Opadelen sarja-arvostelu no. 18: Game of Thrones (Osa 3/Kausi 7)
En osaa kirjoittaa tästä ilman spoilereita, joten jos ette ole kautta nähneet, niin älkää lukeko pidemmälle.
Game of Thrones (Osa 3/Kausi 7)
Game of Thronesin taru lähenee loppuaan kiihtyvällä tahdilla ja on vaikea uskoa, että jäljellä on enää yksi seitsemän jakson tuotantokausi. Sarjan taival on ollut pitkä ja tarunhohtoinen, ja matkan varrella siitä on muodostunut yksi kaikkien aikojen suosituimmista, ellei jopa suosituin sarja mitä TV historiassa on nähty. Vaikka George Martinin kirjasarja onkin 99 prosenttisesti sarjaan verrattuna suvereeni, on HBO saanut luotua poikkeuksellisen onnistuneen adaption tarinasta TV ruutuun. Huteja ja mokia on matkan varrella toki tehty enemmän tai vähemmän, mutta on silti todettava, että kaikki 6 tähän astista tuotantokautta ovat olleet omilla tavoillaan TV-viihdettä parhaimmillaan. Tyyli ja tunnelma ovat hiukan toki muuttuneet 5. ja 6. kausien aikana, kun Martinin lähdemateriaali on alkanut ehtyä. Laatu ei ole tämän johdosta kuitenkaan kärsinyt suuremmin, vaikka Dornen tapahtumat 6. kaudella olivatkin suurin yksittäinen rimanalitus koko sarjassa. Uunituore 7. tuotantokausi taitaa olla kuitenkin nyt ensimmäinen kausi, jossa kirjamateriaalia ei ole tukena enää ollenkaan, eikä Martin itse ole enää tuottamassa sarjaa. Vuosia kestänyt pelonsekainen jännitys konkretisoituu siis tämän kauden myötä: pystyvätkö D&D sekä HBO viemään sarjan loppuun kunnialla ilman Martinin mielikuvitusta ja mestarillista tarinankerrontaa?
Aloitetaan kauden hyvillä puolilla. Game of Thrones on äärimmäisen hyvin tuotettu sarja, joka näkyy seitsemännellä kaudella paremmin kuin koskaan aiemmin. Erikoistehosteet ovat TV-sarjaksi huikaisevan hyvän näköistä, täysin vertailukelpoista suuren luokan Hollywood elokuville. Vaikka taistelujen määrä ja toiminta on noussut suurempaan rooliin tällä kaudella, niin dialogi painotteista draaman rakentamista ei olla kuitenkaan unohdettu. Parhaimmillaan taistelukohtaukset menevät toden teolla ihon alle, josta paras esimerkki tältä kaudelta löytyy Spoils of War jaksosta: lopun taistelukohtaus on pitkästä aikaa erinomainen muistutus siitä, miksi sarja on niin loistava; fanit ovat molempien joukkojen puolella hurraamassa sekä Jaime Lannisterin että Daenerys Targaryenin armeijoille. Ja mikä parasta, taistelussa oli todellista arvaamattomuutta, eikä katsoja osannut aavistaa lopputulosta, toisin kuin liian LotR henkinen Battle of the Bastards viime kaudelta, joka näyttävästä ulosannistaan huolimatta oli aivan liian ennalta-arvattava ja kliseinen. Spoils of War tarjosi kuitenkin todellista jännitystä ja draamaa, jollaista ei olla suurissa taistelukohtauksissa nähty sitten toisen kauden erinomaisen Blackwater jakson. GoT:n juonikuviot ovat myös edelleen suoraviivaistumisesta huolimatta ”normaalia” sarjaa monipuolisemmat ja polveilemammat ja sarjassa on edelleen läsnä omalaatuinen vahva tunnelmansa, mistä on paljolti kiittäminen myös Djawadin musiikkeja.
On kuitenkin valitettavaa sanoa, että erinomaisuus kaudessa jää näihin seikkoihin. Missään vaiheessa kausi ei suoranaisesti mene huonon puolelle laadussa, mutta koska kyseessä on Game of Thrones, niin tämä tuottaa automaattisesti jonkinasteisen pettymyksen katsojalle. Mikä lopulta on tehnyt ja tekee GoT:sta erinomaisen sarjan? Uskottavuus. Arvaamattomuus. Yksityiskohdat. Äärimmäisen mielenkiintoiset hahmot, hahmokehitykset ja hahmojen väliset kemiat. Mystiikka. Poikkeuksellisen mielenkiintoinen maailma ja sen historia. Mustavalkoisen hyvä-paha asettelun täydellinen uupuminen. Näitä elementtejä seitsemäs kausi vesittää tarinassa valitettavan paljon.
