Opadelen kirja-arvostelu no. 14: Steven Lee Myers – Uusi Tsaari: Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä
Jälleen tuli yksi eepos luettua päätökseen. Ei ollut ihan keveimmästä päästä.
Steven Lee Myers – Uusi Tsaari: Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä
”Hän oli käytellyt valtaa vuosituhannen alusta saakka ja muovannut sen avulla maataan enemmän kuin kukaan muu 2000-luvun valtiojohtaja,
mutta nyt hänen vallallaan oli viimein tarkoitus. Hän oli yhdistellyt Tsaarin Venäjän ja Neuvostoliiton piirteitä ja ajatelutapoja ja rakentanut niiden pohjalta uudenlaisen Venäjän, ja hän oli itse sotapäällikkö ja suvereeni hallitsija, poikkeuksellisen valtakuntansa korvaamaton hallitsija. Ei Putinia, ei Venäjää. Hän oli yhdistellyt kansan taakseen, eikä se voinut kuvitella enää muita johtajia, koska hän ei ollut sallinut yhdenkään vaihtoehdon nousta esiin vuosien 2008 ja 2012 välillä.”
Steven Lee Myers on työskennellyt The New York Times -lehdessä 89-vuodesta lähtien, minkä lisäksi hän on kirjoitellut vuosien varrella paikan päältä myös Balkanilta, Afganistanista, Tsetseniasta ja Irakista. Ennenkaikkea tätä kirjaa ajatellen on ollut varmasti kuitenkin tärkeintä, että hän asui vuodesta 2002 alkaen 7 vuotta Moskovassa todistaen samalla Putinin valtakauden alkuvuosia. Nykyään hän työskentelee Pekingissä. Uusi Tsaari (The New Tsar: The Rise and Reign of Vladimir Putin) on julkaistu vuonna 2015 ja se on lähes 700 sivun koollaan erittäin kattava syventyminen tietenkin Putiniin, mutta myös Neuvostoliittoon ja Venäjän sieluun. Kirja etenee kronologisesti kertoen nopeasti ensin tarinan Putinin vanhemmista ja toisesta maailmansodasta, keskittyen sitten Vladimirin lapsuus- ja nuoruusvuosiin, opintoihin, uraan KGB:ssä, Neuvostoliiton hajoamiseen, sekavaan Venäjän 90-lukuun ja lopulta 2000-lukuun ja Putinin valtakauteen, mihin kirja keskittyykin kaikkein eniten.
Heti ensimmäisenä lukija kiinnittää huomionsa kirjan omintakeiseen tyyliin, missä Myers sekoittelee tiukan analyyttistä faktaa lähdeviitteineen sujuvaan tarinankerrontaan, mikä etenee johdonmukaisesti kuitenkin myös niin, että ajankohtia tuetaan pohjustavilla tarinoilla ja sivuraiteille menemisellä. Kirjoitustyyli ei kuitenkaan ole poukkoileva, vaan kaikki pitemmätkin tarinoinnit Putinin lähipiirin tekemisistä, poliittisista tapahtumista ja Venäläisten sielunmaiseman kuvauksista tukevat suurempaa kuvaa ja auttavat lukijaa ymmärtämään Putinin persoonaa ja tekemisiä. Putin on länsimaisen median varassa olevalle ihmiselle helposti tyrantti hallitsija, jonka tekemiset ovat arvaamattomia ja järjettömiä, mutta tämän kirjan myötä kaikki lukijat kuitenkin oppivat ymmärtämään hänen elämäänsä ja tekojaan, vaikka niitä ei millään tavoin hyväksyisikään. Putinin maailmankuva on hyvin kapea, ainutlaatuinen ja monella tapaa vääristynyt todellisuudesta, mutta hänen näkemyksillään on silti selkeät perustelut ja taustat.
Myersin lähdekriittisyys onkin kirjassa todella ihailtavalla tasolla, sillä kaikki lausumat, tapahtumat ja väittämät ovat lähdeviitteiden varassa. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo onkin huikeat 50 sivua pitkä, mikä tekee tästä teoksesta hyvin uskottavan ja antaa lukijalle kuvan, että kirjailija on perehtynyt faktoihin ja aiheeseensa todella perusteellisesti ennen kirjoittamista. Uusi Tsaari ei olekaan mikään näkemys Putinista, vaan useiden eri lähteiden, haastattelujen, ihmisten ja tapahtumien muodostama kokonaisuus, mikä tekee kirjan informaatiosta hyvin monipuolista ja puolueetonta. Tämä yksistään tekee kirjasta jo hyvin mielenkiintoisen teoksen tiedonjanoisille ihmisille ja on ehdottomasti kirjan suurimpia vahvuuksia.
