Opadelen leffa-arvostelu no. 2: American Sniper
Tulipahan katsottua toiseen otteeseen tänään alkuvuonna puhuttanut elokuva American Sniper, joka tuli katsastettua alkukeväästä teattereissakin. Ei ole enää tuorein hetki ottaa elokuvaa syyniin, mutta suhteellisen uudesta leffasta on kuitenkin kyse, joten eiky mänöks. Jos et tunne Chris Kylen tarinaa ja haluat katsoa elokuvan ilman spoileria lopusta, niin en suosittele lukemaan. Mutta eiköhän miehen tarina suurimmalle osalle ole tiedossa…
American Sniper
Ohjaus: Clint Eastwood
Kesto: 132 min
Julkaisuvuosi: 2015
Chris Kyle tuli tunnetuksi Irakin sodassa n. 160 varmistetun tapon tarkka-ampujana ja nousi traagisen kuolemansa myötä jonkinasteiseksi Amerikkalaisen patriootin ikoniksi ja marttyyriksi. Clint Eastwood oli mielestäni varsin hyvä mies ottamaan tämän kaltaisen tosielämän jenkkisankarin elokuvan aiheeksi. Hän on jo aiemmilla elokuvillaan todistanut osaavansa luoda sekä vahvaa draamaa (Gran Torino, Million Dollar Baby) että laadukkaita sotaelokuvia (Letters From Iwo Jima, Flags of Our Fathers) ja American Sniper on elokuvana selkeästi näiden kahden tyylilajin risteytys.
Puhdas sotaelokuva American Sniper ei siis ole, sillä vaikka suuri osa elokuvasta keskittyy Kylen elämään Irakin kaupunkitaisteluissa, niin kyseessä on ennenkaikkea kuvaus nimenomaan Kylen elämästä ennen ja jälkeen sodan. Hän oli yhteensä neljällä eri komennuksella Irakissa ja elokuva keskittyy Kylen elämään myös komennuksien välisinä aikoina USA:n mantereella ja pyrkii kuvaamaan sodan vaikutuksia yksilöön ja hänen lähiympäristöönsä. Tämä on sotagenreä ajatellen melko virkistävä lähestymistapa ja nostaa elokuvan siksi erityiseen asemaan, vaikka Kylen yksityiselämän suuret vaiheet käydäänkin suhteellisen nopeatempoisesti läpi. Hiukan lisää syvyyttä ja aikaa ei olisi ollut pahitteeksi.
Koska elokuva on tositapahtumiin perustuva, on siihen suhtauduttava hiukan eri tavalla kuin perinteiseen viihde-elokuvaan, varsinkin kun kyseessä on näin traaginen tarina. Jossain määrin elokuvan juonikulut on kuitenkin varmasti dramatisoitu ja esim. mittelöt terroristi sniperin Mustafan kanssa ovat varmasti joko keksittyjä tai vahvasti väritettyjä, sillä tämä juonikulku vietiin vähän liian elokuvamaiseen tyyliin maaliin. Tästä huolimatta taistelukohtaukset toteutettiin pääasiassa melko realistiseen tyyliin, mistä pidin paljon. Kaikki esitettiin Kylen silmin ja paikoitellen sodan aiheuttamat mentaaliset paineet oli luotu hyvinkin elävästi ja todenmukaisesti.
Chris Kylea näytellyt Bradley Cooper tekeekin elokuvassa nappisuorituksen, enkä keksi hänen roolistaan mitään huonoa sanottavaa. Välillä pelkästään Cooperin silmistä välittyy ne tunnetilat, joita milläkin kohtauksilla on pyritty kuvaamaan, vakuuttavaa näyttelemistä. Kylen vaimoa Tayaa näytellyt Sienna Miller tekee myös hyvän roolisuorituksen, vaikka jääkin Cooperin varjoon, osaltaan myös sen takia, että elokuva keskittyy niin vahvasti nimenomaan Chris Kylen elämään.
American Sniper on siinä mielessä erikoinen sotaelokuva, että se ei pyri niinkään moralisoimaan tai arvostelemaan Irakin sotaa, mikä on sotana vähintäänkin kyseenalainen. Toki tapahtumat kuvataan selkeästi Amerikkalaisten lasien läpi tekemällä melkein kaikista jenkkisotilaista sankareita, mutta elokuvalla ei tunnu olevan minkäänlaista poliittista näkökulmaa siihen, onko sota oikeutettu vai ei. Yhdessä kohtauksessa Kylen aseveli kyseenalaistaa koko sodan, johon Kyle sanoo vasta-argumenttina heidän suojelevan ”muutakin kuin tätä tomuista maata” ja että paikassa on todellista pahuutta. Mutta tässäkin esitetään nopeasti vain kaksi eri näkökulmaa sotaan, eikä yritetä manipuloida katsojaa liikaa. Itse sodan sijaan American Sniper keskittyykin nimenomaan Chris Kyleen sodan keskellä ja siviilissä, mikä on mielestäni oikea ratkaisu ja koko elokuvan idea.
American Sniper on laadukas elokuva ja hieno tribuutti Chris Kylen muistolle. Se, onko 160 tappoa eettisesti ihaltava asia vai ei, on asia erikseen, mutta Chris Kyle on maalleen joka tapauksessa sankari ja traagisen kuolemansa takia on vaikea olla tuntematta sympatiaa häntä ja hänen läheisiään kohtaan. Elokuva kuvaa hyvin niitä psyykkisiä vaurioita, mitä Kyle luultavasti sai paljon osakseen sodan aikana, kuten varmasti niin monet muutkin sotilaat ovat saaneet puolin ja toisin melkein missä tahansa sodassa. Kaikenkaikkiaan elokuva on katsomisen arvoinen ja nimenomaan tosielämän kertomus miehestä sodan keskellä, eikä niinkään sodasta itsestään.
Arvosana: 7,8/10
