Opadelen listaus no. 1: TOP-10 suomalaiset rockalbumit

Uhkailut on nyt uhkailtu ja on aika laittaa sanat teoiksi (vai sanoiksi…?), tässäpä siis spämmiluolan ensimmäinen listaus, jonka aiheena on tällä kertaa kaikkien aikojen parhaat suomalaiset rockalbumit. Tämän kaltaisten listausten muodostaminen on samalla erittäin hauskaa ja haastavaa, sillä Suomesta on vuosikymmenten aikana tullut niin paljon hienoja rocklevyjä, että kymmenen parhaan valitseminen on äärimmäisen vaikeaa. Kaikilla ihmisillä on myös aina jokin tarina suosikkialbumiensa kohdalla, minkä takia levyt muuttuvat merkittävimmiksi ja paremmiksi kuulijalle kuin ne oikeasti ehkä edes olisivat, mikä tekee listaamisista usein aika hankalaa. Myöskään saman bändin tekeleitä en ole valinnut kuin yhden levyn verran listalle, vaikka etenkin kärkipään kahinoissa olisi voinut olla yhtyeiden muitakin levyjä (eli siinä mielessä lista on osaltaan hiukan harhaanjohtava, mutta deal with it). Näin lista pysyy hiukan laaja-alaisempana. Eli, tältäpä näyttää meikäläisen kokoelma kaikkien aikojen parhaista suomalaisista rocklevyistä (joita olen kuullut, luonnollisesti).

Top-10 suomalaiset rockalbumit:

10. YUP – Normaalien maihinnousu (1999)

YUP_Normaalien_maihinnousu

YUP on yksi niistä bändeistä, joiden paluuta odotetaan fanien keskuudessa vesi kielellä. Jarkko Martikaisen johtama poppoo ehti tehdä 11 kokopitkää melkein 20 vuoden aikana ja erityisesti 90-luvulla yhtye oli melko liekeissä. Monia upeita levyjä yhtyeeltä löytyy mutta omaksi suosikikseni on jostain syystä noussut tämä 1999 vuoden Normaalien maihinnousu. Levyltä löytyy useita todellisia hittibiisejä, kuten Varjoleikit, Me viihdytämme teitä, Meitä odotetaan mullan alla sekä omasta mielestäni yhtyeen paras kappale, Pohjaton säkki. Näiden parhaiden värssyjen lisäksi levyn anti on hyvin tasavahvaa YUP:ta, missä ei heikkoja lenkkejä ilmene. YUP:n omaperäinen soundi muodostuu kaiketi juuri tarttuvista melodioista ja rockkoukuista, mitkä yhdistyvät hämmästyttävän saumattomasti hillittyyn häröilyyn. Päälle vielä Martikaisen upeat lyriikat ja lauluääni, niin lopputulos on jotain hyvin originaalia ja jäljittelemätöntä. Normaalien maihinnousu tuo mielestäni yhtyeen tyylin parhaat puolet esille hyvin tyylikkäällä tavalla.

Kohokohdat: Varjoleikit, Meitä odotetaan mullan alla & Pohjaton säkki.
Arvosana: 8,5/10

09. Absoluuttinen Nollapiste – Nimi muutettu (2002)

260px-Absoluuttinen_Nollapiste_-_Nimi_muutettu

Absoluuttinen Nollapiste on YUP:n tapaan yhtye, jolla on täysin jäljittelemätön soundi musiikissaan. Yhtyeen musiikin voisi huoletta heittää progressiivisen rockin muottiin, vaikka sitä se ei sanan klassisessa merkityksessä aivan ole. Pop-vaikutteita kuulee yhtyeen tyylistä myös runsaasti, eikä Nimi muutettu ole poikkeus. Tämä albumi on iskenyt meikäläiseen aina yhtyeen tuotannosta selkeästi parhaiten. Levy on kokonaisuutena hyvin vahva tuotos, jonka vetovoima perustuu enemmän yleistunnelmaan kuin yksittäisiin kertosäkeisiin tai melodioihin. Levyn soundimaailma on hyvin pehmeä ja rauhoittava, ja siksi levy toimii todella monessa tilanteessa. Liimatan lauluääni on yhtä samettia ja hänen oivaltavia lyriikoitaan on erittäin mielekästä pohdiskella ja kuunnella. Erityisen lisämaisteen levylle tuo Rea Metsähonkalan runsaat huiluosuudet, jotka sopivat levyn tunnelmaan täydellisesti. Nimi muutettu on helposta lähestyttävyydestään huolimatta jollain tavalla taiteellista musiikkia mutta juuri tämän taiteellisuuden erinomainen tasapaino yksinkertaisen ulosannin kanssa on yhdistelmä, joka tekee levystä niin loistavan. Ja tietenkin loistavat biisit.

