Opadelen sarja-arvostelu no. 4: The Shield
Viimein tuli kauan DVD-hyllyssä odottanut The Shield katsottua loppuun, olihan tuossakin vähän urakkaa 7 kauden koluamiseksi. Aikoinaan sarjan ensimmäisen tuotantokauden katsoin, kun se TV:ssä 2000-luvun alkupuolella esitettiin mutta sarja jäi tämän jälkeen unholaan. Tilanne on nyt korjattu ja ajatuksia Vic Mackeyn maailmasta seuraavassa. Ei spoilereita suoranaisiin tapahtumiin tai juonenkäänteisiin mutta yleisesti kirjoitan tavalla, joka saattaa paljastella jollain tasolla tapahtumien kulkua. Hyvin suurissa raameissa kuitenkin liikutaan.
The Shield
”I’m a different kind of cop.”
– Vic Mackey
The Shield on Amerikkalaisen rikosdraaman yksi suosituimmista ja arvostetuimmista TV-sarjoista, joka herätti huomiota aikanaan erilaisella lähestymistavallaan genreen laittaen päähenkilön ristiriitaisesti pahiksen rooliin. Konsepti, jota uudemmista sarjoista mm. Breaking Bad on myös erittäin onnistuneesti hyödyntänyt. The Shield on tarina etsivä Vic Mackeyn ja hänen iskuryhmänsä toiminnasta Los Angelesin rikollisuuden keskellä. Protokollan mukaisia keinoja ryhmä käyttää harvoin ja he tekevät työtään sääntöjä rajusti venyttäen ja jopa rikkoen, joutuen väkevän rikollisen toiminnan piiriin itsekin. Tulosta kuitenkin tulee ja pidätyksiä syntyy mutta lopulta asiat alkavat lähteä pahanpäiväisesti sivuraiteille, eikä karman laki säästä ketään.
The Shield on koko seitsemän kautensa ajan hyvin intensiivinen ja nopeatempoinen rikossarja, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan jatkuvasti. Etsivä Vic Mackey on kaiken keskiössä mutta hänen lisäkseen suuren roolin saavat tietenkin hänen muu iskuryhmänsä (Ronnie, Shane ja Lem) sekä poliisilaitoksen muu henkilökunta, ennenkaikkea etsivät Wagenbach ja Wyms, kapteeni Aceveda ja poliisit Lowe ja Sofer. Sivujuonia esiintyy siis koko ajan suuressa määrin, mikä tekee The Shieldistä hyvin monikerroksisen kokonaisuuden. Valitettavasti sarjaan on useaan otteeseen laitettu myös jopa liikaa tapahtumia, minkä johdosta moni tarinanosa jää täysin kesken ja puolitiehen. Esimerkiksi Julien Lowen hahmoon keskitytään alkupäässä sarjaa todella tehokkaasti mutta jossain vaiheessa kaikki häneen liittyvä jätetään täysin taustalle, mikä on omituinen ratkaisu. Iskuryhmän nelikko on kuitenkin aina suuressa roolissa ja heidän hahmoihinsa sarja pureutuu todella tehokkaasti ja jatkuvasti.
Siinä missä perinteisten rikossarjojen viehätys perustuu rikoksiin ja niiden ratkaisemisiin, on The Shieldin hohto nimenomaan Mackeyn tiimissä ja siinä jäävätkö he kiinni tekemisistään. Rikoksia toki nähdään ja ratkotaan runsain määrin mutta nämä ovat lopulta toissijainen seikka sarjassa pääpainon ollessa nimenomaan siinä, miten Vic Mackeyn iskuryhmä joutuu jatkuvasti tekemään töitä salaisuuksiensa varjelemiseksi. Tämä aspekti on läsnä koko ajan ensimmäisestä jaksosta viimeiseen, Mackeytä jahtaavien ihmisten vain vaihtuessa koko ajan. Erityisesti viidennen kauden Jon Kavanaughn määrätietoinen ja pakkomielteinen halu saada Mackey telkien taakse on onnistunut erinomaisesti, hahmo on todella vaikuttava ja nostaa jännitteet sarjassa aivan uudelle tasolle. Loistava roolisuoritus Forest Whitakerilta.