Se mikä kirjasta tekee mielenkiintoisen luettavan on kuitenkin itse sisältö. Tämän kirjan kohdalla voisi todeta, että tieto lisää tuskaa; länsimaisen hyvinvointivaltion edustajana Venäjän ja Neuvostoliiton historia, sen hallitsijat, kulttuurit ja yhteiskuntarakenteet vaikuttavat täysin käsittämättömiltä. Propaganda ja korruptio ovat rehottaneet valtiossa läpi sen historian, mutta korruption todellinen määrä infrastruktuurin jokaisella osa-alueella on suorastaan häkellyttävää Venäjän kohdalla, ja maan hyvä-veli järjestelmä saa Suomen puuhastelut näyttämään mitättömiltä näpräyksiltä. Venäjää ei voi verrata oikein mihinkään olemassaolevaan valtioon, sillä sen yhteiskuntarakenteet, toimintatavat ja asenteet ovat täysin uniikit. Maa ja sen historia on mielenkiintoinen, mutta samalla kauhistuttava ja pelottava. Tuntuu, että Venäjä on aina mennyt järjestelmällään kohti tuhoa, mistä feenixlinnun tavoin se nousee aina uuteen järjestelmämuotoon, joka kuitenkin turmeltuu aina korruption myötä ja ajautuu kohti tuhoa. Putinin monarkia ei ole tämän kirjan ja Venäjän meiningin valossa poikkeus, vaikka Putin onkin onnistunut muodostamaan hallintomuodon, joka on kaikessa totalitaarisuudessaan niin tehokas, ettei siellä kukaan pysty edes muodostamaan vaihtoehtoja hallinnon kaatamiseksi. Näihin seikkoihin, Venäjän rakenteisiin ja historiaan, missä Putinin hallinto on vain yksi osa ketjua, kirja pureutuu todella perinpohjaisesti ja on siksi monella tapaa hyvin sivistävä teos.
Maan historian lisäksi kaiken keskiössä on toki Putin ihmisenä ja persoonana, mihin kirja pureutuu myös niin hyvin kuin luultavasti on saatavilla olevan tiedon nojalla mahdollista. Putin on aina ollut hyvin mystinen persoona, mutta Uusi Tsaari avaa miehen sielunmaisemaa yllättävän kattavasti. Itselleni jää kirjasta ainakin kuva temperamenttisesta mutta myös kylmästä ihmisestä, joka on kaikessa äkkipikaisuudessaan myös omalla tavallaan erittäin älykäs ja ovela luonteeltaan. Silmiinpistävää on kuitenkin erityisesti se muutos, minkä Putin on vuosien varrella käynyt läpi; patrioottisesta isänmaan palvelijasta tulee vallan myötä kontrollifriikki yksinvaltija, joka näkee kummituksia joka nurkassa ja luo vihollisia sinne missä niitä ei todellisuudessa ole. Valta on erikoinen asia, tuntuu historiaa katsoessa, että kaikki hyvätkin hallitsijat lopulta korruptoituvat mikäli heidän valta-asemiaan vahvistetaan liikaa. Ainakaan itse en tiedä yhtään hyväluontoista diktaattoria maailman historiassa. Putin ei alunperinkään ole ollut mikään lempeä hahmo, mutta vallan kahvassa oltuaan hänestä on tullut jopa pelottavan voimakas ja kylmäverinen hallitsija. Ironisinta tässä kaikessa on se, että hän ei alunperin edes halunnut presidentiksi, vaan Boris Jeltsin junaili hänet pestiin omaksi mantelinperijäkseen ilman Putinin omaa vaikutusta. Ei tainnut demokratiamielinen Jeltsin arvata, millaiseen totalitarismiin hänen seuraajansa Venäjän lopulta ajaisi.
Uusi Tsaari: Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä on hyvin kattava kuvaus sekä Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta että sen nykyhallitsijan Vladimir Putinin elämästä. Kirja avaa monella tavalla Venäläistä sielunmaisemaa ja kulttuuria peilaten vahvasti perinteisiin ja maan historiaan, mikä auttaa lukijaa ymmärtämään tuota omituista maata paremmin. Maan historiaan peilaten myös Putinin identiteetti, tarkoitusperät ja arvot tuntuvat loogisilta, niin hurjia kuin ne todellisuudessa ovatkin. Suomalaisiin on iskostettu melko tehokkaalla propagandalla tietty Venäjäviha ja pelko, mutta tämän kirjan luettuani nämä asiat ovat vain vahvistaneet kantaani Venäjästä. En vihaa Venäläisiä, mutta olen aidosti huolissani siitä, millaiseen tilaan maa on ajautunut ja ihmettelen, miten tällainen on päässyt edes tapahtumaan. Venäjä on kuitenkin aina ollut myös Venäjä, joten tavallaan tämä on ymmärrettävää. Erilaisten mielipiteiden tukahduttaminen, median kontrollointi, propagandan viljeleminen valheen keinoin, korruption ja hyvä-veli järjestelmän rehottaminen, sekä ihmisoikeuksien totaalinen laiminlyöminen ovat kuitenkin niin hälyttävällä tasolla Venäjällä, ettei sivustakatsojakaan voi olla huolestumatta. Mielenkiintoista on nähdä, mitä Venäjällä tulee tapahtumaan, kun Putin lopulta joutuu luopumaan vallastaan. Moneen asiaan Uusi Tsaari antaa kattavaa näkemystä, mutta tuohon asiaan tuskin pystyy antamaan osviittaa kukaan.
Arvosana: 9,2/10
