Opadelen peliarvostelu no. 22: Gwent – The Witcher Card Game

Helou helou. Pökköä pesään.

Gwent – The Witcher Card Game

Viime vuosina digitaalisten korttipelien suosio on kasvanut roimasti, etenkin Blizzardin Hearthstonen myötä, missä mäiskitään vastustajia Warcraftin universumin tutuilla hahmoilla ja oliolla. Vaikka legendaarinen Magic the Gathering on edelleen fantasia korttipelien ehdoton kuningas, on muissakin genren peleissä paljon strategisia elementtejä ja koukkua mukana. The Witcher pelisarjasta tuttu Gwent korttipeli on sivupeliksi itse pelien ohelle erittäin hauska lisä, joten on ymmärrettävää, että siitä on viimein tullut myös oma installaationsa, vaikkakin vasta beta asteella.

Idealtaan korttipeli on sama kuin The Witcher 3 pelissä: kaksi kolmesta kierroksesta voittaa ja pelaajien on korttien avulla saatava suurempi voimamäärä kuin vastustajalla per kierros voittaakseen. Eri korteilla on eri voimat, minkä lisäksi erikoistaidot ja taiat tuovat paljon jännitettä ja taktikointia peliin. Erikoisvoimat voisikin jakaa kolmeen kategoriaan: vaurioittaviin, voimaannuttaviin ja taktisiin efekteihin. Korttipakkoja on 5 ja jokaisella pakalla on mahdollisuus valita kolmesta eri johtajakortista, joilla on omat erikoisuutensa ja joiden mukaan loppupakka yleensä määräytyy.

Gwentin suola on se, että pelaaja pystyy haastamaan netin kautta toisia pelaajia ympäri maailmaa ja voittojen/häviöiden perusteella määräytyy oma EXP:n kautta kertyvä level sekä ranking taso, joka kertoo käytännössä miten hyvä pelaaja olet. Tämän lisäksi pelissä on päivittäin mahdollisuus kerätä tietty määrä raaka-aineita, joilla pystyy ostamaan uusia korttikekoja ja täten kehittämään omia pakkoja. Puhtaalla rahalla niitä pystyy myös ostamaan, mutta itse en ainakaan tällaisessa hupipelissä ole moiseen lähtenyt. Nämä seikat tuovat peliin mukavasti koukuttavuutta ja jatkuvuutta, kun pelaaja voi yrittää kehittää hahmonsa leveleitä ja rankingia, kenties jopa maailmantilastoille asti. Itse olen tuossa rankingissa sijalla 54 000 +, joten ei siinä ihan helposti ykköseksi päästä.

Itse pelin idea ja pelattavuus on Gwentissä erittäin hyvä ja hauska, ja pelin äärellä saattaakin vierähtää huomaamatta useampi tunti, erityisesti alkuvaiheessa. Pelissä voi kehitellä erilaisia strategioita ja taktiikat muuttuvat usein myös vastustajien mukaan, mikä tekee Gwentistä hyvinkin jännittävän kokemuksen. Erilaiset pakat pitävät sisällään myös hyvin erityylisiä pelitapoja, joista osa on suoraviivaisempia kuin toiset ja osa erittäinkin taktisia; Nilfgaardin pakka on haastava vastus, koska sillä on lukuisia taktisia mahdollisuuksia suolata vastustajan peli, kun taas Monstereiden tietyt tyylit ovat ennalta-arvattavissa ja siksi vastustajalle paremmin hallittavissa, jne. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että tiettyjä pakkoja olisi helpompi voittaa kuin toisia, mutta tietty arvaamattomuus on eduksi tietyille pakoille. Kokemukseen nojaten voisi nyrkkisääntönä sanoa, että pakka, joka keskittyy pelaamaan omaa peliä pärjää huonommin kuin pakka, joka keskittyy suolaamaan vastustajan peliä. Tämäkään ei päde tosin silloin, jos vastustajan suolaus ei ole riittävän tehokasta.

Gwent muistuttaa muutoin paljon Blizzardin Hearthstonea: EXP karttuu pelaamalla, eri pakoilla on eri kortit, pelaaja pystyy kommunikoimaan iskulausein vastustajan kanssa, jne. Pidän itse Gwent peliä kuitenkin mielenkiintoisempana pelinä, johtuen pääasiassa sen erätyylin tuomista taktisista elementeistä ja kombinaatioiden laajemmista käyttömahdollisuuksista. Gwentin ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että vaikka se on The Witcher pelien Gwent versiota paljon monipuolisempi, niin pakkakohtaisia taktiikoita ja kortteja on loppujen lopuksi hyvin rajallinen määrä. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja näkee yleensä jo ensimmäisillä vastustajien siirroilla, minkälaista taktiikkaa tämä tulee noudattamaan; pakkakohtaisia strategioita on ainakin tällä hetkellä pelissä vain parista muutamaan. Korttikekojen hankkiminen on tämän takia myös hiukan tylsää, sillä sieltä saa käyttöön pääasiassa aina samoja kortteja, harvinaisuuksien jäädessä oikeasti harvinaisuuksiksi. Tämä aiheuttaa pelissä sen, että vaikka se koukuttaa pelaajan nopeasti, niin yhtä nopeasti siihen myös kyllästyy. Toivotaan, että BETA version jälkeen mahdollisuudet laajenevat huomattavasti.

Gwent on hauska peli, jonka vuoropohjainen pelityyli tekee siitä miellyttävän jopa kaltaiselleni kaverille, joka ei nettipelaamisesta muuten perusta yhtään. Ymmärrän nettipelien koukuttavuuden, mutta pärjätäkseen niissä pelaajan täytyy uhrata aikaa ja energiaa niihin niin kohtuuton määrä, ettei siinä ole enää mitään tolkkua (esim. Starcraft 2). Elämässä on muutakin ja vaikka Gwentin kanssa lukiuduinkin käytännössä kahdeksi viikoksi kokonaan PS4:n eteen, niin se oli koko sen ajan hauskaa ja huoletonta, ei kuumottavaa ja stressaavaa, kuten normaalit nettipelit. Olen tavallaan myös kiitollinen, että peliin kyllästyi suhteellisen nopeasti, sillä en haluaisi enää kolmatta viikkoa ruudun ääressä olla. Joskus peit koukuttavat kuitenkin niin tehokkaasti, ettei muuta vaihtoehtoa ole. Gwent jää BETA asteellaan nyt kuitenkin hauskaksi ja mielenkiintoiseksi hupipeliksi, josta saa nyhdettyä kaiken tarvittavan hyvinkin lyhyessä ajassa.

Arvosana: 8,0/10

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi