Spämmiluolan vuosikatsaus no. 2 (3.6.2016-3.6.2017)
Kappas, meni ihan iteltäkin ohi blogin vuosipäivä, mutta ei hätää, kirjoitetaan vuosikatsaus muutaman päivän myöhässä. Eli homman nimi on se, että otan lyhyeen tarkkailuun kuluneen vuoden kovimmat arvosanat saaneet arvostelut jokaisesta kategoriasta. Eli ei vuoden aikana julkaistuja tekeleitä, vaan arvostelemiani tekeleitä, eli ns. best of katsaus noteeraamistani teoksista musiikin, kirjallisuuden, elokuvien, sarjojen ja pelien maailmasta. Eli jos jäi kaikki arvostelut lukematta, niin ei hätää, tästä voitte bongata vielä kermat kakun päältä.
Spämmiluolan vuosikatsaus no. 2
TV-sarja: Breaking Bad, kaudet 1-6
– Arvosana: 9,5/10 (arvosteltu 10.7.2016)
Westworld ja Black Mirror antoivat hyvän vastuksen, mutta on se vaan myönnettävä, että Breaking Bad liitelee vielä ihan omassa kastissaan. Harvoin tulee vastaan kokonaisvaltaisesti niin onnistuneita sarjoja, ettei niitä haluaisi muuttaa mitenkään, mutta Breaking Bad on yksi tämmöisistä sarjoista. Tarinankerronta ja hahmot kypsyvät sarjassa hitaasti ja välillä meno saattaa tuntua laahaavalta, mutta isommassa kuvassa kaikki etenee juuri niinkuin pitääkin. Sarjan päättävät neljä jaksoa summaavat koko upean draaman erittäin väkevästi, nostaen sarjan loppuratkaisun heittämällä kaikkien aikojen parhaaksi lopetukseksi, mitä olen koskaan sarjoissa nähnyt.
Vieroitusoireisiin on onneksi olemassa Netflixin Better Call Saul, joka on kaikinpuolin loistava spin off. Tuo syvyyttä myös alkuperäiseen sarjaan runsaasti ja avartaa merkittävien hahmojen menneisyyttä ja syitä sille, mikä heidät on ajanut Breaking Badin lähtöpisteeseen. Siitä sarjasta tosin enemmän joskus myöhemmin.
Peli: Final Fantasy X
– Arvosana: 9,4/10 (arvosteltu 28.8.2016)
Kaippa tätäkin voisi jo klassikkopeliksi sanoa, sen verran vanha tekele kyseessä. Final Fantasy XV oli ihan kelpo peli, mutta muuten FF brändi ei ole onnistunut yltämään vanhaan loistoonsa kympin jälkeen. FF X oli viimeinen loistava FF peli ja omasta mielestäni tämä on se kaikista paras FF kautta aikojen. Tarina, hahmojen kehittäminen ja pelattavuus ovat parasta, mitä Square on saanut koskaan aikaan. Aikaisempien FF pelien klassikkoasemaa ei käy kiistäminen, mutta niitä kaikkia vaivaa tietynlainen naiivius, VIII peliä ehkä lukuunottamatta. FF X vie tarinan kuitenkin pois mustavalkoisuudesta ja tuo filosofisessa mielessä enemmän sävyjä tarinaan. Monet kerrat on tämä läpi pelattu ja tulen pelaamaan tätä myös tulevaisuudessa, vastaavaa jälleenpelaamisarvoa ei ihan joka pelissä esiinny. Varsinkaan nykyään, kun pelit ovat niin massiivisia, että kynnys aloittaa niitä uudestaan on melko korkea.
