Opadelen peliarvostelu no. 1: The Elder Scrolls V – Skyrim
Kun näyttäisi kesän sääkin olevan vielä täysin perseestä, niin rannalla lojumisen sijaan voisin kuluttaa aikani vaikka täällä jorisemiseen. Ensimmäistä peliarvostelua/filosofointia voisin laittaa ilmoille ja ottaa syyniin yhden 2010-luvun hehkutetuimman pelin, Skyrimin.
The Elder Scrolls V: Skyrim
”What is better – to be born good, or to overcome your evil nature through great effort?”
Elder Scrolls pelit ovat toimineet vuonna 1986 perustetun Bethesda Softworksin lippulaivana (Fallout sarjan ohella) jo parikymmentä vuotta. Bethesdalla on selkeästi ollut havaittavissa suurta kunnianhimoa näitä pelejä tehdessä, sillä jokainen on ollut julkaisuaikanaan suurimpia pelejä mitä on koskaan tehty. Kolmas osa Morrowind taisi toimia vielä pari vuotta julkaisunsa jälkeenkin tökkivästi uusimmilla tietokoneilla. Skyrim on sarjan viides ja viimeisin installaatio (poislukien Elder Scrolls Online ja kaikki lisäosat) ja nykyajan uuden sukupolven pelikonsoleiden/tietokoneiden ja teknologian ansiosta Bethesda on saanut aikaan todellisen mammutin, joka lyö luun kurkkuun monille kilpailijoille.
Kyseessä on siis massiivinen open world peli, joka sijoittuu keskiaikaisen fantasiamaailman Tamrielin keisarillisen Imperiumin pohjoisimpaan provinssiin, Skyrimiin, jota hallitsevat keisarin alaisuudessa oleva Skyrimin kuningas ja hänen yhdeksän Jaarliaan. Tarinallisesti ollaan edetty 200 vuotta edellisen Elder Scrolls pelin, Oblivionin tapahtumista ja Skyrim seuraa kahta suurta pääjuonta: provinssia ravistelevaa sisällissotaa ja lohikäärmeiden paluuta maailmaan. Näiden lisäksi Skyrim pitää sisällään satoja suurempia ja pienempiä sivutarinoita. Kaiken keskiössä on tietenkin itse pelaaja ja hänen hahmonsa, joka voi joko irroittaa Skyrimin imperiumista tai kukistaa kapinan sekä ratkaista kaikkien elävien olentojen kohtalon haastamalla lohikäärmeiden johtajan Alduinin.
Fantasialle ominaiseen tyyliin pelaaja saa heti alussa valita hahmolleen ulkonäön, sukupuolen ja rodun, joilla jokaisella on on jokin erikoisominaisuus. Valitettavasti päähenkilön persoonallisuus ja luonne jäävätkin sitten tähän ja tässä on Skyrimin yksi suurin ongelma, päähenkilö on kaikkea ja ei mitään samaan aikaan, todellista persoonallisuutta ei ole periaatteessa edes olemassa ja tarinallinen hahmokehitys jää pinnalliseksi. Tässä pelissä ei ole moraalia; Skyrim on karu ja kylmä pohjola, jossa kaikki teot ovat yhtä sallittuja. Voit olla samaan aikaan ammattivaras, palkkamurhaaja, perheenisä, aviomies, demonisten olentojen maanpäällinen mestari, ihmissusi/vampyyri, yliopiston arkkivelho, sodan ratkaissut sankari ja valittu, jonka kohtalona on tuhota lohikäärmeet. Mutta millään valinnalla tai teolla ei ole merkitystä itse Skyrimin maailmaan, eikä suurilla vaikuttavilla teoilla ole muuttavia vaikutuksia peliin. Olet kaikkea, mutta et ole hahmona mitään. Selkeiten tämä konkretisoituu sisällissota tehtävätarinan loputtua, kun sodan pitäisi olla ohi, mutta edelleen ihmiset puhuvat kuin se olisi vasta alkanut ja juuri mitään konkreettista vaikutusta Skyrimin maailmaan ei ole tapahtunut. Tämä on hiukan turhauttavaa pelaajalle, joka odottaa muutoksia ja edistystä pelissä sitä mukaa, miten asioihin vaikuttaa. Olet siis hiekkalaatikossa, jossa ei ole sääntöjä ja voit tehdä lähes mitä vain, mutta millään ei ole pohjimmiltaan mitään merkitystäkään.