Kohokohdat: Pyhä nynny, Eräät tulevat juosten & Ipswich.
Arvosana: 8,6/10

08. Kuollut Etana – Sitä on pimeä (2004)

sitäonpimeä

Sitten vähän kotinurkkia päin. Kuollut Etana on isossa mittakaavassa erittäin tuntematon yhtye mutta kotopuolella Alavus-Töysä akselilla yhtyeen Sitä on pimeä -levy nauttii hyvin suurta kulttimainetta, eikä ihme, sillä tämä yhtyeen ainoaksi kokopitkäksi jäänyt tekele on erinomainen rockalbumi. Musiikillisesti levy on rosoista punkilla höystettyä raskasta rockia, jonka räkäinen ja kaunistelematon ulosanti antaa levylle todella suuren latauksen energiaa ja särmää. Yhtye onnistuu myös yhdistelemään erikoisesmpiakin musiikkityylejä täysin luonnollisesti biiseihinsä, mistä paras esimerkki on huikaiseva Jumala rakastaa minua -kappale; reggaepoljennosta muutetaan täyskäännöksenä punkrockiin, mutta vaihdos kuulostaa totaalisen luonnolliselta. Harva bändi kykenee moiseen. Laulu & lyriikka puolella Sitä on pimeä on erinomainen tuotos; Jussin laulu on vittumaisen raakaa mutta samalla hyvin tunteellista ja vahvaa, ja biisien lyriikat ovat synkkiä ja suoraviivaisia tarinoita elämän varjopuolista, aina väkivallasta itsetuhoisuuteen ja kaikkeen siltä väliltä. On harmillista, ettei yhtye koskaan päässyt kunnolla lentoon uransa aikana mutta niin, näin nämä asiat tahtovat hyvin usein myös mennä.

Biisejä pääsee muuten kuuntelemaan yhtyeen nettisivuilta, suosittelen.

Kohokohdat: Sitä on pimeä, Jumala rakastaa minua & Oi järveni.
Arvosana: 8,6/10

07. Kuolleet Intiaanit – Puuluuranko (2005)

Kuolleet_Intiaanit_-_Puuluuranko

Kuolleet Intiaanit on yksi niistä bändeistä, jotka olisin ehdottomasti halunnut nähdä livenä. Valitettavasti bändiin tutustuin vasta yhtyeen hajottua, niin tätä mahdollisuutta ei lopulta minulle suotu. Kyseessä on yksi Suomen ns. alternative härörockyhtyeistä, johon luen myös mukaan mm. erinomaiset yhtyeet kuten Sydän, Sydän ja Risto. Näille yhtyeille muuten erityismaininta tässä vaiheessa, tavallaan olisivat paikan tällä listalla ansainneet, erityisesti Sydän, Sydän yhtyeen levy Usko itseesi ja Riston Aurinko aurinko plaa plaa plaa, upeita tekeleitä. Mutta nä on näitä henkimaailman juttuja, joten nyt näin. Kuolleet Intiaanit oli Seinäjokelainen yhtye, joka ehti uransa aikana julkaista vain kaksi albumia. Silinteritie ei auennut itselleni kovinkaan hyvin mutta yhtyeen 2005 vuoden debyytti Puuluuranko on tätä vastoin aivan erinomainen levy. Musiikillisesti yhtye sekoittaa myös omalla tavallaan raakaa punkkia suoraviivaiseen rockiin mutta heidän kokeellinen tyylinsä tekee musiikista lopulta jotain ihan muuta. Pilkettä silmäkulmassa on ollut paljon tätä levyä tehtäessä, ja lopputulos kuulostaa surrealistisen energiseltä kokonaisuudelta hassuttelua, meteliä ja rockia. Asennetta levyltä huokuu erittäin paljon ja jollain tavalla albumi on suuri keskisormen osoitus vesittyneelle ja tylsistyneele rock skenelle. Erinomainen teos puhdasta tajunnanvirtaa.