Sarjaa on vaivannut jo parin kauden aikana se, että hahmojen arkkeja ei rakenneta kunnolla loppuun asti. Yksi vaikuttavin tekijä sarjassa on aina ollut se, että kukaan ei ole turvassa, kaikki voivat kuolla. Aikaisemmin näihin on kuitenkin panostettu paljon paremmin; Robbin ja Catelynin hahmoja kehitettiin upeasti ja kolmannen kauden The Rains of Castameren verilöyly rakennettiin hyytävästi. Ned Starkin kuolemaa viriteltiin koko ensimmäinen kausi. Oberyn Martellin yllättävä kuolema oli niin vaikuttava, koska hahmo kasvatettiin huippuunsa ja kukaan ei sitä odottanut. Ja niin edelleen. GoT on tunnettu siitä, että hahmoja kuolee siinä paljon, mutta viimeisen kahden kauden aikana oikeastaan vain High Sparrown ja kumppaneiden kuolemat on toteutettu vastaavalla tavalla, lähes kaikki muut kuolemat ovat tulleet ilman minkäänaista tarinallista rakentamista ja siksi ne ovat olleet vain tappamista tappamisen vuoksi. Tämä aiheuttaa sen, että kuolemilla ei ole katsojalle enää mitään merkitystä, ne vain tapahtuvat ja homma menee eteenpäin. Uusimmalla kaudella sama trendi jatkuu mm. Dornen äpäränaisten muodossa. Mikä pointti heidän kuolemillaan oli? Mikä pointti on koko Dornella enää? Kirjoissa Dornen asema on erittäin mielenkiintoinen, mutta sarja on päättänyt vain tappaa kaikki tärkeät hahmot sieltä ilman, että sillä olisi sarjan itsensä kannalta yhtään mitään merkitystä. Nyt Dorne vain möllöttää, eikä koko kansakuntaan keskitytä enää millään tavalla. Tämä on huonoa draamaa ja käsikirjoitusta. Martinin tarinassa kuolema saattaa koskea kyllä ketä tahansa, mutta hän ei koskaan tapa hahmojaan turhaan, kuolemilla on aina jokin merkitys tarinan kannalta; Nedin kuolema sytyttää sodan, Robbin kuolema lopettaa sen, Oberynin kuolema tuo Dornen mukaan, Joffreyn ja Tywinin kuolemat luovat valtatyhjiön, etc etc. Nyt kun hahmoja kuolee, ei katsoja hetkahda näistä enää mitenkään, koska kuolemia ei rakenneta ja alusteta mitenkään järkevästi, eivätkä ne vie tarinaa eteenpäin millään tavalla.
Hahmot ja etenkin hahmokehitykset kärsivät myös paljon seitsemännellä kaudella. Dialogi ja draama on paikoitellen oikein laadukasta, mutta tuntuu, että sarja menee näiltä osin eteenpäin pääasiassa täysin menneiden kausien höyryillä. Mitä Bran touhuaa istumisen sijaan? Mikä ihmeen pointti Varyksella on enää yhtään minkään suhteen? Littlefingerin heittosäkiksi muuttunut rooli viedään valitettavasti loppuun ja hahmon kuoleman myötä hän muuttui yhtä mielenkiintoiseksi kuin oksa. Ilmeisesti sarjan tekijät eivät enää vain keksineet hänelle mitään käyttöä. Aryan ja Sansan välinen eripura oli täysin hahmojen vastaista, eikä siinä ollut mitään järkeä. Tässäkin kohtaa tuntuu, että sarjan tekijöiden on vain ollut pakko keksiä heille jotain tekemistä, koska eivät enää itsekään tiedä mitä käyttöä heillä tulevaisuudessa voisi olla. Euronissa on edes vähän särmää, mutta hänenkin motiivinsa ja tekemisensä tuntuvat olevan pahasti tuuliajolla. Tämä kaikki on merkki siitä, ettei sarjan tekijöillä yksinkertaisesti ole tarpeeksi mielikuvitusta viedä tarinalle oleellisia hahmoja mihinkään suuntaan ilman Martinin taustamateriaalia, ja he päättävät siksi joko tappaa ne, olla tekemättä heillä mitään, tai keksiä heille juonikuvioita, jotka eivät oikein käy järkeen. Tämän ansiosta jokaisesta edellämainitusta hahmosta on tullut yksinkertaisesti tylsä, eikä katsoja enää oikein edes välitä, mitä heille käy. Ainut poikkeus on Bran, toivon syvästi, että hänen hahmonsa saa vielä tuulta alleen viimeisessä kaudessa.
