Opadelen kirja-arvostelu no. 15: George R. R. Martin – Fire and Blood (vol 1)
Winds of Winter, A Song of Ice and Fire -kirjasarjan kuudes teos, valmistuu toivon mukaan pikkuhiljaa. Vaikka itsekin odotan kirjaa malttamattomana (onhan edellisestä kulunut jo 8 vuotta), niin Martinin tarina on sen sortin teos, mitä ei voi pakottaa kiireellä, sillä kyseessä on äärimmäisen moniulotteinen ja kiehtova tarina, mikä on täynnä pieniä yksityiskohtia. Olemme nähneet jo Game of Thrones sarjan kohdalla, mitä tapahtuu kun tarinaa aletaan pakottamalla kiirehtiä loppuun: yksityiskohtiin ei enää keskitytä, asiat tehdään puolivillaisesti ja tapahtumat eivät enää hiljalleen kypsy, vaan kaikki etenee pikajunan lailla. Älyttömyyksiä ja epäonnistumisia alkaa kasaantua, eikä sarja minun mielestäni edusta enää sitä televisioviihteen aatelia, mitä se ensimmäiset 4 kautta olivat.
Mutta Game of Thronesista lisää keväämmällä, kun sarjan päätöskausi saadaan ulos. Toivon parasta, pelkään pahinta. Sarjalla on vielä mahdollisuudet päättyä kunniallisesti, mutta viimeisten kausien aikana on tehty jo niin paljon ohilyöntejä, etten usko tämän olevan enää täysin mahdollista. Onneksi Martin kuitenkin tarjoaa meille säännöllisesti luettavaa ja nautittavaa Winds of Winteriä odotellessa; The Tales of Dunk And Egg, The World of Ice and Fire, molemmat antavat runsaasti syvyyttä tarinaan ja sen historiaan, mutta myös vihjailevat hienovaraisesti mitä kaikkea itse päätarinan lopetuksessa meille on ehkä luvassa. Fire and Blood on uusin Martinin loreen sijoittuva kirja, joka keskittyy Targaryenien dynastiaan, kirjan ollessa ensimmäinen osa kahdesta. Mietteitä tästä.
Fire and Blood (vol 1)
“The seeds of war are oft planted during times of peace.”
Fire And Blood keskittyy Targaryeneiden dynastian ensimmäiseen 150 vuoteen, alkaen Aegon I:n Westerosin valloituksesta ja päättyen Dance of Dragons nimellä kulkevan brutaalin sisällissodan hauraisiin jälkitunnelmiin. Kirjan tyyli on hyvin samankaltainen kuin The World of Ice And Fire kirjassa: se on luonteeltaan historiankirja, jossa käydään tapahtumia läpi yksittäisen maesterin kertomana, joka taas nojaa tarinan sisäisiin historiankirjoituksiin lähdeviitteinään. Kirja on periaatteessa siis oppikirjamainen historiankirjoitus fiktiivisestä tarinasta, mikä tekee siitä lähtökohtaisesti varsin poikkeuksellisen romaanin. Kirja on Martinille tuttuun tyyliin hyvin suuri, sisältäen yhteensä päälle 700 sivua tekstiä, ja kyseessä on vasta koko 300 vuotisen Targaryen dynastian ensimmäinen puolisko. Miten Aegon The Conqueror valloitti Westerosin? Millaisia olivat Targaryeneiden kuninkaat? Mitä salaisuuksia piilee tuhon hallitsemassa Valyriassa? Mistä Daeneryksen kolme lohikäärmeen munaa ovat peräisin? Mitä tapahtui Dance of Dragons nimellä kulkevassa Targaryenien sisällissodassa, joka oli tuhota koko dynastian? Paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin saamme myös vastauksia, ainakin osittain.
