Opadelen leffa-arvostelu no. 17: Star Wars – Rogue One
Noniin, viimein uusin Star Wars katsastettu. HUOM! Spoilereita ei luvassa, mutta toisessa kappaleessa kerron, mihin tapahtumiin elokuvan päätös sijoittuu saagan osalta.
Star Wars: Rogue One
Ohjaus: Gareth Edwards
Kesto: 134 min
Julkaisuvuosi: 2016
Star Wars huuma se vain jatkuu ja ensi vuonna ilmestyvää Episodi VIII odotellessa Disney päätti valmistaa standalone elokuvan Tähtien Sodan maailmasta. Rogue One on siinä mielessä ollut varmasti vapauttava elokuva Disneylle, että se ei tuo Episodien painolastia ja odotuksia mukanaan. Faneille tämä elokuva on esiintynyt enemmän kuriositeettina kuin suurena odotuksena, mitä Episodi VII selkeästi oli. Kaikinpuolin Rogue Onen ennakko-odotukset ovat olleet siis paineettomat, mikä tietysti pitäisi aina tasapuolisuuden nimissä olla kaikkien elokuvien kohdalla pakollista. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole ja kun hype kasvaa tarpeeksi isoksi, on epäonnistumisen mahdollisuus onnistumista paljon korkeampi. Ennakkoluulottomuus ja rentous ovat kuitenkin tällä kertaa Rogue Onen ja Disneyn puolella, mikä näkyy myös elokuvan lopputuloksessa ilahduttavasti.
Elokuva sijoittuu kronologiassaan aikaan juuri ennen A New Hope elokuvaa, itseasiassa niin tarkasti, että A New Hope alkaa käytännössä suoraan siitä, mihin Rogue One jää. Tämä tarkoittaa sitä, että Rogue One toimii eräänlaisena prologielokuvana A New Hopelle, kertoen tarinan siitä, miten kapinalliset saavat käsiinsä Kuolemantähden piirrustukset, mitkä tapahtumat johtivat tähän, ja mitä sen saavuttamiseksi jouduttiin tekemään. Rogue One on juonensa osalta hyvin onnistunut elokuva, sillä se antaa loogisia selityksiä ja vastauksia A New Hopen tapahtumien taustalle, punoen Episodi III ja IV tarinoiden väliset tapahtumat upeasti osaksi kokonaisuutta. Elokuvan juoni on myös hyvin tiivis ja etenee tasaisen nousujohteisesti koko tarinan ajan. Intensiteetti ja tunnelma kasvavat minuutti minuutilta, eikä notkahduksia pääse tapahtumaan.
Tiivis juoni aiheuttaa kuitenkin samoja ongelmia kuin mitä Episodi VII:ssa oli, eli asiat etenevät välillä hiukan liiankin nopeassa tempossa, jolloin katsojalle tulee lievää ähkyn tuntua. Episodi VII:sta poiketen Rogue Onessa tämä ongelma ei onneksi ole niin suuri ja hätäilyn tuntu haittaa oikeastaan vain hahmokehityksiä; tapahtumat etenevät vauhdilla ja hahmoissa tapahtuvat muutokset tuntuvat siksi vähän liian väkinäisiltä ja hätäisiltä. Mikäli dialogeille ja hahmoille olisi annettu elokuvassa vielä enemmän aikaa ja kypsyttelyä, olisi se vaikuttanut paljon elokuvan lopputulokseen. Nyt esimerkiksi Jyn Erson (Felicity Jones) muutos välinpitämättömästä anarkistista kapinallisten sankariksi tapahtuu vähän turhan keinotekoisesti ja nopeasti.
Elokuvan hahmot ovat kuitenkin kauttaaltaan hyvin mielenkiintoisia. Erityisesti Saw Gerrera (Forest Whitaker), Orson Krennic (Ben Mendelsohn) ja Cassian Andor (Diego Luna) ovat hyvin onnistuneita, mutta erityismaininnan ansaitsee myös hulvaton parivaljakko Chirrut Imwe (Donnie Yen) ja Baze Malbus (Wen Jiang). Erityisesti hahmoissa pidän siitä, että klassisen hyvis/pahis ajattelun sijaan kaikki ei olekaan niin mustavalkoista ja ristiriitoja esiintyy esimerkiksi kapinallisten riveissäkin jo paljon. Kuinka pitkälle saa mennä päämäärien saavuttamiseksi? Missä menee moraalisten tekojen raja? Ajaako epätoivo tekemään epätoivoisia tekoja? Pahuutta vastaan taistellessa on oltava varovainen, ettei itse muutu pahaksi matkan varrella, asia mitä sodat todellisuudessakin tekevät hyvin helposti. Näitä aiheita Rogue One käsittelee sopivassa määrin, mikä tuo mukavasti esiin eri ihmisten erilaiset näkemykset universumista ja sen menosta.