Muut sarjan hahmot polkevat myös hiukan paikoillaan, eikä heidän persoonissaan tapahdu enää juurikaan merkittävää kehitystä. Kauden valopilkkuja ovat edelleen Jaime, Tyrion, Jon, Daenerys, Cersei ja Sandor, mutta hekään eivät loista enää samaan tapaan kuin aikaisemmin. Tyrion jää hiukan varjoon Daeneryksen kourana ja Cersein nihilismi on jo vanhaa tuttua. Jaimen kehitys on kauden parasta antia, mikä tekeekin hänestä mielenkiintoisimman yksittäisen hahmon. Mistä tämä hahmojen taantuma sitten johtuu? Luultavasti siitä, että seitsemännen kauden ohjaustyössä, käsikirjoituksessa ja tempotuksessa on vakavia ongelmia. Tahti on tällä kaudella päätä huimaavaa ja ymmärrän sen, että sarja on saatava päätökseen, mutta toteutuksen puolella tämä aiheuttaa paljon soraa. Hahmot siirtyilevät tuhansia maileja kohtausten välillä, korpit lentävät valonnopeudella ja ketään ei tunnu haittaavan. Toki siirtymisien välillä kuluu paljon aikaa, mutta tämä ei valitettavasti välity katsojalle millään tavalla, kun esimerkiksi Jon on yhdessä kohtauksessa Dragonstonella ja seuraavassa muurin toisella puolella. Tämä tekee kaudesta hätäisen oloisen ja katsojalle tulee olo, että sarja halutaan vain purkkiin nopeasti.
Pahiten tämä korostuu Beyond the Wall jaksossa, mikä kärsii niin valtavista uskottavuusongelmista ettei mitään tolkkua. Miten ihmeessä Jon ja kumppanit selvisivät kivellä ilman vettä, ruokaa ja lämpöä niin kauan? Miten Daenerys ratsasti lohikäärmeillään muurin taakse päivässä? Miten hän löysi juuri sille paikalle, vaikka ei ole koskaan käynytkään pohjoisessa? Miksi Night King ei tappanut Drogonia ja Danya Viserionin sijaan? Mistä kuolleet saivat valtavia ketjuja keskellä jäätynyttä erämaata? Jakson lukemattomat ihmepelastumiset eivät myöskään sovi GoT:n maailmaan mitenkään ja näiden ongelmien takia jakso on näyttävyydestään huolimatta yksi koko sarjan heikoimpia, kiitos järkyttävien uskottavuusongelmien, fanien älykkyyden aliarvioimisen ja huonon käsikirjoituksen/ohjauksen. Kaudessa on myös muita samankaltaisia ongelmia, esimerkiksi se, että miten Euron sai yhtäkkiä rakennettua tuhat laivaansa saarella, jossa ei kasva puita? Miten hän pääsi yllättämään Yaran laivaston täysin? Olen aina myös pohtinut, miten Muuri tulee lopulta kaatumaan, mutta tällaista skenaariota en koskaan kuvitellut. Viserionin myllytys kauden lopussa on huikeaa katseltavaa, mutta tässäkään kohtaa siinä ei ole mitään logiikkaa; Muurissa on vahvoja muinaisia taikoja, joiden on tarkoitus estää kuolleiden pääsy sen toiselle puolelle. Toisin sanoen minkään White Walkereiden/Night Kingin taikuuden ei pitäisi tehota Muurin loitsuihin, tai he olisivat tulleet sen läpi jo aikaa sitten. Epäkuolleen Viserionin voimat ovat osa kuolleiden taikuutta, minkä takia sen sinisellä tulimyrskyllä ei pitäisi olla mitään vaikutusta Muuriin. Sarjan tekijöiden perustavanlaatuinen välinpitämättömyys yksityiskohtiin on tuhoamassa omalta osaltaan koko sarjan vetovoimaa, mystiikkaa ja erinomaisuutta.