Kohokohdat: Tulen keskellä, Lintu-Ilma-Kala, Kompassi luonteeseen.
Arvosana: 8,7/10

06. Viikate – Marraskuun lauluja II (2007)

marraskuunlauluja2

Viikatetta on tullut kuunneltua 2005 vuodesta asti hyvin tiiviisti ja yhtyeestä onkin tullut vuosien varrella itselleni erittäin merkittävä. Vaikka parhaat muistot kohdistuvat itselläni levyihin Surut pois ja kukka rintaan sekä Kaajärven rannat, on Marraskuun lauluja II musiikillisesti ehdottomasti laadukkain ja kypsin levy yhtyeen tuotannossa. Viikate on viime vuosina käynyt hiukan liikaa itseään toistavaksi ja välillä jopa tylsäksi yhtyeeksi, mutta jokaisella levyllä onneksi on aina myös loistavia biisejä mukana. Marraskuun lauluja II -levyltä ei kuitenkaan löydy yhtään heikompaa hetkeä ja kokonaisuutena levyn musiikillinen draaman kaari on kerrassaan upeasti toteutettu. Olen aina pitänyt Viikatteessa eniten sen melankolisesta ja hitaammasta ulosannista, jolloin yhtyeen omalaatuinen raskaan rockin ja rautalangan sekoitus pääsee ehdottomasti parhaiten oikeuksiinsa. Marraskuun lauluja II edustaa juuri tätä puolta, yhtyeen tehdessä tarkoituksella tästä albumista juuri melankolisemman normaalin moshausrockin sijasta. Levy onkin juuri siksi mielestäni yhtyeen paras, sillä siinä yhdistyy tyylikkäästi vanhan Viikatteen väkevä tunnelma modernisoituihin soundeihin ja parempaan soittotaitoon. Kaiken keskiössä on tietenkin erinomaiset sävellykset ja niiden muodostama kokonaisuus, jollaista Viikate ei ole enemmin saati sitten myöhemmin onnistunut koskaan tekemään. Erityismaininta vielä Kaarlen loistaville lyriikoille (jotka myös nykyään ovat vähän jo väsähtäneitä) ja Amorphiksen In the Beginning (Ensimmäinen runo) -coveroinnille.

Kohokohdat: Valssi ikinä anteeksi, Ensimmäinen runo & Iäisyys.
Arvosana: 8,8/10

05. Ultra Bra – Vesireittejä (2000)

Ultra_Bra_-_Vesireittejä

Ultra Bra on kenties Suomen legendaarisimpia rockyhtyeitä ja bändin suosio oli aikoinaan melkoinen. Näin laaja-alainen orkesteri on kuitenkin taloudellisesti varmasti erittäin haastava ylläpitää mutta musiikillisesti se antoi mahdollisuuksia todella hienoihin saavutuksiin. Neljän levyn joukosta Vesireittejä on ehdottomasti yhtyeen paras, niin kokonaisuutena kuin yksittäisinä biiseinäkin. Musiikillisesti albumi on hyvin monikerroksista suomenkielistä rockia, jossa yhdistyy tyylikkäästi letkeä svengi raskaampaan rockiin ja big band meininki hauraaseen tunnelmointiin. Myöskään tällä levyllä ei heikkoja lenkkejä esiinny ja biisien järjestys on loppuun asti mietitty; raaskaammasta poljennosta liidetään kevyeen svengiin huoletta, suvantofiilistelyjen kautta taas energiseen meininkiin, jne. Koko komeuden kruunaa levyn päättävä Itket ja kuuntelet -kappale, joka on omasta mielestäni yksi parhaista suomalaisista rockbiiseistä, mitä on koskaan tehty. Todella mahtipontista ja väkevää tunnelmointia. Kerrassaan loistavan bändin kerrassaan upea albumi.

