Opadelen peliarvostelu no. 20: Middle Earth – Shadow of Mordor
Nykyään taitaa olla open world pelejä enemmän kuin vähemmän. Noh, jos ne toimii niin mikäs siinä.
Middle Earth: Shadow of Mordor
The Lord of the Rings on teoksena kiistatta modernin fantasiakirjallisuuden kivijalka ja raamattu, josta lukuisat fantasiatarinat ja jopa bändit ovat enemmän tai vähemmän ottaneet vaikutteita. Uuteen loistoon tarina ponnahti 2000-luvun alussa, kun Peter Jackson toi tarinan valkokankaalle kolmen massiivisen elokuvan voimin. Elokuvat ovat kieltämättä olleet suurmenestys, vaikka laadullisesti oikeastaan vain ensimmäinen osa, The Fellowship of the Ring yltää loistavalle tasolle. Keskimaan huumaa on eletty myös 2010-luvulla, kun Jackson toi Sormusten herraa ennakoineen Hobitti-tarinan trilogian muotoon, mutta valitettavasti tämä sarja ei yltänyt aikaisemman tarinan tasolle, vaikka An Unexpected Journey ja Desolation of Smaug varsin onnistuneita elokuvia omasta mielestäni ovatkin. LotR aiheisia pelejä on julkaistu viimeisen 15 vuoden aikana myös melko paljon, mutta en muista yhtään peliä, mikä kertoisi omaa tarinaansa Tolkienin loresta. The Shadow of Mordor edustaa tätä kastia, pelin tarinan sijoittuessa ajallisesti Hobittien ja LotR seikkailujen väliseen aikaan. Talion niminen ranger kokee karmean kohtalon Black Gatella, kun hänen perheensä ja hänet surmataan Sauronin korkea-arvoisen upseerin, The Black Handin, toimesta. Talion jää kuitenkin mystisesti eloon tuonpuoleisen ja elävien välimaastoon yhdessä Celebrimbor nimisen haltian sielun kanssa ja heistä tulee yksi ja sama olento. Kostoretken ainekset ovat valmiit, kun Talion lähtee armottomalle ristiretkelle tuhotakseen Black Handin, mutta tietenkin tarinaan liittyy paljon enemmän, mitä aluksi annetaan ymmärtää.
Shadow of Mordor on puhdasverinen seikkailu- ja fantasiapeli, joka sijoittuu open world tyylisesti Mordorin lähialueille. Maailma on visuaalisesti tyylikäs ja LotR elokuville melko uskollinen. Peli sijoittuukin kahteen eri open-world alueeseen, karumpaan Black Gaten lähiympäristöön Uduniin sekä vehreämpään ja eksoottisempaan Nurniin. Päätehtävien seuraaminen on pelissä poikkeuksellisen helppoa, sillä valikosta näkyy koko ajan oma edistyminen 20 vaiheisella pääjuonella. Tämä on hieno ominaisuus, sillä pelaaja pystyy rytmittämään selkeämmin omaa etenemistään suhteessä sivutehtävien suorittamiseen, mitkä antavat pelaajalle useiksi tunneiksi puuhasteltavaa. Sivutehtävät jakautuvat hyvin pitkälti artifaktien löytämistehtäviin, aseiden kehittämistehtäviin, orjien vapauttamistehtäviin ja örkkikapteenien tappamistehtäviin. Tehtävistä riippuen pelaaja joutuu hyödyntämään joko oveluuttaan stealth etenemisellä, voimaansa taistelemalla tai vaikka taikavoimiaan ottamalla vihollissotilaita haltuun. Eri tyyliset lähestymistavat ovat hyvin olennainen osa peliä, sillä sinänsä koukuttava taistelumekanismi kävisi muuten todella puuduttavaksi nopeasti, mitä se nytkin jo tekee. Taistelusysteemi on kopioitu lähes suoraan Batmanin Arkham peleistä (koska Warner Bros), mikä on ratkaisuna hyvä ja huono: mekanismi on intensiivinen ja koukuttava, mutta hack n’ slash tyylistään johtuen pitemmän päälle yksitoikkoinen ja puuduttava. Varsinkin, kun taisteluita Shadow of Mordorissa on enemmän kuin tarpeeksi tarjolla joka nurkan takana. Tämän lisäksi SoM edustaa samaa ikävää pelien nykytrendiä, missä peli ohjaa pelaajaa taisteluissa kädestä pitäen esittämällä mitä nappia pitää painaa seuraavaksi, mikä syö mielekkyyttä ja luovuutta pelaajalta melko tehokkaasti.
