Opadelen leffa-arvostelu no. 13: Captain America – Civil War
Marvel se tehtailee leffoja minkä ehtii. Spoilailen tekstissä vähän sitä, mitä kaikkia hahmoja elokuvassa on mukana. Mutta sen on spoilannut jo näköjään traileritkin, joten onko se nyt sitten enää spoilaamista…
Captain America: Civil War
Marvelin elokuvauniversumi on kymmenessä vuodessa kasvanut valtavaksi, niin rahallisesti kuin määrällisestikin. Onneksi siinä rinnalla laatu on myös kulkenut suhteellisen vakaana mukana, mikä toisaalta on ollut välttämättömyys Marvelilta, muutoin studio ei ikinä olisi näin pitkälle edes päässyt. Avengerien Thor, Hulk, Iron Man ja Captain America lisäksi omia elokuvia ovat nyt myös saaneet mm. Ant-Man, Guardians of the Galaxy ja Deadpool, jotka kaikki ovat olleet omalla tavallaan menestyksiä. Näiden hahmojen lisäksi Marvelin leffauniversumia on ilahduttanut kasvava joukko muita supersankareita, joista Vision on ollut ehdoton suosikkini. Age of Ultron oli turboahdettu elokuva, jossa oli paljon ongelmia (erityisesti itse Ultronin kohdalla), mutta leffa oli silti kaikessa massiivisuudessaan oikein viihdyttävä, ja se vei Marvelin supersankareiden vääjäämätöntä tarinankerrontaa loikkauksella eteenpäin kohti Infinity Warsin loppukliimaksia. Ja niin tekee myös kolmas Captain America.
Thorin elokuvat ovat hauskoja todellisen maailman ja fantasiamaailman genrehybridejä, joiden laatua heikentävä elementti on kuitenkin persoonattomat pahikset. Thor ja Loki tosin ovat erittäin jees. Edward Nortonin päähenkilöittämä Incredible Hulk on ihan hyvä leffa, joka lopulta kuitenkin vajoaa massaan hiukan lattean käsikirjoituksen takia. Avengers elokuvissa Hulk on täyttä rautaa. Iron Manit ovat yksiä Marvelin suosituimpia leffoja, jotka tosin myös vajoavat lopulta keskinkertaisuuteen; Robert Downey Juniorin karisma Tony Starkina on ainut asia, mikä nostaa ne erityiselle jalustalle. Captain America on poikkeava hahmo näissä single-elokuvissa, sillä hahmon elokuvat ovat olleet laadullisesti jatkuvaa nousukiitoa, ensimmäisen elokuvan geneerisyyden korvautuessa Winter Soldierissa monikerroksisemmalla ja vähemmän mustavalkoisella tarinankerronnalla. Nyt Civil War nostaa rimaa entisestään lähes jokaisella osa-alueella ja nousee samalla yhdeksi parhaaksi Marvel elokuvaksi, mitä Studio on koskaan tehnyt.
Avengers installaatio on pelastanut maailman monia kertoja menneisyydessä mutta samalla konfliktit ovat aihettaneet valtavaa tuhoa siinä sivussa. Tähän asti Avengers on saanut toimia hyvinkin vapaasti missä tahansa päin maailmaa oman mielensä mukaan mutta nyt heidän toimintaansa pidetään liian vapaana, minkä takia valtiot haluavat rajoittaa supersankarien toiminnan tiukan valvonnan alle. Tämä aiheuttaa vahvan jakautumisen Avengers leirissä, kun puolet kannattavat lakiesitystä ja puolet eivät. Leirien johtohahmoiksi nousevat lopulta sopimusta vastustava Captain America ja sopimusta kannattava Tony Stark AKA Iron Man. Ystävistä tulee vihollisia ja supersankareiden sisällissota alkaa kyteä, mutta tarina on lopulta tätäkin paljon moniulotteisempi, narratiivin koostuessa monien vanhojen ja uusien hahmojen päätösten seurauksista näiden kahden johtohahmon lisäksi.
Hahmoja Civil War -elokuvassa onkin hyvin paljon, mikä tekee elokuvasta monella tapaa enemmän uuden Avengers leffan kaltaisen; Captain American rooli on suuri mutta hän ei ole enää yksin kaiken keskiössä. Kapun ja Iron Manin lisäksi paljon aikaa saavat mm. Vision, Black Widow, Falcon, Winter Soldier Barnes, Hawkeye, Scarlet Witch ja Ant-Man. Uusista hahmoista Black Panther oli vaikuttavin, hahmossa on jotain tyylikästä salaperäisyyttä ja karismaa, mille Chadwick Boseman antaa näyttelijänä mukavasti persoonallisuutta. Spider-Manin mukanaolo oli tietenkin erittäin mukava yllätys ja hahmosta on saatu erittäin hauska, mutta tämän kokoluokan hahmon tuonti elokuvaan oltaisiin voitu tehdä hiukan paremmin. Hahmon rooli jää nyt liian pieneksi ja Parkerin hassutteluluonteen kanssa Spider-Man jää jollain tasolla melko epäuskottavaksi ja aliarvostetuksi supersankariksi. Jos hänen mukanaolonsa oli yllättävä, niin hänen nopea poistuminen elokuvasta oli vähintään yhtä yllättävä, minkä takia hahmo jää vain väliaikaiseksi kuriositeetiksi. Spider-Man ansaitsisi kuitenkin ehdottomasti enemmän ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut parempi jättää koko hahmo pois elokuvasta näin pienen roolin takia.
