Opadelen kirja-arvostelu no. 10: Lauren Beukes – Zoo City

Koitetaas aktivoitua taas kirjojenkin osalta. Lauren Beukesin scifi/kyberpunk teos Zoo Cityä olisi tarjolla, olkaa hyvät.

Zoo City

“Don’t get too close buddy ’ I warn Sloth. Unofficially there’s a code of conduct but animals are still animals. And animals can be assholes too.”

Lauren Beukesin 2010-vuoden scifiromaani Zoo City voitti ilmestymisensä jälkeen parikin kirjallisuuspalkintoa ja lyhyen tutustumisen jälkeen vakuutuin itsekin ottamaan tämän teoksen työn alle. Afrikkaan sijoittuva, fantasiaelementeillä miedosti maustettu eläinteemainen kyberpunk vaikutti lähtökohtaisesti myös melko mielenkiintoiselta konseptilta. Kirja kertoo nuoren afrikkalaisen naisen, Zinzi Decemberin elämästä. Zinzi on yksi monista ”eläimellisistä” ihmisistä, jotka joutuvat kantamaan omaa eläintään voimakkaan taian alla, mikä tarkoittaa sitä, että eläin ja sen isäntä ovat erottamattomia. Zinzin eläin on laiskiainen ja eläimellisyyden myötä hänellä on myös oma yksilöllinen kykynsä: hän kykenee aistimaan ihmisten kadottamia asioita, minkä johdosta hän tekee pikkurahaa vastaan myös kadonneiden tavaroiden etsintähommia. Eläimelliset ihmiset ovat kaikki olleet jollain tavalla elämässään rikollisia ja eläintä pidetään eräänlaisena kirouksena ja rangaistuksena. Pahin mahdollinen kohtalo eläimellisille on niin sanottuun Pohjavirtaan joutuminen, mikä saattaa nielaista ihmisen helvetilliseen kuolemaan. Zinzi joutuu kirjassa etsimään erästä kadonnutta laulajalahjakkuutta, mutta joutuu tapahtumien edetessä yhe syvemmälle ja syvemmälle ala-maailman raakuuksien keskelle, vaikka hän kovasti on yrittänyt koko eläimellisen aikansa päästä sieltä velkoineen pois.

Zoo City on tyylillisesti ja teemallisesti hyvin omalaatuinen teos ja vaatii siksi aika paljon lukijalta totuttelua. Lauren Beukesin kirjoitustyyli on hyvin sivaltavaa ja täynnä mysteerejä; virkkeet ovat terävän ytimekkäitä ja jättävät usein paljon tulkinnanvaraan, ja asioita ei avata kovinkaan usein lukijalle. Kirjassa puhutaan Zinzin menneisyydestä, Pohjavirrasta, taikuudesta, eläimellisistä, ynnä muista, mutta missään vaiheessa ei oikein selitetä mitä ne oikeasti pitävät sisällään tai mikä niiden todellisuus ja alkuperä on. Tämä jättää lukijan aivot raksuttamaan omaa tahtiaan tekemään omia tulkintojaan. Tulkinnanvaraisuus yhdistettynä tiiviiseen kirjoitustyyliin tekee Zoo Citystä omalla tavallaan hyvin vaikealukuisen teoksen, joka vaatii lukijan huomion kaiken aikaa. Allekirjoittaneen pitäisi ainakin rehellisesti lukea tämä teos vielä uudelleen, sillä pätkittäisen lukemistyylin takia jäi havaitsematta luultavasti paljon olennaisia asioita kokonaisuuksien sisältä. Tämän kaltainen tekstityyli on tavallaan hyvä, sillä se ei päästä lukijaansa helpolla, mutta samalla se tekee lukemisesta aavistuksen liian työlästä ja sekavaa.

Miljööltään ja tarinaltaan Zoo City on melko ainutlaatuinen. Harvoin scififantasiat sijoittuvat Afrikan mantereelle, ja tämä lähestyminen tuo kirjaan tiettyä eksoottisuutta. Urbaaneilla sivukujilla liikkuminen ja rikollisessa maailmasssa vellominen antavat kirjalle myös hyvin väkivaltaisen ja moraalittoman tunnelman, ja Zoo Cityn maailma onkin hyvin lohduton ja karu, jopa dystooppinen, mutta myös hyvin realistisen oloinen. Taikuudella on oma roolinsa teoksessa, mutta sen esiintyminen on hyvin hienovaraista, eikä kirjan kohdalla voida puhua missään nimessä perinteisestä fantasiasta. Tämä on kirjalle eduksi, sillä Zoo City ilmentää magiaa tuoreella tavalla, yhdistäen sen mielenkiintoisesti rikollisgenreen ja kyberpunkkiin.

