Opadelen levyarvostelu no. 6: Swallow The Sun – Songs From The North (I, II & III)
Pitkästä aikaa musiikkiarvostelu, tätä albumia onkin odoteltu jonkin aikaa.
Songs From The North (I, II & III)
”Niin laulut Pohjolan kun sammuu,
hiipuu hiljaa, Hallatar kun viljaa lyö
ja yö tuo kuninkaan tuon talven maan,
niin routaan kaivetaan, lepoon omaan maan
ja laulut Pohjolan mukaan vain saan.”
Musiikkimaailmassa tulee silloin tällöin vastaan eeppisyyttä tavoittelevia tupla-albumeja mutta enpä ole koskaan tripla-albumiin törmännyt ennemmin. Swallow The Sunin uraa on tullut seurattua suhteellisen tiiviisti aina 2007 vuoden mainiosta Hope albumista lähtien. Tyyli on pysynyt yhtyeellä melko uskollisena vuosien varrella, vaikka tietty rosoisuus onkin hiukan tasoittunut alkuaikojen levytyksistä. Tämän tilalle on tullut yhä enemmän melodisuutta (niin lauluissa kuin muutenkin), akustisuutta ja melankolista kauneutta. Hope on edelleen itselleni se merkittävin levytys yhtyeeltä mutta totuus on myös se, että huonoja tai edes keskinkertaisia julkaisuja yhtyeeltä ei löydy. Kun tieto Songs From The North tripla-albumista tuli ilmi, oli ensireaktio niin yllättynyt kuin odottavainenkin. Kunnianhimoa ei yhtyeeltä ainakaan puutu, mutta kuinka bändi onnistuu itse musiikin kanssa tällä kertaa?
Ensimmäinen oikea ratkaisu yhtyeeltä oli se, että tripla-albumin kolme osaa jaettiin musiikkityylien mukaan. Ensimmäinen on tyyliltään perinteistä Swallow The Sunia (suoraviivaisen genren puuttuessa sanotaan tyyliksi vaikka melodinen death/doom metal), toinen vahvasti akustisiin soittimiin painottavaa tunnelmointia ja kolmas funeral doom metallista vaikutteensa ammentavaa louhintaa. Tämä on triplamuotonsa lisäksi erittäin kiehtova ratkaisu myös siksi, että kahden jälkimmäisen tyylistä musiikkia yhtyeeltä ei tyylipuhtaasti ole vielä kuultu. Mutta ennenkaikkea tämä oli oikea ratkaisu siksi, että kolme samantyylistä osaa olisi ollut yksinkertaisesti kohtuutonta ja turhaa.
I aloittaa luonnollisella tavalla albumikokonaisuuden tuoden kuulijoille levyllisen tuttua ja tunnettua Swallow The Sunia. Riffit jyräävät, melodiat kuljettavat kappaleita ja Kotamäen laulu antaa viimeisen originaalin kosketuksen kokonaisuudelle. Ensimmäinen levy on kaikinpuolin hyvin laadukas kokonaisuus, joka vie bändin tyyliä selvästi enemmän Hope levyn tunnelmiin edelliseen Emerald Forest And The Blackbirdiin verrattuna. Kotamäen puhtaat laulu-osuudet ovat lisääntyneet niistä ajoista tosin selvästi, mikä luo levylle paljon tarttumapintaa ja koukkuja melodioidensa ansiosta. Seesteisempi tyyli näkyy myös riffeissä ja groovessa, mistä jää hiukan ristiriitainen fiilis; vaikka riffit ovat edelleen taattua StS laatua, ei yhtyeen alkuaikojen tylytykseen ja bad-ass meininkiin aivan ylletä. Tämä ei tosin ole koskaan ollut Swallow The Sunin musiikin suurin pointti mutta tiettyä lisäsärmää raskauteen jää silti kaipaamaan. Kaikesta huolimatta I-osa on täynnä laadukkaita biisejä, joiden joukosta ehdottomaksi helmeksi nousee levyn aloittava With You Came the Whole of the World’s Tears. Aivan Hopen tai New Moonin tasolle levy ei kuitenkaan yllä, levyt joihin ensimmäisenä tätä lähtisin tyylillisesti vertaamaan. Doomed to Walk the Earthin kaltaisia mestariteoksia ei vain löydy.
