Opadelen sarja-arvostelu no. 1: Game of Thrones – Kaudet 1-5
Nyt kun tämän hypetetyn eeppisen sarjan viides tuotantokausi on saatu päätökseensä ja TV-sarja on viimein saavuttanut George R.R Martinin kirjasarjan tapahtumat (ja osittain ohittanutkin), niin on ehkä korkea aika summata nämä viisi paljon puhuttua vuotta ja kautta nippuun, ilman spoilereita. Tietynlainen rajapyykki sarjassa on kuitenkin saavutettu, enkä henkilökohtaisesti aio enää Game of Thronesia kutoskaudesta eteenpäin katsoa, ennenkuin Martinin kirjasarjan seuraava osa, Winds of Winter on julkaistu ja luettu. Tämä järkäle on nyt laitettava tältä osin kuitenkin purkkiin, joten here goes (HUOM! en spoilaa yksittäisiä tapahtumia/hahmotarinoita, mutta saatan puhua yleisellä tasolla miten sarja muuttuu).
Game of Thrones
”Your mother’s dead. Before long I’ll be dead, and you and your brother and your sister and all of her children, all of us dead, all of us rotting underground. It’s the family name that lives on. It’s all that lives on. Not your personal glory, not your honor… but family.” – Tywin Lannister
Vuosi 2011 ja erään HBO sarjan ympärillä velloo valtava hälinä. Kyseessä on ilmeisesti jokin keskiaikainen fantasiasarja, jota tähdittää Sean Bean. Olen kiinnostunut. Pian kuitenkin selviää, että sarja pohjautuu erään George R.R Martinin kirjasarjaan A Song of Ice and Fire, jolla näyttäisi olevan myös valtava suosio. Teen peliliikkeen, enkä katso TV-sarjaa, vaan päätän ostaa kirjasarjan ensimmäisen osan, 1996 vuonna jukaistun Game of Thrones -kirjan, josta TV-sarja on nimensä saanut. Olen vakuuttunut. Katson kirjan perään TV-sarjan ensimmäisen kauden, olen edelleen vakuuttunut. Shit, on semmoinen olo, että nyt ollaan asioiden äärellä, niinpä muut kirjat äkkiä haltuun ja koko kirjasarja lukuun. Olen täysin myyty, enkä malta odottaa TV-sarjan toista kautta. Noista ajoista on kulunut nyt noin 4½ vuotta ja viidennen tuotantokauden jälkeen olen tilanteessa, jossa en enää toivo näkeväni uutta kautta, koska lopultakin TV-sarja on saavuttanut kirjasarjan tapahtumat.
1 fiktiivinen maailma, 2 mannerta, 7 kuningaskuntaa, kymmeniä päähenkilöitä, satoja hahmoja. Linnoja ja kaupunkeja, ritareita ja neitoja, kuninkaallisia ja rahvasta kansaa, mahtisukuja ja pikkusukuja, liittoja ja petoksia, valtapeliä ja konflikteja, fantasiaa ja mystiikkaa, ja kirsikkana kakun päälle 700 jalkaa korkea jäämuuri. Siinä se on pähkinänkuoressa. Game of Thrones on sarjana todella kunnianhimoinen ja rohkea toteutus, sillä Martinin kirjasarja on niin yksityiskohtainen, laaja ja monisyinen, ettei sen luonne taivu TV-sarjaksi ilman kompromisseja oikein mitenkään. Martin sanoi itsekin aikoinaan HBO:n tiimille heidän lähestyessä idealla sarjasta, että se on liian iso pala purtavaksi ja he ovat hulluja yrittäessään jotain sellaista. Sarja kuitenkin toteutettiin ja vaikka kompromisseilta ja soraääniltä Game of Thrones ei todellakaan ole säästynyt, niin kyseessä on ehkä tämän hetken suosituin TV-sarja, joka on vienyt koko konseptin aivan uusiin sfääreihin.