Sivutehtävät ovat pelattavuudeltaan oikein mukavia ja hauskoja, mutta loppujen lopuksi nämä ovat niiden ainut hyvä puoli. Tarinallisesti tehtävät ovat höyhenenkevyitä ja niissä toistuu jatkuvasti samat kaavat, minkä seurauksena peli alkaa toistamaan itseään näitä suorittaessa hyvin nopeasti. Mutta mikäli pitää mukavan haastavasta pikku näpräämisestä ja hahmon kehittämisestä, niin niitä suorittaa kyllä mielellään. Itse pääjuoni uppoutuu mukavasti Tolkienin maailmaan, ottamalla tarinaan mukaan useita merkittäviä LotR hahmoja, mutta myös uusia muita mielenkiintoisia hahmoja, kuten haltia-aave Celebrimbor, kääpiö Torvin sekä tietysti päähenkilö Talion. Celebrimborin jäyhä, armoton luonne ja suunnattomat voimat tekevät hänestä yhdessä metsästäjä Talionin kanssa pelätyn hahmon örkkien keskuudessa, mutta päähenkilökaksikosta tekee mielenkiintoisen heidän kummallinen yhteinen kohtalonsa ja erilaiset persoonallisuudet, joista löytyy lopulta kuitenkin paljon samojakin arvoja. Talionin ja Torvin metsästyssessiot ovat myös pääjuonessa oikein mukavaa seurattavaa, joten hahmot sinänsä ovat pienestä lukumäärästään huolimatta oikein toimivia. Poislukien pääpahis Black Hand, joka on vain stereotyyppinen pahis. Lisäksi lopullinen taistelu häntä vastaan oli laimeudessaan melkoinen antikliimaksi.
Pelattavuudeltaan Shadow of Mordor on jouhevaa ja vaivatonta. Bugeja ei juurikaan tullut vastaan ja liikkuminen Talionilla on helppoa ja vaivatonta, vaikka välillä hahmo hyppii ja pomppii vähän liiankin sulavasti. Taistelutilanteissa ohjattavuudessa tulee usein ongelmia esiin, varsinkin jos vihollisia on useampia ympärillä; tietyille vihollisille tarkoitetut iskut saattavat intensiivisessä mähinässä mennä täysin vääriin paikkoihin. Muutoin taistelut ovat visuaalisesti oikein näyttäviä ja graafisesti tyylikkäitä, mutta intensiivisyydestään johtuen pelaajan kannattaa tauottaa pelisessioita tietyin väliajoin, sillä keskittymistä vaativa pelaaminen on myrkkyä silmille. T: yöllä massiiviseen pääkipuun herännyt geimeri. Hahmonkehityksen rajoitukset ja muutamaan taktiseen tyyliin panostava systeemi aiheuttavat pelattavuudessa kuitenkin sen, ettei pelaajalla ole loppujen lopuksi ihan hirvittävän paljon mahdollisuuksia vaikuttaa hahmon vahvuuksiin ja heikkouksiin. Talionin voimat ovat mitä ovat, eikä esim. Skyrimin kaltaista tarkkaa voimien keskittämistä ja kehittämistä ole pelissä mahdollisuus tehdä, mikä on sääli.
Shadow of Mordor on hauska open-world fantasiaseikkailu, joka on uskollinen Tolkienin lorelle ja Peter Jacksonin elokuvaversioille LotR:sta. Juoni on pelissä ihan hyvä ja pelattavuus vaivattoman hauskaa, mutta suppeahkot hahmon kehittämismahdollisuudet, apaattinen antagonisti ja itseään toistavat tehtävät laskevat pelin arvoa valitettavalla tavalla. Shadow of Mordor on kuitenkin LotR faneille ja fantasiapelien ystäville hyvä hankinta, jonka parissa kuluu useampi kymmenen tuntia oikein rattoisasti. Erityisen suositeltava peli on, mikäli pitää Arkham pelien taistelusysteemistä, sillä Shadow of Mordorin mekanismi on lähes identtinen niihin verrattuna. Ainoa ero on se, että nyrkkien ja tyrmäysten sijaan käytössä on teräaseet ja lopputuloksena katkottuja päitä. Tolkienin universumi on kuitenkin erittäin laaja ja kiehtova, joten jatkossa toivoisi näkevän enemmänki loreen sijoittuvia pelejä, kenties jopa Morgothin aikakauteen tai johonkin muuhun ajanjaksoon/paikkaan, joka ei suoranaisesti liity LotR tarinan ympärille. Jäädään odottelemaan.
Arvosana: 7,6/10