Tähän Skyrimin huonot puolet melkein sitten loppuvatkin ja sille on olemassa syynsä, miksi minäkin olen uhrannut elämästäni kahdelle eri pelitallennukselle yhteensä vajaat 500 tuntia. ”Avoin maailma” pelinä Skyrim sisältää kymmeniä kaupunkeja ja linnoituksia, lukuisia kyliä sekä satoja luolia, kaivoksia ja muita paikkoja joissa voi tehdä lähes rajattomasti erilaisia tehtäviä ja asioita. Kuten alussa sanoin, Skyrim pitää sisällään useita satoja sivutarinoita, joiden parissa voi kulua kymmeniä ja satoja tunteja. Kaksi pääjuonta ovat tarinallisesti mielenkiintoisia ja viihdyttäviä ja sama pätee suurimpaan osaan sivujuonista, ennenkaikkea Dawnguard ja Dragonborn lisäosiin, jotka ovat kokoluokaltaan pääjuonista seuraavaksi suurimpia juonenkuljetuksia. Jokaisella isolla kaupungilla on myös omat suuret tehtävänsä, jotka usein liittyvät erilaisiin kiltoihin ja järjestöihin. Juonet eivät ole minkään tehtävien kohdalla merkillepantavan originelleja ja erinomaisia, mutta varsin kelpoja ja viihdyttäviä.
Itse Skyrimin maailma ja pelin grafiikat hakevat vertaistaan. Vuorokauden ajat kulkevat omaa kaavaansa yöstä aamuun ja päivästä iltaan, sääilmiöiden muuttuessa sateista lumimyrskyihin ja auringonpaisteista revontuliin. Kaupungit ja kylät ovat kaikki erilaisia ja sisältävät omanlaisensa kulttuurihistorian ja asukkaat, joihin on kaikinpuolin satsattu todella paljon. Vuoristot, metsät, rauniot, järvet, kaikki hengittävät omaa elämäänsä ja kokonaisuutena kaikki nämä elementit luovat erinomaisten grafiikoiden siivittämänä todella upean ja elinvoimaisen maailman, joka kuvitteellisena Skyrimin provinssina tunnetaan. Pelaajalla saattaa mennä useita tunteja vain vaeltaessa pitkin kaupunkeja ja erämaita, tietämättä yhtään millaisiin tilanteisiin vielä joutuu. Edellisen Oblivion pelin Cyrodiilin maailmaan verrattuna Skyrim on kauniimpi, paljon monimuotoisempi ja täynnä yksityiskohtia. Sekä tietysti alustana yli kaksi kertaa isompi. Erikoismainintana on vielä kehuttava Dragonborn lisäosan mukana tulevaa ylimääräistä Solstheimin saarialuetta, jolla on täysin oma luontonsa, maastonsa, kaupunkinsa ja tarinansa.
Ehdottomasti vaikuttavin ja samalla koukuttavin asia Skyrimissa on kuitenkin oman hahmon voimien, aseiden ja varustuksen kehittäminen. Erilaisiin voimiin kuuluu mm. eri taikuuksien alat (destruction, illusion, alteration, conjuration & healing), yksi- ja kaksikätisten aseiden hallinta, kevyt ja raskas vaatetus/haarniskointi, hiiviskelyn ja varastelun salat, sepän taidot, ym. Jokainen taito kehittyy vain käyttämällä kyseisiä voimia tai tekemällä taitoja kehittäviä töitä (esim. sepän taidot kehittyvät tekemällä aseita ja haarniskoja) ja hahmon kokonaistaso (level) kehittyy pikkuhiljaa näiden taitojen kehittyessä. Kehittämiskohteita on todella paljon ja voit niiden mukaan periaatteessa kehittää hahmoasi joko velhoksi, ritariksi, varkaaksi, hiljaiseksi tappajaksi, nopeaksi asemieheksi, jousimieheksi, tai näiden erilaisiksi hybrideiksi. Hahmon voimat ovat yhtä tärkeä kehittämiskohta kuin itse varusteiden kehittäminen, joissa monet asiat ovat liitoksissa toisiinsa; yhtä voimaa kehittämälä voit saada toisista myös paljon tehokkaampia. Hahmon kehittäminen on hidasta, mutta laaja-alaisuutensa ja nerokkaan toteutuksensa ansiosta todella koukuttavaa ja tyydyttävää, ja juuri tässä on koko Skyrimin syvin olemus ja tarkoitus.
Skyrim on pelinä monivivahteinen ja äärimmäisen koukuttava, jossa loputtomat juonikuviot, hahmon kehittäminen ja Tamrielin fantasiamaailma vievät pelaajan täysin mukanaan. Pelattavaa riittää sadoiksi tunneiksi ennenkuin kyllästyminen ehtii iskeä ja senkin jälkeen peliin palaa vielä mielellään, koska tekeminen ei lopu. Skyrimilla on omat suuret ja pienet ongelmansa, joita parantamalla sillä olisi mahdollista olla täydellinen peli, mutta näistä huolimatta Skyrim on oman genrensä virstanpylväs ja vakuuttava taidonnäyte Bethesdalta. Elder Scrolls pelisarja on kehittynyt koko ajan jokaisen osansa myötä joka osa-alueella ja tämän takia odotan potentiaaliselta kuudennelta osalta paljon. Sitä odotellessa Skyrimin parissa viihtyy hyvin, vaikka ähky tasaisin väliajoin onkin väistämätöntä.
Arvosana: 9,1/10