Martinin kirjoitustyyli on tässäkin kirjassa hyvin runollinen, hienovarainen ja täynnä pieniä ohimeneviä yksityiskohtia, jotka jättävät usein spekulaatiolle paljon varaa. Viitteitä mestari Lovecraftin kirjoitustyyliin on siis paljon ja Martin onnistuu jälleen kerran ammentamaan nämä vaikutteet omanlaisiksiin, mikä tekee kirjasta hyvin mielekästä luettavaa. Kirja etenee kuitenkin luonteensa takia hyvin nopealla tempolla, mikä tekee siitä omalla tavallaan raskaan opuksen; hahmoja on käsittämättömän paljon ja tarinan nopean etenemisen takia lukija ei meinaa välillä pysyä mukana, ja yksityiskohtiin ei siksi ehdi aina keskittyä. Sama yksityiskohtainen tyyli vallitsee myös A Song of Ice And Fire -kirjasarjassa, mutta koska siinä tarina etenee aina pieni pala kerralaan jonkun hahmon näkökulmasta, ehtii lukija sisäistää asioita paljon tehokkaammin (joskin hienovaraiset vihjeet ja yksityiskohdat menevät tässäkin usein ohi, ja juuri tämä on myös Martinin tarkoitus). Tämän takia Fire and Blood on teos, jota en ainakaan itse pystynyt lukemaan kerralla kovin valtavia määriä.
Itse tarina etenee kuitenkin sujuvasti ja keskittyy pääasiassa juuri niihin tärkeisiin vaiheisiin, mitä Targaryeneiden vallan alla tapahtui. Aegon I:n Westerosin valloitus on mukavaa luettavaa, vaikka ei itselleni tarjonnutkaan sinällään mitään uutta. Hänen jälkeläistensä, Aenyksen ja Maegorin kuninkuusvaiheisiin keskitytään kuitenkin jo paljon yksityiskohtaisemmin kuin on tähän asti ollut mahdollista, ja nämä hyvin erilaiset hahmot muovaavat tekemisillään historian kulkua merkittävästi; Aenys vähentää heikkoudellaan Targaryenien valtaa, kun Maegor taas lisää yleistä halveksuntaa ja vihaa sukua kohtaan julmuudellaan ja häikäilemättömyydellään. Vasta kun Jaehaerys I nousee Maegorin jälkeen valtaan, alkaa Targaryeneiden dynastia kukoistaa; hän hallitsee 55 vuotta ja sinä aikana muokkaa viisaudellaan ja päättäväisyydellään Westerosin aivan uudelle tasolle yhdessä kuningatar Alysannen kanssa. Erinäisten tragedioiden ja tapahtumien kautta tarina kuitenkin etenee vaiheeseen, missä kaksi Targaryenia – siskopuoli ja velipuoli – kumpikin haluaa valtaistuimen, mikä johtaa brutaaliin sisällisotaan, valtakunnan kahtia jakautumiseen ja lähes kaikkien lohikäärmeiden kuolemaan. Kirja päättyy ajanjaksoon, jossa rauha vallitsee, mutta sodan runtelema maa on alati räjähdysherkkä uusille konflikteille, eikä Targaryeneilla ole enää samanlaista valta-asemaa kuin ennen, koska lähes kaikki lohikäärmeet ja suvun jatkajat ovat kuolleet. Pitkä ankara talvi kurittaa maata (mikä on taatusti seurausta niin monen lohikäärmeen menehtymisestä, vaikkei sitä suoraan sanotakaan kirjassa), ja hiljalleen viimeisetkin lohikäärmeet kuolevat maailmasta, kuin kirouksena sodasta, jossa veljet ja siskot taistelivat toisiaan vastaan. Muistakaamme, että sukulaisensa tappajat ovat Martinin maailmassa kuitenkin kaikista kirotuimpia ihmisiä jumalten silmissä.
Erityisen kiehtovia vaiheita kirjassa ovat Jaehaeryksen valtakausi, joka kattaa hyvin suuren osan tekstistä, sekä tietenkin Dance of Dragons -sodan vaiheet, mikä on koko Westerosin historian yksi mielenkiintoisimmista tapahtumista. Väitän, että oikeissa käsissä Dance of Dragons voisi olla huikea Hollywood tason elokuva, tai elokuvasarja. Nähtäväksi jää. Tämä osa tekstiä on itseasiassa kyllä jo julkaistu aiemmin eri kirjailijoiden tekeleistä koostuvassa novellikokoelmassa Dangerous Women, mutta nyt kun tarina on liitetty osaksi suurempaa kokonaisuutta, ymmärtää lukija sodan syyt ja seuraukset paljon paremmin. Tämä päälle 100 sivuinen osuus Fire and Blood kirjassa on hyvin lennokasta ja mukaansatempaavaa luettavaa. Jaehaeryksen valtakauteen keskittyvä teksti ei taas ole niinkään jännittävää ja vauhdikasta, mutta koska kyseessä on mitä luultavimmin Targaryeneiden kuninkaista merkittävin heti Aegon the Conquerorin jälkeen, on hänen 55 vuotiseen valtakauteensa keskittyvä osio hyvin mielenkiintoista luettavaa. Monet Game of Thronesin ja ASOIAF ajankohdassa olevat asiat ovat peräisin juuri Jaehaeryksen valtakaudelta, ja hän oli juuri se kuningas, joka todella hallitsi ja kehitti valtakuntaa, jonka Aegon I valloitti.
Kirjan loppupuoli on paikoitellen jopa hiukan sekavaa luettavaa ja omalla tavallaan koko teoksen heikointa antia, sillä sodan jälkeiset tapahtumat ovat niin sekavia. Sisällisodan jälkeistä valtakuntaa hallitseva Aegon III on rikkinäinen sielu, aivan kuten hänen valtakuntansakin. Sekavuudestaan huolimatta Martin vie tarinaa hitaan kypsyvästi eteenpäin ja tämän mystisen kuninkaan kehityskaari on toteutettu tyylikkäästi. Juuri Aegon III:n valtakauden alkuun tämä kirja päättyykin ja jään odottamaan suurella mielenkiinnolla Fire and Bloodin toista osiota, sillä siellä on luvassa liuta erittäin mielenkiintoisia tapahtumia; Aegon III:n valtakausi ja viimeisten lohikäärmeiden kuolemat, Daeron I:n Dornen valloitus, Baelor the Blessedin uskonnollinen johtaminen, Blackfyre kapinat, Robertin kapina ja viimein koko dynastian hajoaminen hullun kuninkaan, Aerys II:n vallan alla, sekä tietenkin legendaarisen Rhaegar Targaryenin syntymä, elämä ja kuolema.
Fire and Blood on hyvin kattava katsaus Targaryenien kuninkaiden valtakauteen ja siihen, millainen paikka Westeros oli ennen Aegonin valloituksia ja millaiseksi se muovautui lohikäärmekuninkaiden vallan alla. Kirja antaa paljon syvyyttä, ymmärrystä ja jopa vihjeitä tulevaan, kun mietitään itse päätarinaa, joka on siis vielä kesken. Siinä mielessä suosittelisin tätä kirjaa luettavaksi ei vain ASOIAF faneille, vaan myös Game of Thrones TV-sarjan faneille, sillä se avaa sarjankin historiaa hyvin kattavasti. Nykyisellään TV-sarja ja kirjasarja ovat veistetty täysin eri puista, eikä kyse ole enää samasta tarinasta, mutta molempien versioiden historia on kuitenkin sama, ja tähän historiaan Fire and Blood antaa kattavia näkemyksiä, vastauksia ja tietoja. Kirja on raskas eepos, mutta hyvin palkitseva ja se tuo paljon syvyyttä ja ymmärrystä Martinin kiehtovaan maailmaan ja tarinaan, minkä takia on ehdottoman hienoa, että Martin on jaksanut tähänkin asiaan panostaa. Itseasiassa toivoisin, että tämän kaltaisia teoksia tulisi jatkossa lisääkin, tietenkin niin, ettei itse päätarinan jännitys vesity tai häiriinny. Ja toki myös niin, ettei liikaa mystiikan verhoa avata tämän fantasiamaailman ympäriltä, sillä yksi suurimmista hienouksista tässä tarinassa on juuri se, että kaikkea ei selitetä auki; spekulaatiolle jätetään tilaa, mikä tekee tarinasta vain ja ainoastaan upeamman.
Arvosana: 8,7/10
