Opadelen peliarvostelu no. 7: Crysis 1-3
Sitten hypätään First Person Shooterien maailmaan jälleen. Crysis trilogia kyseessä ja arvostelu tapahtuu Unchartedin tavoin koko pelisaagasta. Pelit on julkaistu vuosina 2007, 2011 ja 2013.
Crysis Trilogy
Far Cry -pelisarjan luonut Crytek sai vuonna 2007 näkyvyyttä osakseen julkaistuaan trilogiaksi muodostuvan Crysis pelin markkinoille. Peli on tyyliltään lähellä klassista FPS genreä lisättynä scifi elementeillä ja muutamilla omaperäisillä mausteilla. Lähitulevaisuuteen sijoittuva peli keskittyy Yhdysvaltojen armeijan erikoisjoukon, ”Raptor Squadin” salaiseen tehtävään Pohjois-Korean maaperällä, jossa ryhmän on määrä ottaa selvää alueelta löytyneen mystisen arkeologisen esineen alkuperästä. Lopultahan kyse on tietenkin jostain ihan muusta ja ennenpitkää ollaan globaalin alien invaasion kynnyksellä ja hommat meinaa levitä käsiin. Crysis 2 ja 3 jatkavat ensimmäisen osan viidakossa alkavaa tarinaa New Yorkin kaupungissa ensin muutamaa vuotta ja lopulta yli 20 vuotta myöhemmin Crysis tapahtumista.
Ensimmäinen Crysis on kokonaisuutena trilogian laadukkain osa, vaikkakaan ei kaikilta osa-alueilta. Juoni on tasoa mukiinmenevä eikä tarjoa mitään kovin yllättävää tai originiaalia ja tämä onkin koko trilogian suurin ongelma. Crysis on kuitenkin pelattavuudeltaan hauska ja sulava peli, jossa voit perinteisen ammuskelun lisäksi harrastaa erilaisia taktiikoita aina hiljaisista stealth iskuista rajuihin rynnäkköihin ja etäisistä tarkka-ampumisista erilaisiin lähikontakteihin.
Kaikissa Crysis peleissä päähenkilöllä (ensimmäisessä Nomad ja jälkimmäisissä Prophet, molemmat ovat Raptor Squadin jäseniä) oleva ”nanosuit” onkin yksi trilogian parhaista puolista; se tekee hahmosta eräänlaisen superihmisen antaen tälle mahdollisuuden näkymättömyyteen, vahvaan suojapanssariin, voimaiskuihin ja taktiseen taistelukentän tarkkailuun. Tämän lisäksi ensimmäinen Crysis tarjoaa ”sandbox” tyylisen pelikentän, jossa pelaaja liikkuu avoimissa tiloissa ja kykenee täten suorittamaan tehtäviään näppärästi useilla eri tyyleillä. Välillä pelaaja pääsee myös mässäilemään tykistöllä ja panssarivainuilla, mikä on erittäin hauskaa.
Crysisin grafiikat ovat poikkeuksellisen laadukkaat 2007 vuoden pelille ja tästä peli sai julkaisuaikanaan paljon huomiota. Parannuksia tuli tietenkin vielä trilogian myöhemmille osille ja vaikka ulkonäkö ei tee mistään pelistä automaattisesti hyvää, on Crytekin saavutuksia pakko ihailla ja ne tuovat tiettyä lisäarvoa peleille. On vaikea kuvitella esimerkiksi Final Fantasy VII:n ja ensimmäisen Crysisin välillä olevan vain 10 vuotta eroa ja Crysis pärjää vertailussa edelleen uutuuspeleille tällä saralla.
Crysis 2 ei omaa ensimmäisen osan viidakossa temmeltämisen viehätystä ja New Yorkin kaduilla riehuminen jääkin putkijuoksumaisen tyylinsä, keskinkertaisen (ja hiukan omituisen) juonensa ja värittömien hahmojensa takia jokseenkin latteaksi kokemukseksi. Juonen lisäksi minkään trilogian osan hahmot eivät ole erityisen mielenkiintoisia mutta jotenkin Crysis 2:ssa kaikki hahmot (ehkä Hargreavea lukuunottamatta) ovat tylsiä eikä niihin synny mitään sidettä. Etenkin tiedemies Gould on todella laimea versio Metal Gear Solid saagan Hal Emmerichistä, jos vertailukohteita täytyy hakea. Peli tuo taistelutilanteisiinkin vain muutamia uudistuksia, joten merkittävää kehitystä ensimmäiseen osaan ei ole tälläkään saralla. Pelattavuus on edelleen kuitenkin viihdyttävää ja hauskaa, mikä nostaa Crysis 2:n kelpo peliksi.
Crysis 3 päättää tarinan tyylikkäästi ja kuten trilogian päätösosilla yleensä on tapana, on tämä selkeästi tunnelmaltaan mahtipontisin ja henkeäsalpaavin. Taistelumekanismiin on tuotu hyviä uudistuksia etenkin aseissa ja näistä mainittavimpana uniikki jousiase, jolla pelaaja pystyy näkymättömänä napsimaan vihulaisia tehokkaasti normaalein, sähköistetyin, palavin ja räjähtävin nuoliammuksin. Muutenkin stealth hiipimisen merkitys korostuu Crysis 3:ssa mukavasti vaikka massiivisia rähinöitä pääsee myös toteuttamaan paljon.
Vaikka mielestäni alkuperäisen Crysis pelin viidakkomaisema on tunnelmaltaan hienoin, on Crysis 3:n futuristisessa New Yorkin erämaassa myös oma hohtonsa. Tämän lisäksi hahmoihin on selkeästi panostettu Crysis 2:sta enemmän ja välillä esiintyy jopa oikein menevää draamaa. Etenkin alkuperäisen Raptor Squadin Michael ”Psycho” Sykesin, päähenkilö Prophetin ja kapinallisjohtaja Claire Fontanellin välinen kemia on hyvin toteutettua ja antaa pelille toisessa osassa puuttunutta inhimillisyyttä. Juoni on muutenkin kenties koko trilogian parasta antia vaikka edelleenkään liiallisesta omaperäisyydestä peliä ei pääse syyttämään. Esimerkiksi Biowaren Mass Effect trilogian kaltaiseen mestarillisuuteen ei päästä lähellekään mutta huonoksi Crysis tarinaa ei silti voi sanoa.
Kaikenkaikkiaan Crysis pelisarjan kanssa viihtyy varsin mukavasti vaikka mestariteokseksi siitä ei ole. Pelattavuus on hauskaa ja rentoa mutta tositilanteissa myös adrenaliinintäytteistä ja jännittävää, minkä ansiosta Crysis pelisarjaa voi huoletta suositella kaikille FPS faneille. Tarina on vähän omituinen ja lopulta hiukan mielikuvitukseton mutta silti ihan viihdyttävä. Aluksi olin hiukan pihalla Crysis 2:sta aloittaessani, sillä ykkösosan juoni loppui kummallisesti kesken ja toisen osan alkaessa oli selvästi tapahtunut paljon näiden kahden pelin välillä. Netistä kaiveltuani sain kuitenkin selville, että näiden osien välissä on ilmeisesti julkaistu myös trilogiasta irrallin Crysis Warhead peli, joka nitoo tarinan yhteen. Mielestäni tämä on hiukan erikoinen ratkaisu.
Parhaiten Crysis tullaan luultavasti muistamaan juuri vallankumouksellisista grafiikoistaan, mitkä ovat varmasti boostanneet myös muiden pelifirmojen halua viedä omat pelinsä samalle tasolle tällä osa-alueella. Onneksi Crysis trilogia on myös muutakin kuin vain grafiikat, vaikka puutteita ja parannettavaa löytyy paljon. Moninpeli on peleissä myös mahdollista mutta koska olen itse todella laiska pelaamaan nettipelejä, ei tästä minulla ole kokemusta. Tämä on kuitenkin oiva lisä peleihin ja antaa niille varmasti lisäarvoa niiden pelaajien silmissä, jotka tätä harrastavat. Muutoin Crysis jää hauskaksi kokemukseksi vaikka siitä ei klassikoksi olekaan.
Arvosanat:
Crysis: 7,4/10
Crysis 2: 6,3/10
Crysis 3: 7,3/10
Kokonaisarvosana: 7,0/10