Luonnollisesti Mackey on kaikkia aina askeleen edellä ja välillä hänen sooloilunsa monen eri vaikuttavan tahon kanssa meinaa mennä jopa juonellisesti hiukan yli. Varsinkin sarjan jälkimmäisessä puoliskossa Mackeyn toistuva ongelmien ratkaiseminen on paikoitellen jo hiukan liian epärealistista dominopalikoiden kaatuillessa ja suon syventyessä. Mackeyn jatkuva luoviminen tilanteesta toiseen aiheuttaa jonkin verran toistoa tapahtumien kuluissa ja tämä tekee eri tilanteista liian samankaltaisia käsikirjoituksellisesti. Vaikka jokainen kausi sarjassa on laadukas, niin tämän olisi silti voinut kertoa 5-6 kaudessa, jolloin tiivistämällä ja leikkaamalla oltaisiin saatu hiukan intensiivisempi kokonaisuus. Nyt neljännellä ja viidennellä kaudella alkaneet lopun merkit tuntuvat hiukan liian venytetyiltä, mikä aiheuttaa paikoittaista puutumista sarjaan. Mutta koska dramaattisimmat tapahtumat esiintyvät sarjan jälkimmäisellä puolella, ovat loppukaudet myös sarjan parhaita. Pienellä parannuksella niistä olisi saatu erinomaisia.
Varsinaisesti huonoja ratkaisuja The Shieldissä esiintyy kuitenkin hyvin vähän ja oikeastaan ainut heikko ja jopa eriskummallinen jakso on toisen kauden Co-Pilot, jossa hypätään yllättäen kesken juonikulkujen aikaan ennen ensimmäistä jaksoa. Ensinäkin jakso ei ole tarinan kannalta mitenkään olennainen ja toisekseen siinä esitetyt asiat eivät ole millään tavalla loogisia tarinaa ja hahmoja ajatellen sillä jakso antaa ymmärtää, että Mackeyn tiimin rikollinen toiminta alkoi vasta juuri ennen sarjan alkua. Käsitys sarjan alkaessa on kuitenkin se, että tätä toimintaa on esiintynyt jo pitkään. Tämä on onneksi vain yksi todellinen notkahdus muuten hyvin laadukkaassa ja onnistuneessa toteutuksessa.
Kokonaisuudessaan The Shield on mukavan omaperäinen rikossarja, jonka nopeatempoinen kerronta pitää katsojan helposti otteessaan. Näyttelijäsuoritukset ovat oikein hyviä ja hahmot mielenkiintoisia, vaikka harmillisesti joidenkin hahmojen kehityskaaret ja arkit jäivät valitettavan kesken. The Shield tarjoaa kuitenkin täyslaidallisen draamaa ja toimintaa sopivassa suhteessa, tapahtumien jännitteiden kasvaessa pikkuhiljaa pitkin sarjaa hyvin onnistuneesti. Hiukan enemmän variaatioita rikosten ratkaisemiseen olisi ollut suotavaa ja muutaman suuremman ja pitkäaikaisemman rikosmysteerin selvittelyä olisin myös kaivannut värittämään juonta Mackeyn tiimin touhujen ohelle. Sarja on ehdottomasti kuitenkin katsomisen arvoinen ja tärkeä pioneeri modernin TV-tuotannon kentällä. Huumoriakin esiintyy mutta loppujen lopuksi sarja muodostuu sitä synkemmäksi ja ahdistavammaksi mitä pidemmälle se etenee, eli jos tuntuu liian raskaalta aluksi katsoa niin helpotusta ei ainakaan loppua kohden ole luvassa. Mutta siinä juuri piilee osa sarjan viehätystä.
Arvosanat:
Kausi 1: 8,4/10
Kausi 2: 8,3/10
Kausi 3: 8,2/10
Kausi 4: 8,4/10
Kausi 5: 8,9/10
Kausi 6: 8,5/10
Kausi 7: 8,8/10
Kokonaisarvosana: 8,5/10
