Opadelen leffa-arvostelu no. 6: Star Wars – Episodit I-III
Tämän kaiken Star Wars – The Force Awakens odotuksen keskellä otan vauhtia kyseisen elokuvan ensi-iltaan ottamalla tarkasteluun kaikki kuusi jo ilmestynyttä Star Wars -leffaa, alkaen uusimmista elikkäs kronologisesti ensimmäisestä kolmesta episodista. Tässä episodi seiskaa odotellessa on tullut nuo Star Wars -elokuvat nyt myös katsottua, niin tuoreesta muistista on hyvä riipaista. Eli kolmen kynkkinä mennään kahdessa erässä arvostellen ja näitä elokuvia seuraa tietysti sitten joulukuussa ilmestyvän Episode VII:n arvostelu, mitä kohtaan alkaa odotukset olla melko toiveikkaat trailereita katsoneena. Ei millään malttaisi.
Mutta nyt, aika tarkastaa elokuvat The Phantom Menace, Attack of the Clones sekä Revenge of the Sith. Spoilereita en vältä tällä kertaa koska no, leffat ovat jo aika vanhoja. Let’s roll.
Star Wars: Episodit I-III
”Train yourself to let go of everything you fear to lose.”
– Yoda
Pääsin kuin pääsinkin kokemaan henkilökohtaisesti oman lapsuuteni/nuoruuteni aikoina vielä uuden Star Wars huuman, kun Lucas päätti tehdä nämä kolme elokuvaa 2000-luvun alkupuolella ja tästä olen ollut aina mielissäni. Paljon negatiivista kommenttia näistä elokuvista on sanottu ja jotkut pitävät niitä jopa häpeätahrana Star Wars saagalle mutta itse en aivan näin radikaaleihin mielipiteisiin yhdy, vaikka ongelmia ja puutteita elokuvissa kyllä on. Jos klassiset Tähtien Sodat ovat merkittävä osa lapsuuttani, niin lähes samanlaiseen huumaan pääsin teini-ikäisenä myös näistä uudemmista leffoista ja niitä on tullut katsottua säännöllisesti aina jatkossakin. Kriittisemmällä tarkastelulla voi kuitenkin myös todeta, ettei kyseessä ole missään nimessä täydellinen trilogia.
Kuten (lähes) kaikki varmasti tietävät, uudemman trilogian tarina sijoittuu alkuasetelmissa 30 vuotta aikaan ennen episodi IV – Uusi toivo elokuvaa ja keskittyy kertomaan erinäisten vaiheiden kautta sekä Anakin Skywalkerin matkaa viattomasta pikkupojasta Darth Vaderiksi että Galaktisen Tasavallan tuhoutumista ja uudelleensyntymistä pahan keisarin hallitsemaksi Imperiumiksi. Aihe ja teemat ovat äärettömän mielenkiintoisia vanhalle Star Wars fanille ja Lucasilla oli todellinen näytön paikka luoda unohtumaton trilogia mutta valitettavasti moni asia jää toteutukseltaan vajavaiseksi, mihin on vaikuttanut varmasti sekä huonot päätökset että liika intoilu tuotantotiimissä. Tämä on todella harmillinen seikka, sillä elokuvissa on paljon hyvääkin. Sohiminen on nyt vain aiheuttanut sen, että suuri osa faneista on vihaisia ja klassikon leimat jäävät uupumaan.
Tarina ja sen vaiheet itsessään ovat mielestäni selkeästi näiden kolmen episodin vahvin osa-alue. Tasavallan tuhoutuminen ja Imperiumin synty on toteutettu mielestäni erittäin tyylikkäästi ja pienet viitteet siellä täällä tuleviin tapahtumiin maustavat mukavasti elokuvia. Anakinin siirtyminen pimeälle puolelle tehtiin myös lähes tyylipuhtaan uskottavasti, vaikka hiukan loppua kohden Revenge of the Sith -elokuvassa hänen muuttumisensa kompastelee. Lapsien murhaaminen oli vähän liian rajua ja epäuskottavaa ja lopullinen siirtymä tapahtui hiukan liian nopeasti. Teema on kuitenkin hirvittävän hankala saada täydellisesti toteutettua, mihin nähden Lucas teki mielestäni mallikasta työtä.
Ensimmäinen elokuva The Phantom Menace on tapahtumiltaan ja tempoltaan oikein hyvä Star Wars elokuva mutta sen ongelmaksi muodostuu turha hölmöily ja syvyyden puute. Jar-Jar Binks on vain yksi esimerkki epäonnistuneesta huumorin tavoittelusta ja hahmosta muodostuu melko raskas koko trilogian ajaksi. 3PO ja R2 toimivat varsin hyvin, vaikka nekään eivät yllä alkuperäisen trilogian loistoonsa. On kuitenkin hyvä, että Lucas edes yritti keventää elokuvia huumorilla, välillä siitä vain muodostuu kiusallinen rasite huonon toteutuksen takia. Darth Maul jää myös liian etäiseksi hahmoksi eikä hänen motiivejaan oikein avata missään vaiheessa. Mysteerisyys toimii usein mutta Maulin kohdalla sitä oli jo vähän liikaa, minkä takia mielenkiintoinen hahmo jää pahasti tarpeettoman pieneen sivurooliin. Pääasiassa Episode I:n juoni on kuitenkin mallikas, jossa valopilkuiksi nousevat selkeästi touhut Tatooinella sekä lopun valomiekkataistelu.
