Opadelen levyarvostelu no. 12: Sleep of Monsters – II: Poison Garden
Kesän loppuja.
II: Poison Garden
Toiseen pitkäsoittoonsa yltänyt suomalainen Sleep of Monsters on noussut muutamassa vuodessa nopeasti tunnetuksi metallipiireissä, eikä suotta. Vaikka yhtyeen debyytti Produces Reason on heavy veikeää metallista melankoliaa, on yhtyeen musiikissa todella paljon omaperäistä soundia ja otetta. Taustalaulajat, eri tyyleillä leikittely ja Ike Vilin tunnistettava baritoni ovat vain osa sitä tyyliä, mikä erottaa yhtyeen massasta. Yhtyeen toinen albumi II: Poison Garden näki päivänvalon kuluvan vuoden alkupuolella ja tällä levyllä yhtye sementoi selkeästi oman paikkansa suomalaisen metallimusiikin kentässä, vieden omaa tyyliään yhä jalostuneempana debyyttiä pidemmälle. Tietysti oman tyylin hakemista on varmasti helpottanut se, että jäsenillä on kokemusta aikaisemmistakin bändeistä jo enemmän ja vähemmän, minkä lisäksi itsetituleeratut victorian post-punk/adult occult rock/fin-de-siècle proto-metal/pre-raphaelite psychedelia -genret herättävät vähintäänkin hilpeyttä ja mielenkiintoa.
Myrkkyteemainen kakkosalbumi lävähtää käyntiin oikein mallikkaasti ilmavalla Poison King kappaleella, jonka keskitempoisen raikas ja letkeä poljento vie kuuntelijan heti mennessään. Kertosäkeen tarttuvuus viimeistelee onnistuneen avauskappaleen, jonka vahvat Devin Townsend vibat introssa ovat niin suuret, etten voi kuvitella niiden olevan vahinkoja, vaikka muuten yhtyeellä ei Devinismin kanssa ole mitään tekemistä. Erikoista mutta toimivaa. Golden Bough lisää hiukan kierroksia grooveen ja kappale onkin yksi levyn parhaita; utuinen rautalanka luo villin lännen tunnelmaa kuulaan sähkökitaran viljellessä melankoliaa, samalla kun myrskyä enteilevät jouset luovat tummaa mystiikkaa taustalle. Kappaleen kuitenkin kruunaa ehdottomasti mies/nais vokalistien duettolaulu ja vuorottelu, mikä on toteutettu erinomaisesti. Duettolauluilla saa parhaimmillaan tylsästäkin kappaleesta hyvän ja Golden Bough nousee muutenkin erinomaisesta sävellyksestä tämän johdosta vielä pykälää ylemmäksi. Yhtyeen oma Where The Wild Roses Grow, sekä tunnelmaltaan että tyyliltään, vaikka toki heavymmasta metallipläjäyksestä onkin kyse.
The Art of Passau on levyn vauhdikkaimpia kappaleita, mikä toimii keskitempoisemman ja hitaamman yleisilmeen seassa loistavasti. Kappaleen energiatasot ovat korkealla ja levy singahtaa viimeistään tämän biisin myötä toden teolla käyntiin. Torvitaustat luovat biisin grooveen mukavaa raskautta, kertosäkeen soljuessa lennokkaan saumattomasti muun kappaleen kanssa. Babes in the Abyss toimii letkeänä välikappaleena levyllä mutta jää kuitenkin lopulta tietynlaisen täytebiisin rooliin. Harmiton kappale, joka ei ole missään nimessä huono mutta ei yllä myöskään parhaiden värssyjen joukkoon. Beyond the Fields We Know muodostaa hitaan temponsa ja tumman luonteensa kanssa yhden levyn raskaimman kappaleen, joka samaan aikaan on kuitenkin erikoisen huokea ja kepeä. The Devil And All His Work on ehdottomasti levyn parhaita kappaleita, jonka kitaramelodioista tulee mukavasti viime vuosien melodisempi Paradise Lost mieleen, mikä on vain plussaa. Kappale on myös levyn eeppisimpiä vetoja, erityisesti lopun mahtipontinen tunnelman kasvatus toimii mainiosti.