Tarinan eteneminen on kirjassa arvaamatonta ja yllätysellistä, vaikka tempotus onkin kokonaisuutena hyvin looginen ja onnistunut. Kirjan haastavan kirjoitustyylin takia tarina on kuitenkin hiukan vaikeasti seurattava. Hahmoja tulee ja menee kirjassa jatkuvasti, eikä lukija välttämättä pysy kovin hyvin kartalla siitä, kuka oli kuka ja kuka teki mitä. Tämä aiheuttaa hämmennystä ja saa lukijan tuntemaan olonsa hiukan tyhmäksi, mutta toisaalta tämäkin tekee vain selvemmäksi sitä, että kirja vaatii useita lukukertoja tai todella keskittynyttä lukemista auetakseen kunnolla. Tarinan suuret linjat etenevät kuitenkin selkeästi ja draaman kaari on toteutettu hyvin, eikä kirja ole millään muotoa ennalta-arvattava. Loppuratkaisussa lukija jätetään vetämään omia johtopäätöksiään tapahtumien kuluista ja jatkosta, mikä vahvistaa kirjan tulkinnanvaraisuutta entisestään. Lukija jää pohtimaan asioita vielä kirjan päätyttyäkin, mikä on omalla tavallaan iso saavutus kirjailijalta.

Hahmokavalkaadista löytyy muutama hyvin mielenkiintoinen tapaus, joista yksi on ehdottomasti kirjan päähenkilö Zinzi ja hänen laiskiaisensa. Zinzin persoona on mukava sekoitus hyvää ja pahaa; hänellä on selkeästi terveet moraalikäsitykset oikesta ja väärästä ja hän on pohjimmiltaan sydämellinen ihminen, mutta kovat kokemukset ovat tehneet hänestä myös eräänlaisen nihilistin. Tuntuu kuin maailma olisi imenyt hänestä suuren osan inhimillisyyttä pois ja Zinzi olisi väsynyt yrittämään muuttaa maailman epäkohtia. Hän myös tiedostaa maailman sellaisena kuin se on, ilman utopistisia ja sinisilmäisiä kuvitelmia paremmasta huomisesta ja täydellisestä onnellisuudesta. Tämä tekee hahmosta sekä surullisen että älykkään. Erityismainintana hahmosta on sanottava se, että on poikkeuksellisen virkistävää ja upeaa saada modernin scififantasiatarinan päähenkilöksi tummaihoinen nainen. Voisiko sanoa jopa poikkeukselliseksi ratkaisuksi.

Zoo City on omaperäinen scifi/kyberpunk teos, niin hahmoiltaan, tyyliltään, kirjoitusasultaan kuin teemoiltaankin. Kirja on haastava ja vaatii paljon keskittymistä, mutta sen tulkinnanvarainen ulosanti tekee siitä omalla tavallaan myös hyvin mielenkiintoisen. Liiallinen asioiden avaaminen on kuitenkin myös lukijan aliarvioimista ja vie usein pois mielekkyyttä tarinalta kuin tarinalta. Tunnelma kirjassa on kolkko ja scifi/fantasiastaan huolimatta myös realistinen, mikä ilmenee parhaiten alamaailmaan sijoittuvilla elementeillä. Mitään eeppistä fantasiamättöä tai suurieleistä scifiä Zoo City ei edustakaan millään tavalla, vaan tapahtumat sijoittuvat yhteen kaupunkiin, hyvin pieniin piireihin ja paikallisiin rikollisiin tapahtumiin. Tunnelma on tämän takia Zoo Cityssä melko intiimi, se on kuvaus tietyn elämäntavan ihmisistä, jotka kuvastavat kuitenkin myös suurempia globaaleja ilmiöitä ja ongelmia. Zoo City ei ole ehkä paras kirja mitä olen lukenut, mutta genreleikittelynsä ja hyvin omaperäisten tyyliensä ansiosta ehdottoman virkistävä ja lukemisen arvoinen teos.

Arvosana: 8,1/10

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi