Opadelen leffa-arvostelu no. 10: Star Wars – The Force Awakens (Episode VII)
Noniin. Joulukuun hiljaiselo rikkoutuu viimein blogin osalta, loppuvuoden rutistukset koulun penkillä ovat vieneet niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt tänne mitään kirjoitella. Jonossa on liuta arvosteluja, joten loppukuusta pommitan sitten senkin edestä tekstiä. Uusi Star Wars elokuva on ollut jo pitkään odotuslistan kärjessä ja vihdoin tänään pääsin tämän katsomaan. Fanipoika heräsi minussa jälleen eloon alkutekstien ilmestyessä ruudulle legendaarisen Williamsin pauhatessa taustalla, odotuksien ollessa pelonsekaiset ja valtavat. Käydään kiinni leffaan, kuten aiemmin syksyllä vanhoja Star Wars -elokuvia arvostellessani lupasin. En spoilaa mutta pureudun asioihin välillä yksityiskohtaisesti.
Star Wars – The Force Awakens (Episode VII)
Ohjaus: J.J Abrams
Kesto: 135 min
Julkaisuvuosi: 2015
Takavuosien uutinen siitä, että Disney ostaa Lucasilta oikeudet Star Wars saagaan ja tätä seurannut ilmoitus uudesta trilogiasta saivat aikaan paljon erilaisia tunnetiloja. Odotusta, innostusta, jännitystä, epäluuloa ja pelkotiloja noin alkajaisiksi. Lopulta kun trilogian ohjaajaksi varmistui J.J Abrams, en enää tiennyt mitä odottaa. Joko Disney epäonnistuisi eeppisesti tai sitten fanit saisivat kokea jotain ainutlaatuisen hienoa. En uskonut, että olisi olemassa minkäänlaista välimuotoa. Mitä lähempänä Episode VII:n ensi-ilta alkoi olla, sitä toiveikkaampi elokuvan onnistumisen suhteen olin; trailerit olivat erittäin lupaavia ja elokuvasta saatu ennakkoinfo antoi odottaa pelastusta Star Wars saagalle. Nyt elokuva on viimein nähty ja vaikka täydellinen leffa ei ole, on se selvästi merkki siitä, että nyt ollaan oikeanlaisessa suunnassa tekemisen meiningissä.
Kuten tiedetään, tarina sijoittuu 30 vuotta Jedin Paluun jälkeiseen aikaan, mikä on ajatuksena kiehtova elokuvan kannalta mutta aiheuttaa paljon ongelmia tarinankerrontaan. Episode VI:n jälkeen ei katsojilla ole oikeastaan mitään tietoa siitä, mitä on käynyt Imperiumin jäänteille ja millainen järjestys Galaksiin todellisuudessa asettuu, eikä The Force Awakens anna informaatiota kuin pinnallisesti. 30 vuotta on pitkä aika ja asetelmat ovat Episode VII:n alussa varsin erilaiset kuin mihin Jedin Paluu jäi. Imperiumin tuhkista on noussut natsimainen The First Order järjestö, joka yrittää ottaa vallan Imperiumin tavoin ja silti Tasavalta on ilmeisesti jälleen olemassa. Edellisen sodan kapinallisjoukot ovat jälleen osa vastarintaa ja Tasavallan Senaatista ei kerrota juurikaan mitään. Mystinen Sith Lordi (?) Snoke johtaa The First Orderia maskipäinen Kylo Ren oppipoikanaan mutta heidän valtaannousuaan ei oikein selitetä. Moni tilanne jää katsojalle vähän usvaiseksi; episodien VI ja VII välillä on tapahtunut paljon mutta elokuva antaa tapahtumille selvästi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten ja milloin First Order syntyi? Miten ja mistä Snoke nousi valtaan? Mitä tapahtui Kylo Renille? Mitä tapahtui Luke Skywalkerille? Miksi kapinalliset eivät estäneet First Orderin syntyä ruohonjuuritasolla?
Tässä piilee Episode VII:n suurin ongelma, se jättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia katsojalle, minkä seurauksena elokuva on hiukan sekava ja tuntuu kuin yksi trilogia olisi jäänyt välistä katsomatta. Toivon ja uskon, että 30 vuoden ajanjakson tapahtumia avataan seuraavissa episodeissa enemmän katsojille, mutta sekavuuden välttämiseksi olisin toivonut sitä jo selkeästi enemmän The Force Awakens -elokuvaan. Tiettyä mystiikkaa toki pitääkin olla, mutta koska Star Wars galaksi on tämän elokuvan alkaessa niin paljon muuttunut 30 vuodessa, olisi vaikka alkuun pohjustusta kaivannut tarinan selkeyttämiseksi. Ongelma korostuu vielä sen takia, koska elokuva on niin nopeatempoinen eikä asioille anneta aina tarpeeksi aikaa. Olisin esimerkiksi halunnut saada lisää selkoa The First Orderin superaseeseen; missä vaiheessa se on rakennettu ja miten ihmeessä semmoinen on rakennettu Tasavallan ja kapinallisten nenien edessä. Nyt ase vain on ja porukka yhtäkkiä tajuaa, että ”ei helvetti, toihan on huono juttu”. Vain yksi epäselvyys mainitakseni.
