Opadelen sarja-arvostelu no. 5: Narcos (kausi 1)
Movemberin kunniaksi. Ja muutenkin.
Narcos (kausi 1)
”I am not a rich person. I am a poor person with money.”
– Pablo Escobar
Netflix on panostanut melko runsaasti parin viime vuoden aikana laadukkaisiin alkuperäissarjoihinsa, mikä tekee formaatista erittäin varteenotettavan kilpailijan HBO Nordic -palvelulle tällä saralla. Elokuvatarjonnassahan Netflix on valovuosia edellä mutta sarjoissa HBO on edelleen kuningas, vaikka Daredevilin ja House of Cardsin kaltaiset alkuperäissarjat nostavatkin Netflixiä tasossa kovaa vauhtia. Tänä syksynä palveluun ilmestyi asetelmiltaan erittäin mielenkiintoiselta kuulostava uutuussarja Narcos, joka keskittyy kertomaan dramatisaation voimin Pablo Escobarin kokaiini-imperiumin nousun ja eri vaiheet 80-luvun korruption kukoistamassa Kolumbiassa.
Pablo Escobar ei ollut aikaisemmin itselleni tuttu henkilö kuin nimeltään mutta tämän sarjan myötä kiinnostuin tietenkin kaivamaan miehestä enemmän tietoa ja oli hieno huomata, että Narcos kertoo suhteellisen tarkasti Kolumbian tapahtumat historiaan nojaten. Vapauksia on tietenkin otettu varmasti monessakin asiassa dramatisaation vuoksi mutta suuret linjat on pidetty faktapohjaisina. Escobarin tarina itsessään tuntuu lähes uskomattomalta; maailman suurimman kokaiini-imperiumin luominen ja häikäilemätön väkivallan käyttö ovat varmistaneet miehen nimen historiankirjoihin melko tehokkaasti. On vaikea käsittää miten paljon ongelmia yksi mies on kyennyt valtiollisella tasolla aiheuttamaan ja Narcos tuo häpeilemättömästi viihteen muodossa kaikki nämä kauheudet esille tyylipuhtaasti ja mielenkiintoisesti.
Sarja seuraa Kolumbian historiallisia tapahtumia kahdesta näkökulmasta samanaikaisesti; toisessa kulmassa keskitytään Pablo Escobarin motiiveihin ja toisessa USA:n/Kolumbian virkavallan yrityksiin tuoda miehen rikollisjärjestö alas. Päähenkilöitä on kolme; mainion roolisuorituksen Escobarin nahoissa tekevän Wagner Mouran lisäksi valokiilassa ovat agentit Steve Murphy ja Javier Pena, joita näyttelevät aikaisemmin itselleni tuntematon Boyd Holbrook ja Game of Thronesista tuttu Pedro Pascal. Kaikilla on komeat viikset ja roolisuoritukset ovat vaikuttavia, erityisesti Mouralla, jonka tulkinta Escobarista on sekä karismaattinen että inhoa herättävä. Tärkeitä sivurooleja nähdään myös paljon ja näistä vaikuttavin on Maurice Compten näyttelemä kolumbialainen virkavallan edustaja Horacio Carillo, jonka kyynisyys, brutaalius ja määrätietoisuus varastavat huomion maukkaasti monessa kohtauksessa.
Sarjan kaksisuuntainen näkökenttä tekee siitä hyvin mielenkiintoisen seurattavan; tyyli antaa katsojalle mahdollisuuden nähdä syyt ja vaikutteet sekä huumeimperiumin taustalla että virkavallan käytöksessä. Narcos onnistuu tämän seurauksena syyllistämään ja kyseenalaistamaan kaikki osapuolet katsojan silmissä; korruptio on kukoistanut ja lahjomattomatkin miehet ovat joutuneet tekemään eettisesti erittäin kyseenalaisia ratkaisuja, jotka ovat muuttaneet heidän ihmisyyttään pysyvästi. Vuosia kestävä terrori ja epäinhimillinen toiminta vaikuttavat kaikkiin osapuoliin synkällä tavalla, tämän on historia osoittanut useaan otteeseen eikä 80-luvun Kolumbia ole varmasti ollut poikkeus. Narraattorina toimiva Steve Murphy selkeyttää juonen kannalta olennaisia asiota ja lievän mustan humoristisen toteutustyylin ansiosta kertojan rooli toimii sarjassa yllättävän hyvin; tehokeino joka helposti voi latistaa sarjan tunnelmaa.
Tunnelma sarjassa on kuitenkin erittäin tiivis ja koukuttaa katsojan helposti mukaansa. Jo aiemmin mainitsemani musta huumori tuo tiettyä keveyttä katsomiseen, minkä ansiosta Narcos on synkästä teemastaan huolimatta enemmän viihteellinen kuin filosofinen sarja. Tämä on tekijöiltä oiva ratkaisu, sillä vaikka lähestyminen syö hiukan realistisuutta ja uskottavuutta todellisuudelta, muodostaa se silti mielekkään harmonian sarjan ajatuksia ja pohdintaa herävän historiallisen faktapohjan kanssa. Vakavista ja traagisista tapahtumista on näin saatu onnistuneesti sekä hyvää viihdettä että sivistävää historian tietoa, mikä tekee Narcosista ”normaalia” TV-sarjaa varteenotettavamman vaihtoehdon.
Narcos on oikein virkistävä uutuus Netflixin alati kasvavaan TV-sarja tarjontaan ja sarjan tulevalta toiselta kaudelta odotan paljon. Se ei ole historian dramaattisin, yllätyksellisin ja mullistavin TV-sarja, mutta ottaa silti rohkeasti historian härkää sarvista ja tuo katsojille Kolumbian tapahtumat onnistuneen omaperäisellä tyylillä esille. Erityismainintana on sanottava vielä jenkkisarjalle harvinainen seikka, nimittäin puhekieli; Kolumbialaiset hahmot puhuvat sarjassa oikeasti espanjaa ja tämä nostaa ehdottomasti Narcosin uskottavuutta. Liian monesti hyvät elokuva/sarja ideat lässähtävät siihen yksinkertaiseen asiaan, että kaikki puhuvat englantia, oli kyse sitten natsi-Saksasta tai Leningradin piirityksestä. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi on tiivistunnelmainen, selkeä ja mielenkiintoinen tulkinta Pablo Escobarin ympärillä tapahtuneista kauheuksista ja 80-luvun Kolumbiasta ylipäänsä. Rikosdraamasta ja tositapahtumista kiinnostuneille erittäin suositeltava noteeraus.
Arvosana: 8,9/10
