Opadelen kirja-arvostelu no. 11: Matti Riekki – Täältä Pohjoiseen: Sentencedin tarina
Poiketaas välillä fiktiokirjallisuudesta reaalimaailmaan. Suomalaisen metallilegendan tarina Matti Riekin tyylillä.
Täältä Pohjoiseen: Sentencedin tarina
Vuonna 1989 Muhoksella perustettu Sentenced on merkittävä osa suomalaista rock- ja metallihistoriaa. Harva bändi on pystynyt muuntautumaan musiikillisesti yhtä uskottavasti kuin Sentenced, varsinkin kun yhtyeen muutos oli aikanaan niin radikaali; Shadows of the Pastin vanhan koulun viemäri death metal kehittyi ensin Deathin 90-luvun tuotannon hengen mukaiseen melodiseen death metalliin North From Here -albumilla, josta seuraaja Amok kehittyi vielä enemmän death n’ roll suuntaan. Ville Laihialan tarttuessa mikkiin yhtyeen lopullinen soundi löytyi heavy metallin ja rockin maailmasta, ja viimeiset viisi levyä edustavat sitä Sentencediä, mistä se on suurelle kansalle enimmäkseen tullut tutuksi. Käsittämätöntä tässä kehityskulussa on ollut se, että joka ainoa näistä albumeista edustaa Sentencediä parhaimmillaan, joskin Frozen ja Crimson eivät omissa kirjoissani ihan samoihin sfääreihin muiden levyjen kanssa ylläkään. Jokainen levyistä on yhtyeen oman aikansa ilmentymä, ja jokainen kuulostaa tyylieroista huolimatta nimenomaan Sentencediltä.
Onkin yllättävää, että yhtye päätti lopettaa toimintansa vuonna 2005, suosionsa huipulla, juuri kun todellinen maailman valloitus ja läpimurto olisi ollut enemmän kuin todennäköistä. Tämän takia Matti Riekin Täältä Pohjoiseen on äärimmäisen tärkeä julkaisu yhtyeestä ja sen elämästä, sillä se valaisee yhtyeen musiikin taustalla olleita tapahtumia paljon, mikä auttaa faneja ymmärtämään yhtyettä aivan uudella tavalla. Bändin touhuilu on ollut välillä todella sekavaa ja rappiollista, eikä säännöistä tai tapakulttuureista olla välitetty kiertueilla pätkääkään. Lukijalle saattaa muodostua kuva ylimielisistä ja välinpitämättömistä sekoilijoista, mutta itselleni yhtye näyttäytyy enemmänkin äärimmäisen rehellisenä ja omalaatuisena porukkana, joka tekee asiat juuri niinkuin heistä itsestä hyvältä tuntuu. Tämä on monella tapaa ihailtava piirre yhtyeessä, vaikka sitä sekoilua bändin jätkät olisivatkin voineet ehkä myös rajoittaa oman ja muiden hyvinvoinnin vuoksi.
Matti Riekki osaa tuoda kirjassaan hyvin esille bändin kaikki puolet ja hänen tapansa lähestyä yhtyettä kirjassaan on hyvin käytännönläheinen. Materiaali ja historian läpikäyminen tapahtuu pääasiallisesti bändin jäsenten ja kiertuetyyppien haastattelujen kautta, mikä antaa lukijalle hyvinkin yksityiskohtaisen ja aidon käsityksen siitä, miten Sentenced ajautui päätöksiinsä niin musiikillisesti kuin ulkomusiikillisestikin. Tämän lisäksi yhtyeen jäsenet ovat haastatteluissa todellisia velikultia, eikä naurunpyrähdyksiltä pysty välttymään kirjan sivuilla seikkaillessa. Huumori, ja etenkin sysimusta semmoinen, on lähes aina ollut vahvasti läsnä Sentencedin musiikissa, mutta Täältä Pohjoiseen tuo esiin yhtyeen jäsenten vekkulin mutta myös rajunkin huumorintajun heidän persoonistaan, mikä on heijastunut pakostikin myös musiikin tekemiseen ja yhtyeen asenteeseen. Rennolla otteella, pilke silmäkulmassa mutta aina musiikki edellä, suurella intohimolla, vähät välittäen ulkopuolisista paineista, omaa juttua tekemällä. Tässä kaiketi piilee yhtyeen menestyksen salaisuus.
