Opadelen leffa-arvostelu no. 9: Spectre
My name is James Bond. Jaaaames Bond. Viimein nähty ja koettu uusin Bond elokuva, siitäpä sitten tuumailuksi.
Spectre
Ohjaus: Sam Mendes
Kesto: 148 min
Julkaisuvuosi: 2015
Kuten Benedict Cumberbatchin tähdittämä Sherlock on tuonut vanhan klassikon modernilla otteella nykypäivään, myös Casino Royalelta alkanut Daniel Craigin tähdittämä James Bond aikakausi on tuotu nykyaikaan aloittamalla legendaarisen 007 agentin temmellys uudella tarinalla. Ensimmäistä kertaa Bondin historiassa Craigin aikakauden tulkinta on ollut yksi suuri jatkumo elokuvasta toiseen, siinä missä vanhat elokuvat tietystä jatkuvuudestaan huolimatta olivat enemmän tai vähemmän yksittäisiä tekeleitä. Myös tyylillisesti Bond elokuvat on viety mielekkäämpään suuntaan tekemällä niistä tunnelmaltaan tummanpuhuvampia kertomuksia teknologisen nykypäivän sykkeessä, keskittyen Bondin hahmoon selvästi enemmän kuin sarjan edeltäjät. Casino Royale oli loistava aloitus Bondin uudelle aikakaudelle ja Spectreä edeltänyt Skyfall syvensi Bondin hahmoa aivan uusiin sfääreihin, ollen myös minulle henkilökohtaisesti koko sarjan paras elokuva. Näiden välinen Quantum of Solace ei yllä samaan loistoon mutta toimi mielestäni ihan kelpona väliteoksena tarinankuljetuksellisesti. Ja nyt viimein Craigin neljäs (ja todennäköisesti viimeinen) Bond elokuva Spectre on julkaistu ja tietynlainen päätös tälle uudelle aikakaudelle on nyt saatu.
Kuten elokuvan nimi antaa enteillä, elokuva kertoo vanhoista Bond klassikoista tutun rikollisen Spectre organisaation terrorista, jota vastaan Bondin on määrä taistella. Tietenkin organisaatio on uuden 007 aikakauden myötä tuotu uudella teknologisella tavalla myös Spectre -elokuvaan, mikä on virkistävä asia. Pitkin elokuvaa (kuten edellisessä Skyfall -elokuvassakin) kosiskellaan kuitenkin mukavasti myös vanhojen Bond -elokuvien maneereilla aina friikkimäisestä teräskyntisestä pahiksesta (fyysisesti vaikuttavan Dave Bautistan näyttelemä Hinx) klassisesti aseistettuun Bond autoon ja Spectre pomon valkoturkkiseen kissaan. Viitteet menneisyyteen pidetään kuitenkin hienovaraisina ja enemmän huumorimielisinä, mikä on selkeä merkki siitä, että uusi Bond aikakausi kunnioittaa menneisyyttään mutta tekee asiat täysin uudella tavalla.
Bondin hahmo on edelleen kaiken keskiössä, mikä on ehdottomasti oikea ratkaisu tuotantotiimiltä. Craigin tulkinta tekee hahmosta hyvin mielenkiintoisen, kun sille annetaan tarpeeksi aikaa ja syvyyttä elokuvissa. Vaikka huumorilla on oma roolinsa edelleen Bondin karakterissa, syventyy uudet Bond elokuvat kertomaan miehestä pinnan alla, tuoden esille asioita hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan enemmän ja enemmän joka elokuvalla. Lapsuuden koettelemukset yhdistettynä aikuisiän tragedioihin ja kovaan elämään tekevät Bondista traagisen ja synkän hahmon tavalla, johon vanhat Bond leffat eivät koskaan kyenneet tai edes yrittäneet. Tätä tarinankerrontaa myös Spectre jatkaa uskollisesti siitä, mihin Skyfall jäi.
