Opadelen sarja-arvostelu no. 16: Westworld (Kausi 1)
Westworld (Kausi 1)
”A greyhound is a racing dog. Spends its life running in circles, chasing a bit of felt made up like a rabbit. One day, we took it to the park. Our dad had warned us how fast that dog was, but we couldn’t resist. So, my brother took off the leash, and in that instant, the dog spotted a cat. I imagine it must have looked just like that piece of felt. He ran. Never saw a thing as beautiful as that old dog running. Until, at last, he finally caught it. And to the horror of everyone, he killed that little cat. Tore it to pieces. Then he just sat there, confused. That dog had spent its whole life trying to catch that thing. Now it had no idea what to do.”
– Robert Ford
HBO:n uutuussarjaa Westworldia hehkutettiin ennakkoon melko lailla ja on pakko myöntää, että syksyllä ilmestyneen trailerin perusteella luvassa oli pitkästä aikaa lupaavin sarja HBO:lta sitten Game of Thronesin ja True Detectiven ensimmäisen kauden. Tulevaisuuteen sijoittuva maailma, jossa ihmiset viihdyttävät primitiivisiä tarpeitaan valtavassa villin lännen teemapuistossa, jossa androidit (lue: isännät) voivat viedä maksavia vierailijoita erinäisiin tarinoihin mukaan. Revolverimiehet hallitsevat ja vaarat väijyvät joka nurkan takana, mutta tietenkin isännät on ohjelmoitu niin, etteivät ne voi oikeasti vahingoittaa kävijöitä. Isäntiä kohtaan esiintyvä raakalaismainen kohtelu aiheuttaa myös sen, että heidän muistinsa on tasaisin väliajoin tyhjennettävä, etteivät he traumatisoidu väkivaltaisista tapahtumista. Jotain mystistä on kuitenkin tekeillä, sillä uuden ohjelmoinnin myötä androidit/isännät alkavat unelmoida, muistaa edellisen versionsa asioita ja saada vähän liiankin inhimillisiä piirteitä roboteiksi. Lopulta pinnan alta paljastuu salaisuuksia salaisuuksien perään, eikä kaikki välttämättä enää olekaan niin turvallista ja selkeää kuin kuviteltiin.
Westworld on samannimisen 1973 vuoden elokuvan innoittama ja vaikka en tuota elokuvaa ole nähnyt, rohkenen epäillä, ettei kyseessä ole lopulta kovinkaan samanlaiset teokset, ainakaan tyylillisesti. Jonathan Nolan ohjaajana herätti ennakkoon paljon mielenkiintoa, sillä miehen meriitit elokuvien Memento, Interstellar, The Dark Knight ja The Prestige käsikirjoittajana ovat hyvin vakuuttavia. Tiettyä Christopher Nolanin elokuvien tunnelmaa Westworldissa onkin, mikä ilmenee selkeiten filosofisessa, syvällisessä ja mielenkiintoisessa dialogissa. Vaikka välillä mennään hyvinkin korkealentoisissa sfääreissä käsikirjoituksen osalta, on dialogi pääasiassa kerrassaan loistavaa ja jättää vähintään yhtä paljon kysymyksiä ja pohdittavaa katsojalle kuin mitä antavat vastauksiakin tarinan etenemisestä.
Westworldin tarina vaikuttaa jo sarjan alkuun hyvin mielenkiintoiselta ja moniulotteiselta, mutta tarina syvenee ja laajenee rauhalliseen tahtiin entisestään jakso jaksolta. Tärkeitä juonenkulkuja syntyy ja kehittyy koko ajan, ja samalla päähenkilöinä pidettäviä hahmoja nousee sarjassa esiin lukuisia. Puiston luoja Robert Ford (Anthony Hopkins), häikäilemätön ”Man In Black” (Ed Harris), nuori investoija William (Jimmi Simpson), isäntien valvoja Bernard Lowe (Jeffrey Wright), androidit Dolores Abernathy (Evan Rachel Wood) ja Maeve Millay (Thandie Newton), suuria hahmoja on lukuisia ja jokainen on toistaan mielenkiintoisempi persoona. Salaisuuksia ja mystiikkaa ilmenee hahmoissa paljon, eivätkä kaikki ole lopulta sitä miltä näyttävät. Salaisuuksia salaisuuksien päällä. Hahmot ovat myös mukavan värikkäitä, vaikka saattavatkin alkuun esittäytyä kovin mustavalkoisina, mitä kukaan ei lopulta todellakaan ole. Näyttelijät tekevät myös ensiluokkaista työtä rooleissaan, erityisesti super-karismaattiset Anthony Hopkins ja Ed Harris.