Kohokohdat: Vesireittejä, Rubikin kuutio & Itket ja kuuntelet.
Arvosana: 9,0/10

04. Magyar Posse – Kings of Time (2004)

kingsoftime

Magyar Posse on tämän listauksen todellinen outolintu, sillä yhtye edustaa instrumentaalipohjaista post-rock genreä, jolla on loppujen lopuksi rockin kanssa tekemistä yhtä paljon kuin ambientinkin. Post-rock on kuitenkin periaatteessa rockin alagenre, joten listapaikka on ansaittu. Erityisesti siitä syystä, että Kings of Time on tajuttoman hieno albumi. Levy sisältää 7 nimetöntä kappaletta, jotka muodostavat käytännössä yhden suuren kappaleen vain osiin pilkottuna. Levy sopii moneen tilanteeseen; taustamusiikiksi, nukkumaanmentäessä, viskin hörppimisen lomaan, baarikeikoille, keskittymistä vaativaksi musiikiksi, you name it. Levy on tunnelmaltaan hyvin pohdiskeleva ja melankolinen, eikä se kiirehdi mihinkään missään vaiheessa, vaan etenee kuin leijuen usvassa eteenpäin. Kings of Time on musiikillisesti erittäin väkevä tuotos, josta löytää useammankin kuuntelun jälkeen aina jotain uutta hienoa koukkua. Levy on yksi post-rock genren ehdottomia suosikkejani ja nousee kaikkien aikojen levyissäkin suhteellisen korkealle. Hieno bändi, erinomainen levy.

Kohokohdat: Koko levy
Arvosana: 9,2/10

03. CMX – Talvikuningas (2007)

talvikuningas

CMX on yksi Suomen uraauurtavimista rockyhtyeistä ja ansaitsee monella tapaa tulla mainituksi, kun puhutaan Suomen rockkentästä. Levyjä bändi on tehnyt ihan tolkuttoman määrän ja vaikka kaikki niistä eivät ole ihan mieleeni, niin hyviä albumeja bändi on kuitenkin tehnyt erittäin monta. Vuoden 2007 Talvikuningas yllätti allekirjoittaneen kuitenkin totaalisesti monestakin syystä. Ensinäkin Talvikuningas on scifi tarinalla maustettu konseptialbumi, toisekseen levyn teokset menevät vahvasti progen puolelle ja kolmannekseen albumin voisi periaatteessa lukea jopa metallialbumiksi, asia mitä en CMX:n kaltaiselta vannoutuneelta rockyhtyeeltä kuvitellut koskaan kuulevani. Pidän levyä kuitenkin edelleen rockalbumina, joka on vain vahvasti maustettu metallimusiikin elementeillä, joten paikka listalla on ansaittu. Musiikillisesti Talvikuningas on huikaiseva; kappaleet ovat hyvin polveilevia ja moniulotteisia mutta samaan aikaan oudolla tavalla helposti lähestyttäviä. Kitarariffit ovat täyttä rautaa, melodiat porautuvat aivoihin ja groove on kauttaaltaan erittäin tarttuvaa. Koukkuja viljellään jatkuvasti, ja joukossa on myös suoranaisia mestariteoksia, joista nostaisin jalustalle erityisesti kappaleet Kaikkivaltias, Punainen komentaja sekä Kaikkivaltiaan peili. Talvikuningas on tyylillisesti hyvin epätavallista CMX:ää mutta samaan aikaan bändi kuulostaa tasan itseltään, mikä tekee levystä hyvin luonnollisen osan yhtyeen diskografiaa. Selkeästi sekä bändin paras että yllättävin teos.

Kohokohdat: Kaikkivaltias, Punainen komentaja & Kaikkivaltiaan peili.
Arvosana: 9,3/10