Game of Thronesin juoni keskittyy kolmeen suureen asiaan: sukujen valtataisteluun Westerosin mantereen valtaistuimesta, epäkuolleiden The Others taikaolentoja (alias White Walkers) vastaan käytävään lopulliseen taisteluun ihmiskunnan kohtalosta, sekä lukuisien hahmojen henkilökohtaisiin elämiin ja paikkaan konfliktien täytteisessä maailmassa. Ihmisten maailmassa ei ole kliseisiä hyviksiä ja pahiksia, vaan hyvin erilaisia ihmisiä erilaisilla historioilla ja motiiveilla. Näin väkevään ja mielenkiintoiseen hahmokavalkaadiin en ole missään formaatissa törmännyt ja sarja keskittyy vahvasti syventymään kaikkiin hahmoihin, joilla jokaisella on oma roolinsa tarinalle niin elämässä kuin kuolemassakin. Tämä on samalla sarjan vahvuus ja heikkous; hahmokehitykset ja näkökulmien esittely joka kulmasta tekee juonesta äärimmäisen monikerroksisen, syvällisen ja värikkään, mutta samalla tarinankerronta on erittäin hidasta, mikä saattaa aiheuttaa katsojassa tylsistymistä.
Kaksi ensimmäistä kautta ovat vielä melko kompakteja kokonaisuuksia ja tarinalinjat etenevät nopeammin, sillä päähenkilöt ovat vielä suhteellisen tiiviisti kasassa ja tarina keskittyy muutamaan suureen juonikuvioon. Kolmoskaudesta eteenpäin hahmoja ja tapahtumapaikkoja alkaa kuitenkin tulla enemmän samalla, kun jokainen yksilö menee jo omia polkujaan. Sivujuonista tulee pääjuonia ja tarina alkaa paisua mammuttimaisesti. Etenkin neljännellä ja viidennellä kaudella kompromisseja kirjoihin nähden alkaa tulla jo siihen malliin, että ei voida enää puhua adaptiosta vaan vaihtoehtoisesta versiosta. Useat muutokset ovat oikein hyviä, mutta välillä sarjassa tapahtuvien asioiden pohjimmaiset motiivit ja tunnelma jäävät väkinäisen pinnallisiksi ja epäselviksi, mikä aiheuttaa epäloogisuutta ja tökeröyttä juoneen/hahmoihin.
Sarjan tunnelma ja olemus myös muuttuvat paljon tarinan edetessä. Ensimmäisten kausien upeat jännitteet räjähtävät pikkuhiljaa pala palalta käsiin, kunnes ollaan tilanteessa missä kenelläkään ei ole enää hyvä olla ja lähes kaikki ovat häviäjiä, menetyksien ja petosten katkeroittamia kyynisiä varjoja entisistään. Tämä on täysin tietoinen muutos jolla pyritään esittämään sodan vaikutuksia sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat ja realistisuus ja arvaamattomuus onkin yksi Game of Thronesin viehätyksen kulmakivistä. Kuka tahansa voi kuolla, mutta tarinan merkittävien hahmojen kuolemila on myös aina jokin tarkoitus, koskaan kukaan ei lähde ”ihan muuten vaan”, vaan aina näillä on tarinaa kuljettava ja muuttava tekijä. Tästä huolimatta ne tulevat suurimmilta osin yllätyksinä ja juuri tämän takia Game of Thrones pitää katsojan kahleissaan, mutta varpaillaan.
Fantasiaelementtien käyttö GoT:ssa on todella hienovaraista ja täynnä mystiikkaa, mikä tekee siitä totaalisen uniikin ja kiehtovan tapauksen. Ensimmäisessä kauden alkaessa taikuus on käytännössä kadonnut maailmasta, mutta jokin on saanut ikivanhat voimat jälleen liikkeelle ja sarjan edetessä taikuuden vaikutus kasvaa pikkuhiljaa. Tällä on saatu mahtava vaikutus aikaan, sillä suurin osa tarinan ihmisistä pitää yliluonnollisuuksia vanhojen mummojen satuina eikä niiden aiheuttamaan vaaraan keskitytä. Loitsut ja taruolennot ovat vain arjesta kaukana olevia menneisyyden tarinoita joita juuri kukaan ei ota tosissaan, vaikka todellakin pitäisi. Tämänkaltainen lähestyminen fantasiaan on mielestäni nerokas ja henkilökohtaisesti yksi Game of Thronesin viehättävimpiä asioita.
Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin draamasarja, joka pohjautuu hahmojen välisiin kemioihin, ristiriitoihin ja suhteisiin. Draaman taso onkin GoT:ssa pääasiallisesti hyvin laadukasta ja paikoitellen erittäin väkevää ja tunteisiin vetoavaa, mutta välillä huonot ratkaisut ja toteutukset lässäyttävät tunnelman kiusalliseksi ja huonoksi. Tätä tapahtuu kuitenkin onneksi harvemmin. Taistelukohtauksia ja toimintaakin toki löytyy, mutta sillä ei mässäillä liikaa, vaikka täytyykin sanoa että veri lentää välillä vähän liiankin ronskisti ja aiheuttaa lähinnä hilpeyttä. Seksin ja väkivallan korostaminen sen itsensä takia on aina huono ratkaisu ja tähän GoT sortuu paikkapaikoin säännöllisesti. Se on turhaa eikä aja mitään asiaa, paitsi ikärajan korottamista. Tästä huolimatta useat isot ja pienemmätkin taistelukohtaukset pohjustetaan draaman avulla monesti todella tyylikkäästi ajan kanssa, jolloin toimintakohtaukset saavat paljon syvyyttä, tunnetta ja taustaa mukaan.
Game of Thrones on todella omaperäinen, hidastempoinen, moniulotteinen, tunnelmallinen, dramaattinen, perusteellinen ja syvällinen sarja, jossa on paljon asioita joita voisi toteuttaa paremmin. Kausia 1-5 leimaa jokaista omanlaisensa fiilis ja kaikilla on omat ongelmansa, mutta kokonaisuutena sarja on pysynyt alusta asti hyvin laadukkaana. Arvaamattoman monimutkaiset juonikuviot, lukuisat vahvat ja erilaiset hahmot, uniikki fantasian vivahde, väkevä draama ja rajoja rikkova tuotanto ovat muodostaneet TV-sarjan, jollaista ei olla ennen nähty. Sarja on kuitenkin kesken ja nyt HBO on tosipaikan edessä: kun Martinin mieletön kirjamateriaali ei enää 6. kaudella ole vaikuttamassa, on sarjan tekijöillä todella haastava paikka viedä sarja omin ideoin kunnialla loppuun. Henkilökohtaisesti uskon ja pelkään, että GoT:n laatu tulee huononemaan tästä edespäin, koska George R.R Martinin ja hänen kirjojensa vaikutus on ollut valtava tähän asti. Toivottavasti olen väärässä ja sarjan laatu pysyy loppuun asti, sillä siinä tapauksessa käsillämme saattaa olla kaikkien aikojen TV-sarja. Se jääköön nähtäväksi. Täydellinen ei ole sarja nytkään, mutta melko lähelle pääsee.
”If you would take a man’s life, you owe it to him to look into his eyes and hear his final words. And if you cannot bear to do that, then perhaps the man does not deserve to die.” – Eddard Stark
Arvosanat:
1. kausi: 9,2/10
2. kausi: 9,3/10
3. kausi: 9,3/10
4. kausi: 9,4/10
5. kausi: 9,0/10
Kokonaisarvosana: 9,4/10
————————————————————————————————————–
Jälkisanan paikka. Koska fanitan Martinin kirjoja niin paljon ja olen perehtynyt hänen luomansa maailmaan ja sen historiaan melko perusteellisesti, olisi tästä sarjasta/tarinasta sanottavaa noin romaanin verran itselläkin. Mutta ettei homma lähtisi käsistä, niin pidin tämän arvostelun hyvin suurissa linjoissa, mutta jatkossa jos/kun tulevia kausia otan syyniin niin niissä tulee olemaan spoilereita ja pyrin olemaan hyvin yksityiskohtainen ja perusteellinen. Sitä odotellessa kaikkea muuta spämmiä luvassa, materiaaliahan riittää vaikka ja mitä ja mistäkin vähän. Palaamisiin.
