdä. Bossit eivät ole millään tavalla ikimuistettavia ja taisteluiden toteutus on monella tapaa suoranaisen huonoa. Onneksi Mankind Dividedilla on ymmärretty nämä turhakkeet poistaa, jolloin peli pystyy keskittymään enemmän olennaiseen, eli tarinaan.
Molemmat uudemmat Deus Ex -pelit ovat varsin laadukkaita tuotoksia, joista huokuu kekseliäisyys, omaperäisyys ja intohimo pelin tekemistä kohtaan. Ne ovat monipuolisia, tarinavetoisia ja syvällisiä pelejä, joissa riittää myös hauskuutta ja koukuttavuutta. Ongelmattomia pelit eivät ole, mutta pääasiassa toteutus menee kirkkaasti plussan puolelle sekä Human Revolutionissa että Mankind Dividedissa. Toivon mukaan (ja todennäköisesti) Mankind Divided saa vielä jatkoa, sillä tarina jätetään edelleen suhteellisen kesken. Tätä jään odottamaan innolla ja toivon mukaan jatko tulee olemaan yhä kekseliäämpää ja hauskempaa pelattavuudeltaan, sekä mielenkiintoisempaa ja antoisampaa tarinaltaan.
Arvosanat:
Deus Ex – Human Revolution: 8,2/10
Deus Ex – Mankind Divided: 8,5/10