Musiikki: Rainbow – Rising
– Arvosana: 9,5/10 (arvosteltu 27.5.2017)
Vähän aikaa sitten arvosteltu klassikkolevy, joka on saanut selkeästi parhaimmat pisteet arvosteluistani. Johtunee siitä, että kyseessä on ainut klassikkolevy, jota olen kuluneen vuoden aikana arvostellut. Nykypäivänä tulee vastaan myös yhä harvemmin todellisia jalokiviä musiikin saralta, en tiedä mistä sekin sitten johtuu. Jos ajatellaan vuosikymmeniä 70-luvulta eteenpäin, niin jokaisella aikakaudella on ollut paljon klassikkoalbumeja: 70-luvun rock, 80-luvun metallit, 90-luvun äärimetalli ja alternative, 2000-luvun omaperäisyydet. 2010-luku on jatkanut 2000-luvun trendiä, mutta jostain syystä todellisia klassikkolevyjä ei ole tullut vastaan läheskään niin usein. Ehkä vika on myös itsessä, kun ei tule enää niin aktiivisesti musiikkia seurattua kuin aikaisemmin. Anyway, 70-luku oli musiikin kulta-aikaa, josta Rising on väkevä esimerkki.
Elokuva: Manchester By The Sea
– Arvosana: 9,2/10 (arvosteltu 10.3.2017)
Tänä vuonna on tullut käytyä elokuvissa useasti ja vuosi on leffojen osalta ollut melko hyvä, mutta Manchester By The Sea yllätti puun takaa. Elokuva on todella autenttinen ja realistinen kuvaus ihmisen elämästä ja siitä, miten tragediat saattavat muuttaa elämää pysyvästi. Casey Affleck tekee elokuvassa elämänsä roolisuorituksen ja nousee ainakin omissa silmissäni isojen poikien liigaan. Elokuva on koskettava, mukaansa tempaava ja kerrassaan upea taidonnäyte. Draaman ystäville erittäin suositeltava leffa.
Kirja: Harry Potter (kirjat 1-7)
– Arvosana: 8,7/10 (arvosteltu 22.1.2017)
Harry Potterin tuntevat kaikki, vaikka ei olisi koko tarinaan perehtynytkään. Ne jotka ovat, tietävät mistä on kyse ja ne jotka eivät ole, eivät tässä vaiheessa tarinaan halua varmaankaan edes tarttua, joten turhat palopuheet sikseen. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että kyseessä on todella suuren mittaluokan ilmiö, jonka suosiolle on myös syynsä. En niitä tässä ala erittelemään, syvempiä arvioita suosiolle voitte lukea arvostelusta linkin takaa. On kuitenkin turvallista sanoa, että Harry Potter on heittämällä yksi kaikkien aikojen mullistavimmista fantasiasaagoista, mitä kirjallisuus on nähnyt.
Opadelen kirja-arvostelu no. 8: Harry Potter saaga (Kirjat 1-7)
Kevään aikana on kirjoittamisen tahti blogiin on hiukan hiipunut, johtuen sekä kiireistä omassa elämässä että arvosteltavien kohteiden puutteesta. Kirjoja on luettavana tälläkin hetkellä useita, mutta niiden eteneminen on aina hidasta. TV-sarjoja ei keväällä ollut tarkasteltavana paljoa, mutta näin kesää kohti niitäkin on katsottavana jo useita. Mielenkiintoisia uusia levyjulkaisuja ei ole kauheasti vielä tullut vastaan musiikin puolelta, joten niidenkin syynääminen on ollut pienempää. Myöskään mielenkiintoisia elokuvia ei ole ihan hirvittävästi tänä vuonna tullut vielä vastaan. Pelejä olisi nyt tarjolla vaikka kuinka, mutta ajanpuutteen takia niiden koluaminen on myös hidasta hommaa (koko kevään vei Fallout 4, muutoinhan tuossa olisi jonossa Horizon Zero Dawn, Dead Space 3, Mass Effect Andromeda, Assassin’s Creed 1 & 2 sekä Life is Strange). Kirjoitellaan kuitenkin silloin kun ehtii ja on oikeasti asiaa, eli satunaisesti.
Kohti kolmatta vuotta.