Muutoin elokuvasta ei ole juurikaan huonoa sanottavaa; tarinankuljetus on intensiivistä ja mukaansatempaavaa, juoni on mielenkiintoinen, näyttelijäsuorituksissa on tunteisiin vetoavaa aitoutta, hahmot ovat onnistuneita ja ohjaus on erittäin laadukasta ja tyylikästä. J.J Abrams on tehnyt upeaa ohjaustyötä; taistelukohtaukset ovat päätä huimaavaa seurattavaa ja sitä on tasaisin väliajoin runsaasti elokuvassa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että se varastaisi kokonaan huomion; taistelukohtausten ja hahmokehitystä tukevien dialogeihin pohjautuvien kohtausten suhde on mukavan harmoninen ja hyvin tempotettu. Erityisesti nautin erikoistehosteiden keskittymisestä aitoihin asioihin; tietokone-efektien käyttöä on korvattu oikeilla objekteilla paljon. Tämä luo katselukokemuksesta hyvin aidon tuntuisen, toisin kuin prequel trilogian GCI mässäilyssä. Episode VII:n tarina itsessään on myös hieno sekoitus uutta ja vanhaa. Tahti on sulavan nopeatempoista (välillä tosin ehkä liiankin) ja pitää katsojan tehokkaasti otteessaan läpi elokuvan, vaikka hiukan nauratti alkukohtauksien yhtäläisyydet Episode IV:n tapahtumiin. Tästä huolimatta tarina ja juoni seisovat tyylikkäästi omilla jaloillaan.
Hahmokaarti on kattava ja hyvin mielenkiintoinen, ja tässä onkin koko elokuvan suurin hohto. Nostalgiset ja legendaariset vanhat hahmot (Han Solo, Chewbacca, 3PO/R2, Leia, Luke) kohtaavat uuden sukupolven (Rey, Finn, BB-8, Kylo Ren) erittäin onnistuneesti. Elokuva ei ratsasta liikaa vanhojen elokuvien maineessa, vaan väläyttelee sopivan hienovaraisesti klassikoista tuttuja asioita. Pääpaino on kuitenkin uuden esittelyssä; elokuva antaa selkeästi katsojalle ymmärryksen, että vanha sankarikaarti on siirtämässä vastuullista soihtua uudelle sukupolvelle, mikä aiheuttaa sekä haikeutta että uutuudenviehätystä katsojassa.
Kylo Ren ja Rey ovat uusista hahmoista mielenkiintoisimmat, vaikka Finn on myös erittäin onnistunut hahmo jo pelkältä ideltaankin. Kylo Renin ympärillä olevaa mystisyyttä toisaalta avataan ehkä hiukan liikaakin ensimmäiseksi elokuvaksi, mikä pienentää hahmon vetovoimaa aavistuksen loppua kohden. Erityisesti alussa esiintyvä hahmon ympärillä vellova vaarallisuuden aura himmenee huomattavasti mitä pidemmälle elokuva etenee, eikä Kylo Renin karisma ja auktoriteetti sen takia tunnu lopussa enää ollenkaan niin vahvalta. Mielenkiinnolla jään kuitenkin odottamaan hänen rooliaan ja kehitystään tulevissa elokuvissa, vielä on vaikea sanoa mihin suuntaan hahmo on menossa. Snoke taas jäi totaali mysteeriksi ja toivon todella, että hänen menneisyyteensä ja hahmoonsa pureudutaan jatkossa paljon enemmän, The Force Awakens jätti tältä osin nyt hyvin kylmäksi.
Kokonaisuudessaan Star Wars – The Force Awakens palauttaa saagan sille tasolle, mihin katsojat alkuperäisen trilogian kanssa tottuivat. Elokuva ei ole virheetön mutta se on monelta osa-alueeltaan todella vahva osoitus siitä, että Disney ja Abrams ovat tosissaan tämän trilogian kanssa. Tunnelma on lähes samalla taianomaisella tasolla kuin klassisten Star Wars -elokuvien kohdalla, huumorin ja vakavuuden molempien ollessa edelleen läsnä. Itseasiassa klassikkoleimat ja nostalgiavibat poistettaessa pidän tätä elokuvaa kolmanneksi parhaana Tähtien sotana heti The Empire Strikes Back ja The Return of the Jedi -elokuvien jälkeen. Jos seuraavilla episodeilla taso pysyy vähintään samana, tapahtumia avataan enemmän ja mukaan saadaan yllättäviä ja raikkaita juoniratkaisuja, niin käsillämme on luultavasti Star Wars trilogia, josta kaikki voivat olla ylpeitä. Se jääköön nähtäväksi mutta aloitus on ainakin vakuuttava.
Arvosana: 8,3/10