Episode II ja III kuljettavat runsaasti tarinaa myös eteenpäin ja niissä nähdään paljon draamaa mutta jostain syystä tunteellisiksi tarkoitetut kohtaukset jättävät katsojan vähän liian kylmäksi. En usko, että kyse on pohjimmiltaan näyttelijöistä vaan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta mutta ruudulla homma näyttää hiukan siltä, ettei näyttelijät oikein aina tiedä millä tavalla heidän pitäisi kohtaukset tuoda ulos. Esimerkkinä Anakinin ja Padmen rakkaustarina, se on sinällään onnistunut tarinankerronnallisesti mutta itse kohtauksista jää hiukan väkinäinen olo. Huonoiksi näyttelemistä ja kohtauksia ei voi kuitenkaan sanoa missään nimessä mutta tiettyä tunnelatausta ja viimeistä silausta ne kovasti vielä kaipaisivat.
Näiden kahden elokuvan suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin mielestäni Lucasin pakottava tarve saada älyttömän paljon toimintaa ja lasersäteitä niihin mukaan. Episode II:n toimintakohtaukset (etenkin areenalla) olisivat hyvin voineet olla tiiviimpiä ja täten mielenkiintoisempia mutta etenkin Episode III:lla homma räjähtää käsiin aivan holtittomasti. Toimintaa ja valomiekkataisteluja on yksinkertaisesti aivan liikaa, jopa niin paljon että se alkaa mennä jo naurettavuuden puolelle. Kohtaukset ovat sinällään tyylikkäitä mutta aivan liian venytettyjä ja erikoistehosteilla kyllästettyjä ja niitä esiintyy liian usein. Tämä syö pois draamalta ja itse asialta valitettavan paljon huomiota ja sen seurauksena tärkeitä kohtauksia vedetään aivan liian nopeatempoisesti läpi. Tämä on erittäin harmillinen asia, sillä Revenge of the Sithillä on kaikista olennaisimmat ja dramaattisimmat tapahtumat koko trilogiassa, eikä niistä saada nyt kaikkea potentiaalia irti. Tästä huolimatta pidän Episode III:sta trilogian parhaimpana elokuvana.
Episodit I-III ovat kuitenkin kaikista puutteistaan ja ongelmistaan huolimatta oikein viihdyttäviä elokuvia, eivätkä mielestäni tahraa Star Wars saagan loistoa, vaan tuovat mukavasti syvyyttä klassisten Star Wars -elokuvien katsomiseen. Potentiaalia näillä elokuvilla olisi ollut kuitenkin paljon mestarillisempaan toteutukseen, mikä tietenkin harmittaa fania. I-III trilogia onkin enemmän nimenomaan kokonaisuutena vahvempi konsepti, eivätkä elokuvat nouse yksittäisinä tekeleinä niinkään suurelle jalustalle (toisin kuin vanhat Tähtien sodat, jotka ovat sekä kokonaisuutena että yksilöinä toimivia). Episodit I-III ovat kuitenkin lopulta mielestäni elokuvia, joissa on enemmän hyvää kuin huonoa. Skarppausta Lucasin tiimiltä olisin kuitenkin toivonut ennenkaikkea ohjauksen ja erikoistehosteiden kanssa, nyt sinällään hienosti ajateltu tarinankerronta ja juoni jäävät pakostakin hiukan ontuviksi. Ei onneksi kuitenkaan niin paljoa, että Star Warsin maine olisi pilalla.
Arvosanat:
Episode I: The Phantom Menace: 7,0/10
Episode II: Attack of the Clones: 6,9/10
Episode III: Revenge of the Sith: 7,5/10
Loppuun mielenkiintoisia ajatuksia teoriasta, joka minulle tuli mieleen trilogiaa katsoessa (ja jota muutkin olivat aiemmin näköjään myös miettineet, kun internetistä asiaa katselin): voiko pitää paikkansa, että Darth Sidious AKA Palpatine suunnitteli Anakinin tulevan oppipojakseen jo ennen Anakinin syntymää? Episode I -leffassa Shmi Skywalker kertoo Qui-Gon Jinnille tämän kysyessä Anakinin isästä, että mitään isää ei koskaan ollut. Tämän jälkeen Qui-Gon miettii olisiko Anakin syntynyt puhtaasti midi-chlorianien vaikutuksesta, koska hänen lukemansa näiden osalta oli niin valtava. Myöhemmin Episode III:ssa Palpatine kertoo Anakinille tarinan Darth Plagueisista, joka oli niin vahva voiman suhteen, että osasi luoda elämää midi-chlorianien avulla. Ei ole myöskään epäilystä, etteikö Sidious ollut tarinan oppipoika, joka murhasi Plagueisin, kun oli oppinut tältä kaiken pimeästä puolesta.
Ainut järkevä selitys Anakinin syntymälle olisi siis se, että Palpatine päätti luoda suunnitelmiensa alkuvaiheessa voimiensa avulla midi-chlorianeista syntyneen ihmisen, josta tulisi hänen oikea kätensä Tasavallan kukistamiseksi. Sidiouksen oveluuden ja voimat huomioon ottaen hän olisi myös varmasti kyennyt käyttämään luomisvoimaansa Shmin huomaamatta. Syrjäinen Tatooine olisi paikkana loistava tämmöiselle, sillä Tasavalta ei havaitse niin syrjäiseltä planeetalta Anakinin voimia (kuten Qui-Gon episodi I:ssä sanoo), eikä häntä siksi koskaan koulutettaisi Jediksi -> kun aika olisi oikea, hän tekisi koulutuksen itse, manipuloisi Anakinin lapsesta asti pimeälle puolelle. Ainut ongelma tässä oli tietenkin se, että Qui-Gon löysi Anakinin yllättäen, mikä aiheutti pieniä muutoksia Sidiouksen suunnitelmiin.
Tämän teorian minä ainakin päissäni mietin ja se tuntuisi jopa loogiselta. Mielenkiintoista pohdintaa nyt ainakin…