Juoni elokuvassa on oikein mallikas Bond elokuvaksi; draaman, toiminnan ja jännityksen sekoitus on toteutettu oikein hyvässä suhteessa. Toimintakohtaukset ovat vaikuttavan näköisiä (joskin välillä hiukan jo liian epärealistisia) ja niitä viljellään sopivan pienissä annoksissa, mikä estää mukavasti kyllästymisen. Usein myös toimintakohtauksiin siirtymiset on tehty tyylitajulla kasvattamalla jännitteitä hitaan kypsyttävästi, mikä tekee jännitteiden laukeamisista vaikuttavia kokemuksia. Tapahtumat etenevät hyvässä tempossa paikasta toiseen ja erityisesti nautin Bondin lisääntyvästä auktoriteettiongelmasta elokuvassa, minkä johdosta hänestä tulee käytännössä lainvastainen oman käden oikeuden jakaja. Elokuvan loppuratkaisu on mallia ”ihan hyvä”, itse olisin ehkä hiukan jotain yllättävämpää siihen toivonut.
Monessa kohtaa elokuvan toteutuksesta jää kuitenkin hiukan päälleliimattu olo. Spectre organisaatio esitellään kaiken takana olevaksi suurrikollisjärjestöksi, mikä on ajatuksena hyvin kiehtova ja voisi tuoda lisäarvoa myös edellisiin Bond elokuviin, mutta koska organisaation kaikkiallista vaikutusvaltaa ei perustella mitenkään, jää ideasta lähinnä hienouden tavoittelun maku ilman todellista paneutumista ja ajatustyötä. Myös Bondin ihmissuhdedraama jää hiukan pliisuksi tällä elokuvalla ja romanttinen aspekti jää väkisin pinnalliseksi toteutukseltaan; tarinanosa hätiköidään yksinkertaisesti liian nopeasti kasaan, eikä todellista tunnesidettä pääse katsojan ja elokuvan välille syntymään, toisin kuin Casino Royalen tarinassa Vesperin kanssa. Nämä ovat sinänsä harmillisia asioita, sillä hiukan isommalla syventymisellä näistä seikoista olisi saatu hyvin mielenkiintoisia. Nyt jää vain sellainen olo, että elokuvantekijät eivät ole jaksaneet panostaa näihin juonenosiin kuin näennäisesti.
Kokonaisuutena Spectre on hyvä Bond elokuva, jolta jää kuitenkin odottamaan hiukan enemmän. Craig on edelleen loistava näyttelijä 007 rooliin ja juoni/ohjaustyö sinällään on toimivaa mutta tietynlainen kunnianhimo elokuvasta puuttuu. Tämä näkyy joissain pinnallisissa ja ohuissa ratkaisuissa, mitkä olisi voitu toteuttaa selkeästi paremmin ja syvemmin. Casino Royalelta alkanut uudelleensyntynyt James Bond konsepti tuodaan tällä elokuvalla kuitenkin kelpo tyylikkäästi tiettyyn päätepisteeseen ja elokuva on hyvin viihdyttävä. Viimeiset neljä Bond elokuvaa (erityisesti Casino Royal ja Skyfall) ovat ehdottomasti tuoneet uskottavuuden ja mielenkiinnon takaisin tähän 50 vuotta vanhaan konseptiin virkistävällä ja modernilla otteellaan, mikä on itsessään jo hatun noston arvoinen temppu. Parannettavaa toki olisi ollut monessakin asiassa mutta jo se, että odotukset uusia Bond elokuvia kohtaan ovat korkeammat kuin koskaan kertoo siitä, miten hyvin James Bondin tuote on nostanut rimaansa ja tasoaan. Mielenkiinnolla odotan mihin suuntaan tulevat mahdolliset elokuvat tästä lähtevät kehittymään ja kenen johdolla.
Arvosana: 7,4/10
EDIT. Pikkupikku typoja, korjailtu…
