Opadelen leffa-arvostelu no. 5: Mad Max – Fury Road
Fury Road piti käydä jo teattereissa katsomassa mutta tuntemattomista syistä tämä jäi tuolloin kokonaan välistä. Blu-Ray julkaisua on jo jonkun aikaa odoteltu ja viimein pääsin tämän kehutun elokuvan katsastamaan syysloman tiistaiaamupäivän rauhassa. Ajankohta oli erinomainen, 5.1 kotiteatteria pääsi huudattamaan kunnolla jopa kerrostalossa, 55 tuuman TV:n ja hämärän valaistuksen viedessä minut niin lähelle autenttista teatterikokemusta kuin nyt on mahdollista. Ei muutakuin leffan kimppuun.
Mad Max: Fury Road
Ohjaus: George Miller
Kesto: 120 min
Julkaisuvuosi: 2015
”I am the one that runs from both the living and the dead. Hunted by scavengers, haunted by those I could not protect. So I exist in this wasteland, reduced to one instinct: survive.”
– Max Rockatansky
Babe possun seikkailujen ja Happy Feet pingviinien jälkeen George Miller päätti tehdä pienen paluun juurilleen ja herättää klassisen Mad Max elokuvasarjan uudelleen henkiin uudella tarinalla ja näyttelijöillä varustettuna. Pääosassa itse Maxina nähdään Tom Hardy, joka on ehdottomasti Hollywoodin kuumimpia nimiä tällä hetkellä ja hänen lisäkseen vahvaa osaamista näyttää aina yhtä ilahduttava Charlize Theron naispuolisena sotapäällikkö Furiosana. Mad Maxin maailma sijoittuu edelleen Mel Gibsonin aikaisten elokuvien tapaan post-apokalyptiseen lähitulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on sotinut itsensä sukupuuton partaalle. Öljy ja vesi ovat ihmiselämää arvokkaampia raaka-aineita ja niiden omistaja hallitsee kaikkea, tai ainakin omaa mitätöntä imperiumiaan kuolevassa ja mielipuolisessa maailmassa, jossa selviytyminen on ainut ihmisiä eteenpäin ajava voima.
Tarina elokuvassa ei ole mitään uutta tai mullistavaa mutta se on silti varsin mielenkiintoinen ja toimiva; sotalordi Immortan Joe hallitsee karun erämaan ainoita linnakkeita, jossa vettä on riittämiin ja ruoan kasvatus on vielä suhteellisen vaivatonta. Hän on mielipuolisena hallitsijana saanut manipuloitua armeijan tiukkaan otteeseensa ja onnistunut käytännössä orjuuttamaan jäljellä olevan alueellisen kansan alaisuuteensa. Häntä pidetään messiaana, paremman tulevaisuuden profeettana jonka avulla hänen seuraajansa pääsevät kuoleman porteilla lopulta Valhallan ikuiseen taivaaseen mutta todellisuudessa hän on mielipuolinen hirmuhallitsija, joka on vain tuhoutuvan maailman viimeisiä esimerkkejä ihmiskunnan epäonnistumisista. Homma räjähtää käsiin lopulta, kun Immortan Joen naispuolinen komentaja Furiosa päättää irtautua diktaattorin kahleista vieden Immortanille arvokkaan lastin mukanaan. Alkaa armoton takaa-ajo, johon Immortanin vankina oleva Max Rockatansky joutuu tahtomattaan sekaan ja lopulta jahdista muodostuu eeppinen selviytymistaistelu elämästä ja paremman tulevaisuuden toivosta.
Mad Max: Fury Road on puhdasverinen toimintaelokuva, joka haastaa ja selättää niskalenkillä lajityyppinsä klassikot tyylipuhtaasti mattoon. Toimintaelokuva on genrenä erittäin haastava, sillä usein genren teoksissa juonet ovat keskinkertaisia ja elokuvat joutuvat loistamaan toimintaan pohjautuvalla viihdearvollaan. Aivan liian moni elokuva kuitenkin epäonnistuu myös toimintakohtauksillaan; monesti kohtauksia venytetään eeppisyyden hakuisuudessa liian pitkiksi, jolloin toiminta alkaa käydä katsojalle puuduttavaksi toistoksi ja elokuvan tunnelma lässähtää kasaan. Jotkut actionleffat taas onnistuvat tuomaan hyvää draamaa toiminnan vastapainoksi, jolloin itse toimintakohtaukset voi huoletta jättää vähemmälle, jolloin niiden tehokkuus jopa kasvaa (klassinen esimerkki Terminator 2). Toisinaan näkee taas elokuvia, joissa yritetään tuoda draamaa toiminnan sekaan, mutta joissa lopputulos on sekoitus huonoa draamaa ja vielä huonompaa toimintaa. Nämä ovat masentavia yksilöitä.