02. Von Hertzen Brothers – Approach (2006)

approach

Von Hertzen Brothers on yksi ehdottomia suosikkibändejäni ja tässä on yksi yhtye, jolta olisi helposti voinut ottaa ainakin kaksi edustajaa tälle listalle. 2008 vuoden Love Remains The Same on huikaisevan hyvä albumi ja monella tapaa parempi levy kuin moni tällä listalla oleva albumi mutta periaatteellisista syistä päätin valita vain yhden edustajan per bändi tähän. Jopa LRTS:ää parempi albumi yhtyeeltä on mielestäni 2006 vuoden Approach, eikä yhtye ole näiden peräkkäisten levyjen jälkeen enää missään vaiheessa päässyt musiikillisesti samalle tasolle. Progen vaikutteet yhtyeellä ovat suurimmillaan juuri näillä albumeilla mutta yhtyeen musiikki on aina ollut jotain paljon enemmän kuin ”pelkkää” progea; popin vaikutteet ovat hyvin vahvasti läsnä ja jollain tavalla yhtye edustaa myös siirappisten rakkauslaulujen tyyliä. Musiikki on kuitenkin täyttä rautaa ja ehkäpä juuri omaperäisen tyylinsä ansiosta yhtye on noussut ihmisten tietoisuuteen niin tavallisen kansan kuin musadiggareidenkin piireissä. Approach on täynnä toinen toistaan upeampia teoksia ja kokonaisuutena levy hipoo täydellisyyttä. Timanttisia hetkiä on todella paljon ja huonoimmillaanikin levy on erittäin laadukasta rockmusiikkia. Parhaimmillaan se on parasta musiikkia maailmassa. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä erityisesti huikeassa Kiss A Wish mestariteoksessa ja sen huilusoolon nostatuksessa, kerrassaan fantastinen teos. Approach on itselleni erittäin merkittävä albumi muutenkin, siihen tulee palattua aina tasaisin väliajoin ja aina joutuu toteamaan, että on se edelleen vain yhtä kova. Kyllästymistä ei kertakaikkiaan voi tapahtua.

Kohokohdat: Endlessly, Kiss A Wish & After All.
Arvosana: 9,4/10

01. Kingston Wall – II (1993)

475px-Kingston_Wall_-_II

Ah, Kingston Wall, mitäpä yhtyeestä vielä voisi sanoa mitä ei ole jo tuhanteen kertaan sanottu? Monien mielestä kyseessä on Suomen rockhistorian hienoin yhtye ja melkeinpä on pakko samaan huutoon ääneni yhdistää. Vaikka yhtye teki vain 3 albumia, on heidän jättämä jälkensä ollut järisyttävää, yhtyeen musiikin ollessa vaikutteena luultavasti lukuisille myöhemmille suomalaisille bändeille. Yhtyeen I -albumi on vielä hyvin happoisen kuuloinen ja kokonaisuutena ei vielä niin vahva mutta omaperäinen ja vaikuttava debyytti siitä huolimatta. III -levy on taas elektrovaikutteidensa, vahvan tunnelmansa ja musiikillisen kokonaisuutensa ansiosta erittäin hieno albumi, jonka lyriikat ovat kuitenkin pikkuisen verran huuhaata (levyllä on tosin mielestäni yhtyeen paras kappale, eeppinen The Real Thing).

II -albumi on kuitenkin kaikinpuolin lähes täydellinen levy; biisit ovat kauttaaltaan timanttia ja kokonaisuus on erinomainen. Levy on yhtä ilotulitusta alusta loppuun ja imee kuulijan mukaansa valtavalla energiallaan erittäin tehokkaasti. Instrumentaalien suuri määrä on musiikillisen draaman kaarta ajatellen erinomainen valinta, niiden toimiessa loistavina saatteina isompien biisien välissä. Levy on myös hyvin monitunnelmainen, fiilisten vaihdellessa jamittelusta kansanmusiikkifiilistelyyn ja melankolisesta tunnelmoinnista superenergiseen rockaavuuteen. Trio Jylli – Kuoppamäki – Walli oli kyllä semmoinen kolmikko, ettei ole moista taittu Suomen rockkentässä sen koomin nähdä; kolmen miehen luoma groove on niin erinomainen, että levyäkin kuunnellessa kuulostaa siltä kuin taustalla olisi isokin bändi (livemenosta  nyt puhumattakaan). Kaikki soittajat ovat sekä solisteja että säestäjiä, Jyllin ja Kuoppamäen pitäessä komppia hävyttömän hienosti kasassa Wallin sooloillessa kitarallaan, kuitenkin niin että koko ajan myös basso ja rummut ovat solistisessa roolissa. Bändi on hyvin merkittävä osa Suomen rockhistoriaa ja vaikka tarina päättyi traagisesti, on musiikki jäänyt upealla tavalla elämään jälkipolville. Jopa niin hyvin, että yhtyeen II on albumina mielestäni kaikkien aikojen suomalainen rockalbumi.

Kohokohdat: We Cannot Move, Shine on Me & You.
Arvosana: 9,5/10

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi