Opadelen leffa-arvostelu no. 1: Jurassic World
Töttöröö ja tulta dinon munille, spoilervapaa leffa-arvio vanhan liiton dinosaurusfanilta olis tarjolla. Jos vielä arvotte leffaan menemistä Jurassic Worldin osalta, niin lukaiskaapa tämä niin ei tarvitse enää miettiä. Tai sitten pitää, en tiedä miten sekavaksi ja epämääräiseksi tämän tekstin vielä saan ilman spoilereita.
Jurassic World
”Monster is a relative term. To a canary, a cat is a monster. We’re just used to being the cat.”
Ohjaus: Colin Trevorrow
Kesto: 124 min
Julkaisuvuosi: 2015
14 vuotta on kulunut edellisestä Jurassic Park elokuvasta ja tuon elokuvan kohdalla alkoi jo käydä selväksi, että tällä konseptilla on enää vaikea saada aikaan mitään uutta ja hienoa mitä Spielberg ei olisi jo aiemmin tehnyt. Tämän takia odotinkin hiukan jännityksellä mihin suuntaan Jurassic World ideaa puistodinosauruksista vie, sillä samaa ajatusta satumaisesta teemapuistosta alkuperäisen elokuvan mukaan ei enää olisi mitään järkeä käyttää. Jurassic World vie kyllä dinotemmellyksen uudelle tasolle, mutta liikkuu myös välillä heikoilla jäillä toteutuksensa kanssa.
Elokuvan keskiössä on luonnollisesti dinosauruksilla täytetty teemapuisto, John Hammondin unelma toteutettuna 20 vuotta alkuperäisen Jurassic Parkin jälkeen. Ongelmana on vain se, että dinosaurukset eivät säväytä enää samaan malliin yleisöä kuin ennen ja tämän takia labratiimin on kehiteltävä uusia ratkaisuja geneettisen muuntelun avulla. Syntyy uusi monien dinosaurusten geeneistä luotu hybridi, Indominus Rex. Geeneillä leikkimisen, eristyksen, vankeuden, suuren älykkyyden ja täydellisen saalistajan ominaisuuksien sekoitus ei ole kuitenkaan se toimivin koktaili ja tuloksena on hirviö, joka pistää paikat kunnolla sekaisin.
Indominus Rex on ehkä elokuvan suurin askel erilaisempaan suuntaan Jurassic sarjassa, sillä ensimmäistä kertaa elokuvassa on dinosaurus, joka ei ole vain pelkoa ja kunnioitusta herättävä eläin, vaan selkeä psykopaattinen tappaja ja antagonisti. Tämä ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta omasta mielestäni Indominus Rex on juuri se raikas tuulahdus Jurassic Parkin maailmaan, joka nostaa Jurassic Worldin omalle jalustalleen, eikä vain pelkäksi yritykseksi jatkaa menneisyyden menestystarinaa. Samalla Jurassic Parkin alkuperäinen ajatus ihmisen astumisesta Jumalan saappaisiin viedään äärimmilleen ja viesti on selkeä; asioilla on tapana kulminoitua paskamyrskyksi, kun niitä viedään liian pitkälle.
Elokuvassa on viety myös uuteen suuntaan monia muita asioita (etenkin Velociraptoreiden kohdalla) ja niistä kaikki eivät toimi aivan hirvittävän hyvin. Esimerkiksi sinänsä komeassa ja eeppisessä loppukohtauksessa on asioita, jotka menevät jo vähän naurettavuuden puolelle, vaikka selkeästi tuotantotiimi on yrittänyt luoda jotain dramaattista, hienoa ja uutta. Rohkeat ideat voivat mennä hiuksen hienosti uskottavasta toteutuksesta överin puolelle, eikä Jurassic World säästy kömmähdyksiltä.
Elokuvan rytmitys ja kasvatus on kuitenkin mallikkaasti toteutettu. Pelkäsin alkuun, että nykyajan teknologian takia Jurassic World olisi dinomättöä alusta loppuun, mutta loppua lukuunottamatta toiminnan määrä on mukavassa suhteessa draamaan, eikä dinoähkyä ehdi siksi tulla. Lopun mahtipontisuuskin on toki kunniakkaasti omalla paikallaan suurena loppukohtauksena, vaikka se hiukan överiksi meneekin. Indominus Rexin kaaosta seuraa mielellään silloin kun sitä esiintyy ja parit kohtaukset ovat hyvinkin vaikuttavan näköisiä.
Näyttelijäkaarti on kauttaaltaan laadukasta, mutta shown varastaa kyllä nouseva tähti Chris Pratt raptorikouluttaja Owenina. Pidin miehen suorituksesta jo Guardians of the Galaxyssa ja miehen karismaattinen ja humoristinen ote jatkuu myös Jurassic Worldissa upeasti. Vincent D’onofrion näyttelemä InGen friikki Hoskins on myös vakuuttava. Veljekset Gray ja Zach ajavatkin sitten Jurassic leffoille tuttujen nuorten roolia, jotka joutuvat ongelmiin ja joita pitäisi paimentaa ja suojella koko ajan. Ihan toimivia hahmoja ja täyttävät leffan draamatyhjiötä, mutta sama idea on jo nähty useasti ennenkin.
Kokonaisuutena Jurassic World on oikeinkin viihdyttävä elokuvakokemus ja suositeltava kaikille Jurassic Park faneille. Leffassa on mukavan tuore ote niin ideoiden, näyttelijöiden kuin ohjauksenkin puolesta, vaikka välillä ideat lähtee hiukan liiaksi lentoon ja toteutus lässähtää korniksi. Näistä huolimatta Jurassic World on oikein hyvä jatko-osa Jurassic Parkin menestystarinaan ja nostaa tason rimaa edellisestä Jurassic Park 3 elokuvasta mukavasti. Ei täydellinen dinoleffa, mutta kelpuutan hyvänä viihde-elokuvana, joka pistää myös ajattelemaan vakaviakin asioita, mikä on aina plussaa.
Arvosana: 7,3/10