Our Dark Mother on levyn tummanpuhuvimpia veisuja, jonka draamankaari on hienosti toteutettu; minimalistisen alun jälkeen lähdetään rullaamaan katujyrän lailla hitaan varmasti menoa kasvatellen. Lisäksi taustoilla kuuluvat paikoittaiset korkeat naisvokaaliosuudet tuovat lämpimästi Pink Floydin kulta-ajat mieleen. Foreign Armies East on noussut kuitenkin levyltä omaksi suosikkibiisikseni ja kappale edustaa levyn ainoaa slovaria. Kappaleessa on paljon haikeaa ja surumielistä tunnelmaa, mikä tekee kappaleesta hyvin kauniin ja jopa hauraan, olematta kuitenkaan pätkääkään siirappinen tai imelä. Lopun kasvatus on jälleen toteutettu myös ensiluokkaisen hyvin. Tällainen vaskimusiikin intoilija nauttii myös suuresti trumpettien suuresta roolista kappaleessa ja mikä parasta, biisissä on oikeasti käytetty trumpetteja eikä koskettimia. Arvostus nousee aina moisesta, kuulostaa vain niin paljon paremmalta. Levyn päättävä Land of Nod kuulostaa juuri sellaiselta kappaleelta, että sen kuuluu päättää levy. Kappale on suureleinen ja mahtipontinen sekä tietysti pisin veisu koko levyllä. Sinällään biisi ei ole missään nimessä huono mutta jostain syystä se ei jää oikein mitenkään päähän soimaan. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani minun piti kuunnella teos erikseen, koska en muistanut enää yhtään miltä se kuulostaa, vaikka levyä on tullut kuunneltua kesän aikana paljon. Tämä ei lupaa kuuntelukestävyyttä ajatellen hyvää mutta voi toki olla, että biisi aukeaa vasta myöhemmin, se on hyvin mahdollista. Päällisin puolin siinä kun kaikki on kohdillaan ja päättää hienon albumikokonaisuuden tyylikkäästi.
II: Poison Garden on vakuuttava näyte nuorelta yhtyeeltä ja vahvistaa yhtyeen asemaa suomalaisen metallimusiikin kentässä hienosti. Levyllä ei ole juurikaan negatiivisia puolia ja kappaleet ovat pääosin laadukkaita, välillä jopa erinomaisia. Ainoa hiukan korvaan särähtävä elementti löytyy vokalisti Ike Vilin maneereista; vaikka hänen lauluäänensä on tunnistettava ja hieno, käyttää hän turhan usein hyvin samankaltaisia melodiakulkuja lauluissaan. Tälläkin levyllä on monta biisiä, joita ei laulun puolesta erota toisistaan välillä oikein mitenkään. Tämä tuo turhaa toiston ja mielikuvituksettomuuden tuntua muutoin niin värikkäälle ja monikerroksiselle levylle. Tämä on onneksi vain hetkittäistä mutta kuitenkin niin toistuvaa, että se häiritsee. Muutoin musiikillisesti levyllä on selkeä punainen lanka, mutta silti biisien välillä on sopivasti vaihtelua tunnelmissa ja tyyleissä. Taustalaulajina toimivat Hanna Wendelin, Nelli Saarikoski ja Tarja Leskinen luovat erittäin hyvän säväyksen levylle, minkä lisäksi vaskien sekä jousien paikoittainen käyttäminen tuovat paljon väriä ja syvyyttä kokonaisuuteen. Vaikka levyltä ei ehkä nouse todellisia klassikkobiisejä (paitsi ehkä Foreign Armies East), eivätkä teokset ole todellisia tajunnanräjäyttäjiä, niin kyseessä on silti todella hyvä albumi, joka toivon mukaan nostaa yhtyeen suurempaan valokeilaan Suomen musiikkikentässä. Toivon mukaan näemme yhtyettä ensi kesän festareilla ja klubikiertueilla runsain määrin, itse menen ainakin katsomaan livekunnon mikäli vain hyvä sauma löytyy.
Kohokohdat: Golden Bough, The Devil And All His Works & Foreign Armies East
Arvosana: 8,3/10