Täältä Pohjoiseen pureutuu bändin persoonien, kemioiden ja sielunmaisemien lisäksi tehokkaasti myös itse Sentencedin musiikillisen uran kehitykseen, mikä oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Olen aina itse ihmetellyt, mikä ajoi bändin ulos death metal genrestä kohti gootti/hardrock/heavy metal suuntaa ja tähän kirja antaa tyhjentäviä vastauksia. On jotenkin harvinaista, miten luonnollisella tavalla yhtyeen musiikki tuntui kehittyvän; muutos vain tapahtui ilman että yhtye sitä olisi sen kummemmin edes suunnitellut. Ehkä juuri tämän takia tyylinmuutos ei tunnu kuulijastakaan mitenkään takin käännöltä, kun muutoksessa ei ole musiikillisesti tai muutenkaan mitään väkinäistä tai keinotekoista. Kirjassa käydään sulavasti jokainen levyntekovaihe läpi muiden asioiden lomassa, ilman suurempia analyysejä tai mielipiteitä. Tämä on Riekiltä hyvä veto; hän vain kertoo miten albumin ensivaiheet syntyivät, kuinka levyä tehtiin ja mitä mieltä asianomaiset tuosta kaikesta olivat, minkä jälkeen aiheet siirtyvät jo uuteen asiaan. Ei turhaa jauhamista, vaan pelkkää asiaa tiiviissä muodossa.
Täältä Pohjoiseen on muutoinkin hyvin helppolukuinen teos, joka etenee jouhevasti eteenpäin ja nappaa lukijan välittömästi otteeseensa. Kirja on juuri sopivan pituinen ja aktiivisella lukemisella sen lukee parissa kolmessa päivässä. Kirja tuo esiin kuitenkin kaiken olennaisen Sentencedistä ja sen jäsenistä, ilman kummoisempia analyyseja tai lähdemateriaalin läpikäymistä. Kaikki perustuu pääosin haastatteluihin ja tämän kaltainen lähestyminen tekee Täältä Pohjoiseen kirjasta hyvin intiimin, autenttisen, ihmisläheisen ja ennenkaikkea mielenkiintoisen teoksen. Lukija oppii tutustumaan yhtyeen jäseniin, vaikka ei koskaan heitä olisi nähnytkään. Kirjan ote on koko ajan samaa henkeä itse Sentencedin kanssa; rento, rehellinen, konstailematon, suoraviivainen, huumorintajuinen. Mutta myös täyttä asiaa, ilman turhaa paskan jauhantaa.
Sentencedin uraan mahtui melko kirjava joukko tapahtumia kännisekoiluista kujeiluun, draamasta tragediaan sekä ilosta suruun ja ahdistukseen. Jos jotain lukija kirjan sivuilta pystyy poimimaan, niin sen, että Sentenced oli jäsenille sekä pelastus että turmio. Kaikki elivät ja hengittivät yhtyettä koko sielullaan ja ruumiillaan, mutta samaan aikaan yhtyeen olemassaolo alkoi hitaasti kalvaa ja syödä kaikkien jäsenien henkisiä voimavaroja, kunnes ainut oikea tapa oli enää lyödä lopullisesti pillit pussiin. Miika Tenkulan traagisen poismenon jälkeen viimeisetkin comeback toiveet on luultavasti haudattu, eikä siinä olisi enää järkeäkään. Yhtye oli ja on edelleen Suomalaisen metallimusiikin pioneeri ja kulmakivi, jonka tarina meni niinkuin meni, eikä Sentenced sitä olisi voinut mitenkään muuten tehdä olematta keinotekoinen. Ehkä näin on paras. Matti Riekki tekee tällä kirjallaan kunniaa yhtyeelle, josta olisi voinut tulla HIM:n tai Nightwishin kaltainen maailmanlaajuinen ilmiö, mutta jonka musiikki on kuitenkin jäänyt elämään kuin muistutuksena ajoista, jolloin bändissä soittaminen oli intohimon ja vallankumouksellisuuden ajamaa. Sentencedin kaltaisia bändejä nykyajan pirstaloituneessa musiikkikentässä tullaan tuskin enää koskaan näkemään.
Arvosana: 8,7/10