II on ehdottomasti tripla-albumin kiehtovin osa ja toimii erittäin onnistuneena tunnelman rauhoittajana kahden raskaamman levyn välissä. Tai tunnelman rauhoittaja on ehkä väärä termi, sillä osan kauniin melodisen pinnan alla kytee Yellowstonen verran painostavaa melankoliaa ja seesteistä raskautta, joka saa kuulijan hyvin syvälliselle tuulelle. II-osa velloo näiden tunnelmien vallassa erittäin tyylikkäästi koko kestonsa ajan ja onnistuu kutkuttelemaan sisäistä Pohjolan poikaa kuulijassa, tuoden mieleen Moonsorrown Jotunheimin tavoin sydäntalven armottomuuden kaikessa kauneudessaan. Erityisesti nimikkokappale Songs From The North uppoaa syvälle, mutta tämän rinnalle on myös nostettava instrumentaali 66,50’N,28,40’E, jonka Agalloch viboista ei voi olla pitämättä. II on tunnelmointialbumi, eikä siksi toimi joka tilanteessa mutta toimiessaan toimii erittäin hyvin.
III muuttaa tunnelman tietyllä tapaa jälleen toiseen ääripäähän, kun viiden kappaleen mittainen albumin osa läväyttää funeral doomin raskaan taakan kuulijan harteille. Kappaleet ovat kyllä raskaita ja mittasuhteissaan suhteellisen pitkiä mutta funeral doom on äärimmäisyytensä takia erittäin hankala genre saada onnistumaan, eikä Swallow the Sun osu aivan napakymppiin tällä tekeleellään. Biisit ovat kyllä hyviä ja sinänsä loppuun asti mietittyjä mutta funeral doom vaatii joko erittäin hypnoottisen tunnelman toimiakseen, tai sitten kappaleiden täytyy olla erittäin nerokkaasti rakennettuja. Lähimmäksi erinomaisuutta levyllä StS pääsee mainiolla kappaleellaan Empires of Loneliness, jossa tunnelataus on hyvin voimakas. Muut neljä kappaletta ovat toimivia mutta eivät nouse lopulta kuolemattomuuden kehän sisäpuolelle; vaadittavaa tunnelmaa ei ole ihan riittävästi kantamaan kappaleita päätyyn asti. Esimerkiksi Esotericin kaltaiseen väkevyyteen ei ihan nyt ylletä. Kuulijan havainto: Swallow The Sunin vahvuus on nimenomaan melodioissa ja niiden suuri poissaolo on tämän osan ongelma. Laadukas levy on mutta jokin viimeinen silaus puuttuu.
Kokonaisuutena Songs From The North on haastava mutta myös palkitseva tripla-albumi. Sisäistettävää ja sulateltavaa on paljon mutta albumi tuntuu massiivisuudestaan huolimatta löytyvän yhä uudestaan ja uudestaan soittimesta, mikä on ehdottomasti hyvä merkki. 21 teoksen joukosta ei löydy huonoja kappaleita mutta todellisia hittejäkään ei valitettavasti ole ainakaan liikaa, jokaiselta albumin osalta löytyessä 1-2 erinomaista veisua. Tämä tekee Songs From The Northista tasaisen vahvan kokonaisuuden, jolla on omat tähtihetkensä mutta joka ei kuitenkaan aivan yllä erinomaisuuteen millään osallaan. Tästä huolimatta tripla-albumin konsepti on erittäin kiehtova ja toteutukseltaan onnistunut, mikä on näin erikoisessa julkaisussa jo itsessään hatun noston arvoinen temppu. Swallow The Sun jatkaa edelleen vahvaa urakulkuaan yhtenä Suomen vetovoimaisimpana metallibändinä, joista 6 laadukasta metallialbumia ja 1 loistava EP ovat väkevä todiste. Nyt yhtye on saanut ulos albuminsa, jonka he omien sanojensa mukaan aina halusivat tehdä, ja josta saavat olla ylpeinä sekä yhtyeen fanit että bändi itse.
Arvosanat:
I: 8,3/10
II: 8,5/10
III: 8,0/10
Kokonaisarvosana: 8,3/10
