Opadelen kirja-arvostelu no. 4: Viljami Puustinen – Kingston Wall: Petri Wallin saaga
Viime vuonna aloitettu ja tänään päätökseen luettu teos. Joskus hommat jää niin sanotusti roikkumaan. Ei anneta sen häiritä, vaan isketään kiinni Viljamin muotoilemaan tarinaan mystisestä bändistä ja sen vielä mystisemmästä edesmenneestä johtohahmosta.
Kingston Wall: Petri Wallin saaga
”Silti se, ettei Walli ollut elossa enkä voinut kysyä mitään suoraan häneltä, vaivasi minua kirjoittamisvaiheen loppuun saakka. Pohdin jokaisen tarinan kohdalla, kunnioitanko hänen mainettaan vai likaanko sen vain. Walli itse vaati totuutta kaikilta ja kaikessa. Koin, että ainoa keino tehdä asianosaisille oikeutta oli laatia mahdollisimman tarkka kuvaus tapahtuneesta. Pyrin kertomaan kaiken Wallin tyylillä. Intuitiolla, suoraan ja fiiliksellä. Etsin ihmistä, en yrittänyt luoda myyttiä. Kaikkia ei voi miellyttää. Tämä on minun tulkintani kuulemastani.”
– Viljami Puustinen, Helsingissä tammikuussa 2014
Kingston Wall on varmasti yksi mielenkiintoisimmista rockyhtyeistä mitä Suomessa on koskaan nähty ja yhtyeen vaikutus on ollut merkittävä myös monelle tätä seuranneelle tekijälle niin musiikillisesti kuin asenteeltaankin. Vaikka yhtye ei koskaan ulkomailla lyönytkään läpi, olisi sillä oikeissa olosuhteissa ollut kaikki potentiaali siihen. Aika ja tyyli eivät kenties olleet vain suotuisat mutta oliko taustalla todellisuudessa jotain muutakin? Kolme soittajaa, kolme albumia, nopea hajoaminen ja traaginen laulaja/kitaristi Petri Wallin itsemurha tekivät Kingston Wallista salaperäisen legendan, jonka perintö nostaa arvoaan vuosi vuodelta. Itselläni oli ainakin kova tiedonjano saada selville mitä Wallin elämässä oikeasti tapahtui ja tämän selvittämiseen Viljami Puustinen on käyttänyt paljon energiaa ja aikaa kirjaa valmistaessaan.
Kingston Wall: Petri Wallin saaga onkin kertomus nimenomaan Petri Wallista ennemmin kuin Kingston Wallista mutta koska yhtye oli Wallille henki ja elämä, kerrotaan yhtyeen tarina kirjassa myös sivutuotteena hyvin kattavasti. Jukka Jylli (basisti) ja Sami Kuoppamäki (rumpali) ovat kirjassa kuitenkin haastateltavina osapuolina ja heidän tarinoitaan yhtyeen ajalta käsitellään lähinnä vain kun ne liittyvät jotenkin suoraan Wallin tekemisiin. Puustinen on bändikumppaneiden lisäksi myös haastatellut lukuisia Wallin elämään vaikuttaneita ihmisiä saadakseen selville Wallista niin paljon kuin mahdollista. Lausunnoista ja dokumenteista Puustinen on muodostanut hyvinkin tarkan kuvauksen Wallin elämästä, persoonasta ja sielunmaisemasta.
Perusteellisen pureutumisen lisäksi pidän kirjassa erityisesti siitä, että Puustinen on ottanut hyvin neutraalin lähestymisen kirjoitustyyliinsä eikä hän tuo omia mielipiteitään esille asioista. Hän on yksinkertaisesti tarinankertoja, joka esittää asiat kuten hänelle ne on esitetty, tuoden esille Wallin koko persoonan hyveineen ja paheineen. Kirjan perusteella voisikin sanoa, että Walli oli hyvin ristiriitainen persoona, joka oli samaan aikaan herkkä taitelija, suuri rakastaja, kusipäinen rokkikukko ja armoton diktaattori. Yksi asia paistoi kuitenkin vahvasti Wallista läpi; hän eli täysillä elämäänsä oman päänsä mukaan kadehdittavan määrätietoisella otteella. Sen enempää spoilaamatta (jätän sen kirjan tehtäväksi) sanottakoon, että hän vaikutti olevan mielenkiintoinen individualisti, joka otti voimakkaasti vastaan niin ilot kuin surutkin ja teki lopulta pitkällekin vietyjä asioita hurahtaessaan.
Kirja keskittyy pääasiallisesti kertomaan Wallin elämää teiniajoista eteenpäin ja vaikka ajalliset hypyt ovatkin vähän sekavia, on toteutus silti pääosin looginen ja selkeä. Kingston Wallin kehityskaari käydään läpi hienosti eikä Puustinen jää onneksi turhaan analysoimaan yhtyeen kappaleita ja musiikkia, hän jälleen yksinkertaisesti vain kertoo levyjen syntytarinat ja vaiheet, pääpainon ollessa koko ajan Petri Wallissa. Levyjen tekovaiheisiin pureudutaankin seikkaperäisesti ja ne auttavat ymmärtämään yhtyeen musiikkia ja kehityskaarta ihan uudella tavalla. Etenkin kolmannen levyn luomista avataan paljon eikä kaikki siinä ole ainakaan itselleni miellyttäviä totuuksia. Näin fanin näkökulmasta.
Lopulta kirja avaa Wallin kuolemaa ympäröivää mysteeriä myös paljon mutta koska itsemurhakirjettä Walli ei koskaan jättänyt, jää lopullinen totuus auttamatta ikuiseksi arvoitukseksi. Jälleen kerran Puustinen jättää spekuloinnin täysin lukijalle eikä ala puimaan omia analyysejään kuolemasta. Tämä on ammattimainen lähestyminen arkaan aiheeseen ja samalla tietynlainen kunnianosoitus Wallille ja hänen läheisilleen. Lukija saa kuitenkin vahvan käsityksen siitä mitkä tekijät ovat todennäköisesti Wallin päätökseen vaikuttaneet mutta sen spekuloinnin paikka ei ole myöskään täällä. Traagisia tapahtumat kuitenkin olivat kuten luultavasti aina näin rajuissa tapauksissa.
Kingston Wall: Petri Wallin saaga on oikein kattava ja laadukas kertomus Kingston Wallin alusta sen lopetukseen mutta ennenkaikkea kirja on objektiivinen tosikertomus miehestä bändin takana. Puustinen itsekin miettii kirjassaan sitä, onko Wallin elämän avaaminen oikeutettua vai pitäisikö vuonna 1995 kuolleen miehen muistoa kunnioittaa vaikenemalla. Itse koen kuitenkin tämän teoksen olevan kunnianosoitus ennenkaikkea Petri Wallille ja hänen läheisilleen mutta myös Kingston Wallille ja yhtyeen faneille. Näen itse ainakin kirjan luettuani Wallin ja hänen yhtyeensä aivan uudessa valossa ja ymmärrykseni koko trio kohtaan (Jylliä ja Kuoppamäkeä myöden) on myös selkeämpi. Tästä syystä arvostan suuresti Puustista, että hän on uskaltanut ottaa vastuun aran aiheen avaamisesta ja tuonut tarinan faneille sisäistettäväksi.
Arvosana: 8,0/10
(Vaikka koen tämänkaltaisten teosten arvottamisen vähän epämukavaksi, niin teenpä sen silti kun se nyt tapana on ollut. Laadukkaalle ja ammattitaitoiselle kirjoittamiselle ja kiehtovalle tositarinalle, kippis.)