Yksi sarjan mielenkiintoisimpia elementtejä on se, miten ihmisten ja androidien välinen suhde maailmassa ilmenee. Ihmisten hyvät ja huonot puolet ovat koko sarjan kantavia teemoja, mutta suuremman roolin näistä saa pahuus; ihmiset leikkivät jumalia luomalla ihmismäisiä tekoälyjä ja hyväksikäyttävät näitä luomuksia häikäilemättömän väkivaltaisesti tyydyttääkseen omia tarpeitaan. Androidit taas esitetään orjuutettuina ja totaalisen vallan alle alistettuina luomuksina, joita ei pidetä millään tavalla tietoisina tai tunteellisina olentoina, vaikka ne selvästi sitä ovat. Juuri tämä vastakkainasettelu on koko Westworldin ydin, ja sarja pureutuu tähän teemaan hyvin filosofisesti polveilevan tarinankerrontansa, dialoginsa ja vahvojen hahmojensa kautta. Aina, kun TV-viihde onnistuu puhuttelemaan syvällisellä ja monikulmaisella tasolla, on se onnistunut nousemaan pelkkää viihdettä suuremmaksi käsitteeksi. Juuri tätä Westworld myös edustaa.
Viihteellinen sarja kuitenkin myös on. Syvällisen draaman ja filosofiansa lisäksi Westworld edustaa toimintaa ja jonkin verran myös huumoria. Ramin Djawadin musiikit luovat menoon originaalia tunnelmaa ja erityisen hauskoja ovat tunnettujen pop-rock kappaleiden sovitukset klassiseen muotoon pitkin sarjaa (mm. Soundgardenia ja Radioheadia). Koko komeuden kruunaa sarjan omaperäinen tunnelma, mikä koostuu spagettiwesternien ja futuristisen sci-fin yllättävän onnistuneesta ristisiitoksesta. Sarjan tempo on myös samaan aikaan nopeaa ja hidasta; tapahtumia kehitellään kutkuttavan hitaasti (välillä liiankin) mutta samaan aikaan tarinan kerroksien runsaudesta johtuen pitää katsojan olla koko ajan valppaana, koska olennaisia asioita vilisee ohi hyvin nopeasti.
Westworld on moniulotteinen sarja, josta on vaikea keksiä hirveästi huonoa sanottavaa. Se on puhutteleva, syvällinen, filosofinen, viihdyttävä, jännittävä ja koukuttava. Jos jotain huonoa voisi sanoa, niin jotkin asiat pyörivät hiukan liikaa ympyrää ja välillä sarja yrittää olla vähän liiankin nokkela, mutta tämä on loppujen lopuksi hyvin vähäistä ja tunnelma pysyy koko ajan mielenkiintoisena. Ensimmäinen kausi on upea kokonaisuus, joka päättää monia tarinanosia ja avaa mysteerit katsojalle, mutta se myös jättää vielä paljon asioita auki, minkä takia tuleva kakkoskausi tulee olemaan enemmän kuin tarpeellinen. Toivon mukaan sarjan laatu pysyy vähintään yhtä hyvänä, sillä tässä on aineksia HBO:n uudeksi lippulaivaksi nyt, kun Game of Thrones on saapumassa parin vuoden sisällä finaaliinsa.
Arvosana: 9,3/10