Hahmoista ehdottomasti vakuuttavin on kuitenkin kukapas muukaan kuin Darth Vader. Hänen läsnäolonsa elokuvassa on hyvin vähäistä, mutta silloin kun hän on ruudussa, varastaa hän shown suvereenisti. Aluksi mietin, että Vaderia olisi saanut olla elokuvassa enemmänkin, mutta kahden vakuuttavan ja erilaisen kohtauksen myötä Vader oli mukana kuitenkin juuri sopivassa määrin. Missään Star Warsissa ei tämä ikoninen leffapahis ole ollut niin bad-ass kuin Rogue Onessa, ja leffa nostaa hahmon pisteitä entisestään. Mainitsemisen arvoisia elokuvassa ovat myös parit CGI:llä luodut hahmot, kuten nuori Prinsessa Leia ja Imperiumin kuvernööri Tarkin. Teknologia on vuosien varrella kehittynyt melko pitkälle, sillä nämä hahmot näyttävät niin aidoilta kuin nyt tietokoneen avulla vain voi aidoiksi luoda. Pienet eleet ja asiat paljastavat ne toki epäihmisiksi, mutta itseäni nämä seikat eivät juurikaan haitanneet. Olen enemmänkin vakuuttunut siitä, miten isoja asioita teknologian avulla nykyään voidaankaan tehdä.
Yksi Rogue Onen vahvuuksista on myös se, että se on onnistunut vangitsemaan alkuperäisten Star Wars elokuvien tunnelman ja tyylin pääosin todella hienosti. X-hävittäjät, Talsijat, Storm Trooperit, Kuolemantähti, kapinallisten tukikohta, asusteet, droidit, kaikki on juuri sen näköistä kuin pitääkin olla. Erityisen hienona tunnelman luojana toimii se, että tietokone-efektejä ei ole käytetty tässäkään elokuvassa liikaa, ainoastaan niissä kohtauksissa missä se on ollut tarpeellista. Tämä tuo rekvisiittaan ja elokuvaan paljon uskottavuutta ja tyylikkyyttä. Välillä tosin tuntuu myös siltä, että elokuva yrittää olla liian nokkela ja ratsastaa vanhojen elokuvien maneereilla, mutta pääasiallisesti nämä elementit jäätävät onneksi pienimuotoisiksi ja hauskoiksi yksityiskohdiksi. Vielä kun Disneymaisesta juustoisuudesta päästäisiin kokonaan eroon, tätä esiintyy elokuvassa valitettavasti hiukan.
Merkittävä plustekijä Rogue Onessa on ehdottomasti sen intensiivisyys ja dramaattisuus. Lopun taistelukohtaukset ovat huikaisevan hienoja ja juuri niiden hektinen tempo ja dramaattisuus tekevät niistä niin loistavia, yhdessä toki upeiden erikoistehosteiden. Tuskinpa mikään Star Wars elokuva on yhtä dramaattinen kuin Rogue One ja kerrankin kyseessä on Tähtien Sota, jossa hyvikset eivät ole enää turvassa ja voittamattomia. Storm Trooperit osuvat jopa aseillaan maaliin saakka ja Imperiumin sotajoukot ovat muutakin kuin pelkkää toiminnan täytettä, heistä huokuu todellinen voiman ja vaarallisuuden tuntu…Vaikka näitä kypäräpäitä taitaakin tippua kanveesiin ennätysmäärä tässä elokuvassa. Toki jossain vaiheessa tarinaa alkaa käydä myös taisteluiden lopputulokset melko selväksi, mutta erilainen lähestyminen on silti poikkeuksellisen virkistävää tässä elokuvassa.
Rogue Onesta olin kuullut ennakkoon paljon hyvää, mutta yllätyin todellakin positiivisesti tämän elokuvan kanssa. Tulevan VIII:n kohdalla tämä on luultavasti paljon vaikeampaa, sillä Episodeihin kohdistuu aina liian suuret odotukset, kuten alussa sanoinkin. Standalonena toimivalla Rogue Onella on kuitenkin yllättävyyden elementti puolellaan. Disney onnistuu vakuuttamaan tällä kertaa pääasiallisesti erittäin hienosti saagan fanin, jopa niin hyvin, että nostaisin tämän parhaiden Star Wars elokuvien joukkoon suoraan The Empire Strikes Back ja The Return of The Jedi elokuvien rinnalle. Disney on onnistunut ainakin vielä saagan jatkamisen osalta upeasti, toivon mukaan he eivät tätä hommaa jatkossakaan tuhoa. Vaarana on aina se, että he alkavat tuottamaan elokuvia liukuhihnalla, mikä yleensä väistämättä päättyy epäonnistumiseen. Mutta niin kauan kuin elokuvien laatu on näin korkealla, toivotan jokaisen elokuvan tervetulleeksi markkinoille, tuli niitä kuinka paljon tahansa.
Arvosana: 8,5/10
Jälleen kerran erinomainen avostelu! Täytyy sanoa että olen samaa mieltä ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen.
No perkuta, tattista Mika!