Jälleen annan varmasti kuvan, että tämä kausi oli kauttaaltaan täynnä virheitä ja että se on huono. Huono se ei ole, jos ajatellaan keskivertosarjoja tai perinteisempää fantasiaa. Fantasian ystäville tämäkin kausi tarjoaa paljon katsottavaa ja kausi on kauttaaltaan oikein viihdyttävä, mutta Game of Thrones kaudeksi se on yksinkertaisesti täynnä ongelmia ja aukkoja. Tempotus on hyperaktiivista, yksityiskohtiin ei paneuduta, hahmoihin ei pureuduta kunnolla ja meininki alkaa muistuttamaan liikaa Hollywoodin elokuvatuotantoja, joissa sankarit pelastuvat aina täpärästi. Game of Thrones on ollut erinomainen sarja juuri siitä syystä, että se poikkeaa omalla uniikilla tavallaan kaikesta muusta fantasiasta ja draamasta, mutta viimeistään seitsemännen kauden myötä se on ajautunut yhä syvemmälle perinteisen fantasiakerronnan tyyliin, missä hyvä kohtaa pahan ja yksityiskohdilla ei ole niinkään väliä. Sarja alkaa olla yhä enemmän ja enemmän ennalta-arvattava. Kaikki nämä seikat tiputtavat GoT S7:n erinomaisesta sarjasta ”vain” hyväksi sarjaksi, jolla olisi ollut kuitenkin potentiaalia vaikka mihin. Toivon hartaasti, että viimeinen kausi korjaa joitain tämän kauden ongelmia, ja että homma ei jatka tällä suoraviivaisella tyylillään, vaan tuo mukanaan todellista draamaa ja yllätyksiä. Erityisesti mitä tulee Night Kingiin.
By the way, missä on Ghost…?
Arvosana: 8,0/10
———————————————————————————-
Jälkilöylyt/Spekulaatio tulevasta:
Ajattelin käyttää tähän loppuun vielä hiukan aikaa siihen, mitä odotan ja toivon tulevalta päätöskaudelta hahmojen ja tapahtumien osalta. Paskin mahdollinen lopetus sarjalle olisi se, että Dany ja Jon (Aegon, wtf? Rhaegarin toisen lapsen nimi oli Aegon. Sekavaa.) rakastuvat, voittavat kuolleiden armeijan, hallitsevat valtaistuinta yhdessä ja kuin ihmeen kaupalla saavat vielä jälkeläisiä. Toivon hartaasti, että HBO ja D&D ymmärtävät, miten kliseinen ja naiivi lopetus tällainen olisi. Ei, Martin on itse sanonut, että kirjojen lopetus tulee olemaan katkeran suloinen, mikä tarkoittaa sitä, että paska lentää tuulettimeen monen hahmon osalta.
Olen jo pitkään ollut lähes satavarma siitä, että Daenerys tulee kuolemaan jossain vaiheessa. Martinin tyyli on ollut aina se, että kun hahmo on täyttänyt tarinan osalta tarkoituksensa, hahmo kuolee. Omasta mielestäni Daeneryksen pointti koko tarinalle on tuoda lohikäärmeet siihen mukaan, ei mitään muuta. Koko sarjan hänen hahmoaan on viety siihen suuntaan, että hän valtaa lopulta valtaistuimen ja hallitsee Westerosia, mutta tämä olisi aivan liian itsestään selvää. Uskon, että hänen on kuoltava jossain vaiheessa, että se on välttämätöntä Night Kingin voittamiseksi. Yksi skenaario voisi olla se, että hän on Azor Ahai profesian Nissa Nissa, joka uhraa itsensä Azorille, jotta legendaarinen Lightbringer voi syntyä, ase joka karkoitti valitun kädessä White Walkerit edellisessä War of Dawnissa. Se, että onko Lightbringer todellakin miekka vai jokin muu symboli, on täysin eri asia. Mikä olisi katkeran suloisempaa kuin se, että Jon joutuu tappamaan Daeneryksen, rakkaansa, voittaakseen sodan elämän puolesta…?
Mitä tulee Joniin, niin näyttää yhä todennäköisemmältä, että hän todellakin on profesian valittu, ei Daenerys. Mutta onko hän lopulta sarjan merkittävin hahmo? Itse näkisin asian niin, että Bran on lopulta ainut, jolla on oikeasti jotain mahdollisuuksia voittaa Night King. Hän on tarinan todellinen jedi ritari. Voi toki olla että Jon ja Bran muodostavat myös kaksikon, joka pystyy haastamaan Night Kingin; Bran psyykkisien voimiensa ansiosta (jotka Night Kingillä ovat myös valtavat) ja Jon R’hollorin valittuna fyysisenä taistelijana. Joka tapauksessa odotan Branin olevan avainasemassa lopputaisteluissa. Kenties hän valtaa voimillaan kuolleen Viserionin ja siirtyy hänen nahkoihin..? Ken tietää. Viserionin kuoltua ja Jonin veriperinnön selvittyä lienee kuitenkin selvää, että Jon on ainut vaihtoehto ratsastamaan Rhaegalilla tulevassa kaudessa. Mutta kuoleeko Jon? Tämä on nyt 50/50. Mahdollisuudet molempiin ovat ihan yhtä todennäköiset.