Mad Max: Fury Road lähestyy genreä kuitenkin harvinaisen virkistävällä ja poikkeuksellisella tavalla. Tarina ja sen hahmot ovat traagisia, dramaattisia ja mielenkiintoisia mutta niiden henkilöhahmoihin keskitytään vain tarvittava määrä, jolloin aikaa jää itse toiminnalle hyvin paljon. Tämä on Milleriltä rohkea ja uskalias veto, sillä action elementtien epäonnistuessa elokuva jäisi pahaksi suutariksi. Näin ei kuitenkaan ole; Fury Road sisältää erittäin paljon toimintakohatuksia, joista poikkeuksetta kaikki on luotu tavalla, jossa yksittäisiin tapahtumiin käytetään vain lyhyitä aikoja, jolloin pitkätkin toimintakohtaukset etenevät luotijunan tavoin tapahtumasta toiseen pitäen katsojan koko ajan varpaillaan. Tähän kun yhdistää erinomaisen ohjaustyylin ja sulavat siirtymiset, saadaan aikaan uskomattoman intensiivisiä kohtauksia, joiden tempo ja rytmitys imevät katsojan mukaansa totaalisen kahlitsevasti. Tällaiseen timanttisuuteen actiongenren tulisi aina tähdätä.
Massiivisten toimintakohtausten välissä hengähdetään aina pieneksi hetkeksi kuljettamaan tarinaa eteenpäin ja nämä väliosuudet luovat erinomaisen balanssin elokuvalle actionin kanssa. Todellista hengähdystä näissäkään kohtauksissa ei kuitenkaan päästä kokemaan, sillä elokuvan nopean tempon ja henkeäsalpaavan myllytyksen ansiosta jopa rauhallisemmat osuudet tuntuvat painostavilta. Ikään kuin katsoja tietäisi, että kyseessä on vain nopea ja paniikinomainen hengenveto ennen pään painumista takaisin pinnan alle. Tämä tekee Mad Max: Fury Roadista käytännössä yhden suuren tsunamisarjan, jossa sattuu olemaan vain pieniä aaltojen välisiä suvantoja kaaoksen keskellä.
Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia elokuvassa on myös sen groteski visuaalisuus; maskeeraus, tapahtumapaikat, aseet, varusteet ja etenkin olennaisessa osassa olevat infernaaliset ajoneuvot ovat toteutukseltaan niin brutaaleja rumiluksia, että ne ovat jo kauniita taideteoksia. On erittäin tyydyttävä katsoa sekopäisten ihmisriekaleiden kuolemaa uhmaavaa mässäilyä, peltihirviöiden räjähtelyä ja päätä huimaavaa takaa-ajoa samanaikaisesti, kun mielipuoli soittaa övereistä kaiuttimista valjailla ajoneuvoon kiinnitettynä liekinheitin-kitaraa vahvoilla säröillä. Näky on vain niin täydellisen absurdi ja cool, ettei hiipivää hymyä pysty välttämään poskipäillä. Sana ”badass” saa täysin uuden merkityksen.
Mad Max: Fury Road on erittäin virkistävä ja erinomaisesti toteutettu actionpläjäys, jonka nostan suoralta kädeltä kaikkien aikojen toimintaelokuvien joukkoon. Itseasiassa koska Fury Road on niin täyspainotteinen actionleffa, onnistuu se paremmin kuin yksikään muu lajityyppinsä edustaja ja se tulee siksi nostaa ehkä jopa lajityyppinsä tyylipuhtaimmaksi ja kirkkaimmaksi tähdeksi, joka määrittelee koko genren uusiksi ja johon kaikkia tulevia toimintapätkiä tulee verrata. Elokuva on yksinkertaisesti erittäin tiivistunnelmainen ja viihdyttävä post-apokalyptinen toimintapläjäys, jonka aikana kaksituntinen lentää siivillä. Tämä on juuri niitä elokuvia, johon palaa tulevaisuudessa erittäin mielellään uudestaan ja uudestaan ja mm. oluenhuuruisiin leffailtoihin tämä on täydellinen vaihtoehto. Millerille iso hatunnosto, näin viihdyttäviä toimintaelokuvia näkee erittäin harvoin.
Arvosana: 8,7/10