Itse päähenkilöä Captain Americaa olen aina pitänyt Avengereista tylsimpänä mutta Marvel on onneksi onnistunut luomaan hahmon ympärille kahden viimeisimmän CA -elokuvan aikana niin hienoa narratiivia, että jopa näin propagandaisesta hahmosta on saatu mielenkiintoinen ja värikäs. Ensimmäisessä CA -elokuvassa hahmo on tylsä kuin saapas mutta jo Winter Soldierilla siihen saatiin paljon mielenkiintoa lisää. Civil War nostaa Captain American lopulta jopa erittäin persoonalliseksi yksilöksi, joka ei enää ole vain Amerikan idyllinen sankari, vaan vaikeita päätöksiä tekevä yksilö, joka joutuu kyseenalaistamaan omat moraalikäsityksensä ja seuraamaan sydäntään, vaikka monet pitäisivätkin hänen päätöksiään väärinä. Juuri Captain American puhtoisuuden rikkoutuminen antaa hahmolle sitä toivottua särmää, mitä siinä ei aikaisemmin ole vielä ollut. Elokuvan toinen voimahahmo Iron Man on edelleen myös täyttä rautaa Robert Downey Juniorin tulkinnassa, ja juuri elokuvan pyörittelemien moraalisten dilemmojen ansiosta myös Tony Stark nousee mielenkiintoisemmaksi aikaisempiin Marvel elokuviin nähden. Sanomattakin selvää, että Captain American ja Iron Manin välinen dynamiikka on yksi elokuvan toimivimpia elementtejä ja jo pelkästään tämä nostaa Civil Warin tasoa huimasti.
Toinen elokuvan suuri kantava voima piilee juuri siinä, että se esittelee kerrankin supersankarielokuvan, jossa ei ole pahista; tekojen seuraukset vainoavat jokaista hahmoa ja lopulta konfliktit syntyvät erilaisten näkemysten joutuessa törmäyskurssille. Kaikilla on omat arvomaailmansa, joiden mukaan heidän on elettävä, muuten he saavuttaisivat tekopyhyyden huipun. Myös menneisyyden tragediat ja tapahtumat vainoavat hahmoja, mikä aiheuttaa paljon ikävyyksiä monille. Erityisesti Tony Starkin, Steve Rogersin ja Bucky Barnesin väliset konfliktit on luotu elokuvassa upeasti; kaikki ovat omalla tavallaan tehneet peruuttamattomia tekoja ja nyt tekojen kylvämää satoa niitetään tuhoisalla tavalla. Katsojakaan ei enää ota selvää kenen puolella olisi, sillä omalla tavallaan kaikki kolme ovat tuomittavissa teoistaan, mutta samalla kaikki ovat myös uhreja ja sankareita. Jopa elokuvan näennäinen pahis Zemo on lopulta vain konfliktien uhri, johon katsoja pystyy kiintymään, halusi sitä tai ei. Juuri se, että mikään ei ole mustavalkoista ja kukaan ei ole viaton, nostaa Civil Warin upeaksi elokuvaksi ja poikkeukselliseksi supersankaritarinaksi.
Ohjaustyö elokuvassa on myös oikein mallikasta ja elokuvan pulssi on luotu hyvin. Marvel elokuvaksi Civil War on poikkeuksellisen vakava mutta huumoria mukana on myös mukavasti keventämässä tunnelmaa. Muutamia todella hienoja toimintakohtauksia elokuvaan on myös saatu, erityisesti lentokentän mähinät ja lopun tukikohtataistelut ovat intensiivistä seurattavaa. Tietyllä tapaa kuitenkin hahmojen paljous aiheuttaa sen, että homma meinaa levitä monessa kohtaa naurettavasti käsiin, mutta paletti pysyy kuitenkin juuri ja juuri uskottavana. Hiukan pidemmälle vietynä monet kohtaukset olisivat tehneet elokuvasta flopin, mutta onneksi Marvel on paikoittaisesta överihakuisuudestaan huolimatta osannut hillitä tekemisiään riittävän paljon. Kokonaisuudessaan Civil War on erittäin tervetullut jatke Marvelin ja Avengerien universumiin, ja elokuva vie tapahtumien ja hahmojen kehitystä erittäin tehokkaasti eteenpäin. Nähtäväksi jää, miten universumin tarina tästä eteenpäin etenee, mikään ei ainakaan tämän jälkeen ole enää ennallaan.
Arvosana: 8,4/10