Cersei raskaana? Eränoita ennusti, että hän tulee saamaan kolme lasta, joten mikäli HBO ei ignoraa jälleen yksityiskohtia, niin on todennäköistä, että Cersei saa keskenmenon tai kuolee kokonaan viimeisessä kaudessa. Jotenkin tuntuu, että hänen kuolemansa tulee olemaan väistämätön asia. Jaime taas on eri juttu ja luulen, että kun pöly on laskeutunut, niin hän seisoo jälleen Kingsguardin komentajana (instituutio, mikä on muuten unohdettu täysin sarjassa…), oli hallitsija kuka tahansa. Tyrion menettää Kouran virkansa Daeneryksen kuoltua, mutta hänestä tulee, viimein, Casterly Rockin hallitsija ja Lannistereiden suvun jatkaja. En näe Tyrionin kuolemista todennäköisenä, hänen kuolemansa ei ajaisi mitään suurempaa agendaa.
Sandor ja Gregor. Heidän taistelunsa on varmasti tulossa ja valitettavasti Gregor tuntuu vähän liian kuolemattomalta Sandorille, joten en usko Sandorin selviävän elossa kauden loppuun. Gregorista en tiedä, mutta ei hänenkään selviytymisellä olisi oikein mitään pointtia, jos Cersei kuolee. Joten sanotaanko näin, että molemmat tuhoutuvat.
Littlefinger valitettavasti jo kuoli, joten Varys kuolee luultavasti myös. Melisandre siitä hiukan vihjaili. Varys on hahmona tuuliajolla, enkä oikein sarjassa keksi hänelle enää mitään käyttöä (toisin kuin kirjoissa). Joten antaa mennä vaan HBO hyväksi havaitsemallanne tavalla.
Sansa ja Arya. Aryasta en osaa sanoa nyt oikein mitään, koska en tiedä mikä hänenkään roolinsa tulevaisuudessa voisi olla. Luultavasti hän selviää hengissä ja hänestä tulee Winterfellin valtiatar. Miksikö hän? Koska uskon edelleen, että Sansa on se nuori ja kaunis kuningatar, joka tulee syrjäyttämään Cersein valtaistuimelta, kuten hänelle on ennustus luvannut. Ei Daenerys, vaan Sansa. Tämä olisi Sansan hahmoa ajatellen looginen vaihtoehto, sillä siitä hän aina unelmoi ja hän sen ansaitsisi. Onko hänellä sitten hallitsijaa rinnalla? En jotenkin usko, mahdollisia kandidaatteja ei tunnu olevan ehdolla. Tai sitten kaiken lopuksi solmitaan Sansan ja herra X:n välinen liitto, joka palauttaa rauhan ja yhtenäisyyden jälleen Westerosiin.
Mielenkiintoisin kysymysmerkki on kuitenkin itse Night King. Kuka hän todella on? Mitä hän oikeasti haluaa? Yksinkertainen vastaus olisi, että hän on vain pahan ruumiillistuma, joka haluaa tuhota kaiken elämän. Mutta mitä jos hänen motiivinsa ovatkin jotain muuta? Netissä on useassa eri lähteessä väläytelty teorioita siitä, että Night King olisikin oikeasti Bran, joka on kyvyillään palannut tuhansia vuosia menneisyyteen, yrittäen estää Night Kingin syntymisen neuvottelemalla Children of the Forestien kanssa, mutta joka joutuu lopulta heidän uhrialttarille ja syntyy uudelleen Night Kinginä. Tämä olisi äärimmäisen mielenkiintoinen juonitwist, mutta en tiedä onko se kovinkaan todennäköistä. Toivon kuitenkin, että Night Kingin persoona olisi lopulta moniulotteisempi kuin sarja antaa ymmärtää, ja että hänessä on vielä puolia, joista emme tiedä mitään. Pelkkä pahan ruumiillistuma olisi hiukan liian perinteinen ratkaisu hyvin epäperinteisessä tarinassa. Mutta hei, siihen suuntaanhan tässä ollaan menossa, niin kuka tietää. Mikäli sarja kuitenkin loppuu niin, että elämä voittaa ja kuolema tuhotaan klassiseen fantasiatyyliin, niin olen syvästi pettynyt.
Kaikkeahan sitä voisi spekuloida, mutta jätetään nyt tähän, ettei lähde ihan käsistä. Odotellaan tulevaa kautta jännityksen ja pelon tuntein.
